Lähdössä juuri kohti jämiä, eta klo 12.30

600ESP kävi eilen ilmassa yhteensä puolen tunnin ajan. Kymmenen minuutin kohdalla kun ottaa alas timerin huutaessa, niin akut on just storagessa. Pikkusen säädin asetuksia, niin sai selkeän eron kolmen lentotilan kierrosluvuille, matalimmallakin (pitäisi mitata, menee arvailuksi) pysyy vielä peräkin mukana ja liikkuu ihan liiaksikin omalle osaamiselle. Jossain 1200-1400RPM välimaastossa laskennallisesti kierrokset pyörii, govi pitää kivasti pyydettyinä...

Pelonsekaisin tuntein joskus pohtinut, että pitääkö kokeilla kierrokset 12S akulla, jolle tuo on suunniteltu, ja edellinen omistaja semmosella setupilla lentänyt, kun tuo tuntuu 6S paketilla olevan omaan makuun parhaimmillaan. Tuossa kymmenminuttisen aikana saa akuista katoamaan vähän reilun 3Ah, jää puskuria 5Ah akkuun ihan reilusti...

Vähän yllätti oman jaksamisen kanssa, ekalla lentokeikalla oli pari akkua ladattuna, ja se kymmenen minuuttia tuntui uskomattoman pitkältä. Jälkimmäisellä akulla huomasi pään väsyvän, että onneksi ei tullut loppuun yllätyksiä kun olisi ehkä reagointi ollut turhan hidasta. Pari tuntia taukoa, niin taas meni akullinen kivasti, helpomman oloisesti kuin aiemmat, ja alkoi muistua miten tuota ajetaan, jopa itseä kohti jännityksen kanssa mutta ilman paniikkia kuitenkin. Ulkolämpöä ei ollut kuin 26 astetta, käytännössä tyyntä, infrapunamittarilla mittailin lämpöjä niin akku oli melkein 30 asteinen, mosa ja nopari just 40 asteisia eli aika kevysellä kuormalla näkyy menevän. On kyllä käynyt mielessä että pitää tuota "voimalinjaa" sovitella skaala-kuussataseen, saisi nuppikierrokset soveliaiksi nelilapanupille, ja siinä nyt oleva tekniikka on vähän turhan lähellä lämpörajoja pikkupakkasessakin, alta kymmenessä minuutissa noparissa 80 astetta kun sen lämpöraja manuaalin mukaan olisi 85... Tätä testataan kun saa taas talliin sen verran järjestystä että pääsee kuussataset levittämään...

1. TeroH (LA ja mahdollisesti myös SU Lomahotelli Jämi)
2. Mesihukka (LA-SU lomahotelli Jämi)
3. Haikara (LA-SU lomahotelli Jämi)
4. TeroS (LA-SU lomahotelli Jämi)
5. Tymy  (KE-MA perinteinen majoitus).
6. Anselmo (LA-SU lomahotelli Jämi)
7. Viltsu (LA-SU lomahotelli Jämi)

Se iski koronanpoikasta :/

Aleksis Kiven Nummisuutarin sanoin: ”Niin muuttuu maailma, Eskoseni”
                                                                                                                                                               
Olen kokenut ajan 1960-luvulla, kun perinteiset lennokkikerhot pikkuhiljaa muuttuivat (TV-tuli koteihin). Toinen iso juttu oli suhteelliset radiolaitteet 1970-luvulla. RC- tekniikka jätti siimalennokit seinille ja moottorilennokkien RC-kukoistus oli tosiasia.
Ensimmäinen RC-kopterini oli kiinteälapainen Graupner Bell 47. Kopteriharrastukseni varsinainen virstanpylväs oli Kalt Baron 20, joka tuli markkinoille 80-luvin alkupuolella. Sen kautta leijuttelu muuttui lennätykseksi. Seuraava isompi askel, kun Align tuli markkinoille 2000 -luvulla ja akkutekniikan "sähköisku" muutti kaiken. T-Rex 450E oli v. 2005 jo niin edistyksellinen, että minäkin onnistuin tapailemaan selkälentoa. Järisyttävin askel RC-kopterien parissa oli kuitenkin nuo "pirun purkit", eli Align 3G-gyrovakautus. Se oli minulle vanhan koulukunnan lennokkimiehenä varsin hankala rasti.

Nuo esimerkkini muutoksista, josta ei ollut enää paluuta vanhaan. Nykyisten CP-kopterien "tappoisku" tuli uusien innovaatioiden kautta, eli Drone -monimoottorien vallankumous "lentovalmiit paketista ilmaan". Muutama kuvausdrone ja FPV-kokemus sai vakuuttumaan ettei ole mun juttu. Lisäksi dronetekniikan asekäyttö vei lennokkiharrastuksen viimeisenkin viattomuuden. Kaikki osaavat lennättää dronella, mutta CP-kopteri on yhä erityistaito, johon on varsin pitkä polku.

RC-harrastukset kilpailee aivan uusien haasteiden kanssa. Teini-ikäiset on jo harvinaisuuksia kerhojen lennokkikentillä. Ei kokoonnuta enää yhteen rakentamaan, oppimaan/neuvomaan uusia harrastajia? En tiedä jaksaisinko vanhana kerhotyön tekijänä nähdä enää sellaista opettamisen/perehdyttämisen vaivaa? - mitä uuden kopterin kokoaminen radion ohjelmointi ja lennätysopetus vaatii? Siinä menee helposti koko kesä tai kaksi? - kunnes innokas aloittelija lennättää itsenäisesti ja suoriutuu korjausaskartelusta. Tuollainen mentorina oleminen onkin ihan oma harrastuksensa, jolle soisi kernaasti tilaa. Kyseessä kuitenkin RC-harrastuksen "kulmakivi", miten päästä vaativan harrastukseen sisälle? Pitkän linjan lennokkiharrastajana opettelin RC-kopterit ihan omin päin (ilman kielitaitoa, ilman Internetin tai simulaattorin apua). Se on toki yhä mahdollista (RTF-sarjat jne.) mutta yhä haastavaa ilman asiantuntevaa apua. Uutena haasteena on luvalliset lennätyspaikat ja ilmailulainsäädännön EASA-vaatimukset.
 
Siinä koko tämän jutun ydin! - enää ei riitä että ollaan esillä toimivan harrastuksen kanssa. Siinä tarvitaan myös selkeästi lähestyttävä harrastuspolku kiinnostuneille, jotta RC-kopteriharrastus voisi yhä avautua ilman vahvaa RC-lennokkien tai RC-autojen harrastustaustaa. Julkistapahtumiin ehdottomasti mukaan vaikkapa "infopiste" - josta saisi selkokielellä kosketuksen paikalliseen harrastukseen.

Välillä vähän paluuta alkuperäiseen aiheeseen. Tuulet tyyntyi, siispä akkuja latailemaan. Alkuun pari akullista "LHS-Hurricanella" johon aamusta vaihdoin paremman kuin riittävän hyvän servon perälle. Savöxin metallirattainen, speksien mukaan semmoinen seitsemän kertaa nopeampi mitä paikallaan ollut digiviritys, ja olihan tuo heti eri oloinen jo Skookumin asetuksia tarkistaessa. Hiljainen, täsmällinen ja jumalattoman nopea. Varovaista testilentoa takapihalla, ainoa mikä oikeastaan jäi häiritsemään oli lyhyt lentoaika...

Tuosta sitten taukoa, eli toiset akut lataantumaan ja kävelyä "lentotoimialueelle", siellä pari akullista ja taas huomio ettei meinaa lentoaikaa tulla. Timerissä 6 minuutin aika, 4 minuutin kohdilla akkuvahti kävi vinkumaan. Kaikilla neljällä akulla, hyvin kevyttä lentoa, viimeisin siten ettei paljoa paikallaan oltu, mutta silti kolmannes entisestä puuttui. Paras potkukin tuntui puuttuvan, vaan liekö syytä siinä että erinäisistä syistä ei pariin (vai neljään?) kuukauteen ole noita latailtua tullut. Lähellä storagejännitteitä oli, mutta mahtaako nuo jo tuommoisella tauolla unohtaa osan virranannosta ja kapasiteetista? Selvitellään, lataillaan ja lennellään lisää...

Vaan katsotaan nyt tuleeko taukoa, kun äsken tallissa tusatessa lähti pala irti sormesta, vähän liiankin nätisti leikaten kun onnistuin rikkomaan "lediloisteputken" ja sillä viillettyä hanskan läpi aika ikävästi. Ehkä tuo tarpeeksi paketoimalla ei pahasti lennätystä estäisi, ropaaminen saattaa olla vähän aikaa hieman erilaista...

Mutta joo, jos ei isommin tuo häiritse, niin kyllä pitää käydä taas venytettyä Hurricanea sekä 600 Räxää ulkoiluttamassa. Ärsyttävästi jo häiritsee kun ovat olleet lavat seis noinkin pitkään. Kertyy pian pölyäkin lapasiin...