Onko tämä taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun keksin lähteä ulkoiluttamaan pikkutirriäistä? Siedätyshoitoa isomman haavelua vastaan tai jotain..?

Toissapäivänä lähdin kokeilemaan, miten on akut talvehtineet, olleet puolisen vuotta koskematta storageen latailtuna. Aiemmin oli yhdestä Genssistä karannut yhden kennon sisäiset vastukset taivaisiin, ei suostunut laturi enää yhteistyöhön, eikä kestänyt mitään purkaakaan. Toinen pikkuakkujen sarjasta oli pahasti aloittanut pullistelun, yritin sen lataamisen jälkeen päästää savuna ilmaan mutta aika vaimea pössähdys oli. Loput seitsemän osoitti toiminnallisia merkkejä, ja mikäs onkaan sen kätevämpi tapa purkaa lataukset kuin pyöritellä rupeleita...
Vähän meinasi olla kuraista takapihalla, pystyevä aivan kurassa ja näkyy sitä levinneen puomia pitkin melkein eteen asti. Vain kerran meinasi kaivautua saveen, spoolatessa, vahingossa löytyi hyvin pehmonen paikka minne landarit yritti sukeltaa. Jännä tunne kun yrittää nostaa niin kuormitus lisääntyy eikä mitään tapahdu, kunnes sitten kerrasta reippailla kulmilla hyppää muutaman metrin... Tuultakaan ei ollut edes kahdeksaa sekuntimetriä, kivoja puuskia tuossa takapihalla, välillä tuli aika reiluja yllättäviä korkeusmuutoksia, puuska kun pyörähtää talon avulla pystyvirtaukseksi, lähellä maankuorta muutamaan kertaan käytiin mutta ilman kosketuksia selvisi...

Kokeilin sitten tänään toista canopyä, semmoinen kun kulkeentui yhden osakasan, vai oliko kopterin, mukana. Onkohan tuo joku Eachine E180 koppa, ei ihan samanmuotoinen, mutta vähän isompi ja pikkusen kynsisaksilla alareunaa silputen sai hyvin istuvan. Hämmentävästi vaan tosi äänekäs omaansa verrattuna, vähän on paksumpaa muovia tuo, eikä ikkunan kohdalla ole semmoista verkon tapaista, mutta lähes ärsyttävä ääni tuon kanssa lähtee. Pitää kokeilla, vaimenisiko palasella EPDM -kumimattoa, semmoista liimalla varustettua kun jäi Rangen lämppärikotelorempasta yli...
Ei vaan meinaa tuommonen vihreä-harmaa -yhdistelmä taustasta erottua, lunta vasten hyvin mutta talon seiniä, ajoneuvoja sekä muuta ryönää vasten yritti kadota. Sekä puiden väriin, ei kiva, paljoa paremmin ei erottunut tuo valkoinen vaaleanvihreällä värillä olevakaan. Vaan eikös tuosta selvitä yleensä aika helposti..? Lisää väriä maailmaan, tämän talven teemana ollut se...

Tuossa vielä lennon jälkeen kuvattuna, ei tänäänkään osannut puuskat aikaistaa remonttia. Hitusen vakaamman oloinen kyllä tuolla kopalla, varmaan pienikin painon lisääminen tämänpainoisessa vaikuttaa heti. Tai sitten vaan oli maltillisempia puuskia tänään..?

Suhauttelin sitten alareunaan uusia värejä, ensin keltaista pohjille pari kerrosta ja sitten ohut huntu pinkkiä, lopputulos ainakin etäisesti taas oranssia imitoi. Kunhan tuo nyt tovin vielä kuivahtaa, niin pitää kyllä pari akullista käydä katsomassa vaikuttiko näkyvyyteen minkä verran...
Ei vaan ole optikolle saanut vielä aikaa kysyttyä, niin värjätään vermeet niin että näkyisi vähän paremmin. Vaan on tuo kyllä pieni ja kevyt, 200 grammainen liki viisikiloisen jälkeen, melkoinen ero käytöksessä -ja tilantarpeessa...