Sen verran juttelin hotellin kanssa tänään, että virtaa saadaan samaan tapaan kuin viime vuonna, ja sauna lämpiää lauantai-iltana perinteiseen tapaan.

Yritin kans mutta ilman tulosta :-) Tais olla niin ettei ole alkuviikosta edes auki.

Tuossa tuli kyselyä, että voiko sinne mennä jo perjantaina jos haluaa? Toki voi mennä jos ei halua maanantaina lähteä aamusta ajelemaan. Huone vaan varaukseen ja menoksi.

Hieman päässyt lipsahtamaan taka-alalle kopterihommat. Kun tuli haalittua hetkeksi muuta askarreltavaa, hitusen uudemman perhekuljettimen muodossa...


Ihan ei omillaan kulkenut, kun oli katkaissut jakohihnansa, mokoma. Puolet aiotusta iästä ja neljännes kilometreistä, ja kävelyvauhdista oli kuulemma napsahtanut...


Ensin toki piti kokeilla ehjäkoneisen tyvilahosta kärsivän yksilön kohdalla, pystyykö tekniikan punomaan yläkautta pois. Kun ei kuulemma pysty, ei pitäisi mahtua, mutta kaikesta huolimatta se sieltä sopi poistumaan. Tämän jälkeen vasta kysyin koko tulevasta ostoksesta, ja tein ostopäätöksen...


Väliin vielä pakollisempaa askartelua, kun mopokoneinen korvaaja päätti valita hinurikyytiä Sitikka-kerhon tapaamisesta lähtiessä, onneksi oli vain vettä sytytystulppakaivossa...


Ja joo, tuli se tuolta uudemmastakin. Lisähaaste mukaan tottakai, tällä kertaa tavoite pitää ilmastoinnin osat purkamattomina, eli pitää kylmäaineet sisällä. Todella paljon ahtaampaa, mutta ei aineet karanneet...




Pari vuotta ajamattomana seisseestä koneesta löytyi ikävä ylläri, vaan onneksi nuo osat kaikkineen oli säilyneet ehjinä puolet vähemmän ajetussa hihnavikaisessa, siispä osat siitä siirtäen...


Ja uutta osaa jakopää täyteen. Melkoinen jonglöörin ja kätilön risteytys pitää olla että tuon punoo koneen keulilla ollessa paikalleen...


Sitten tauotettiin kaatosateessa tätäkin harrastetta, vaan välillä kelin salliessa satunnaisia akullisia 180 Bladella...


Lopulta löysi oikean paikkansa. Kiireellä ei onneksi tarvinnut pilata, sai rauhassa katsoa ettei tee vahinkoja. Nosturillekin piti tehdä kausihuoltoa kesken kaiken, keksi alkaa pudottaa puomiaan omatoimisesti, öljyt vaihtamalla ja alaslaskuventtiili putsaamalla piti jälleen kuormankin kanssa kuten pitää...


Pikadiagnoosia entiselle koneelle, ja olihan siellä aika selkeitä jälkiä mäntä-venttiili -syltystä...


Pienempi asentaja-opiskelija-harjoittelija on sittemmin tutustunut tähän, muutamaan kertaan purkanut-kasannut koneen, ja opetellut elämistä hihnan kanssa...


Aivan mahdottomasti on kaikkea pikkuosaa, mitä piti muistaa laittaa oikeassa järjestyksessä ja oikeille paikoilleen takaisin. Paljon kuvia, ja muuta dokumentointia, niin aika hyvin sieltä paikat vielä löytyi...


Ja tämmöiseksi se taas palautui. Vielä tuon jälkeen pakoputken paikkausta eli uutta osaa väliin, jarrujen puhdistusta ja herkistelyä, taistelua tsenon -valojen korkeussäädön automatiikan kanssa yms. Yllättäen koekäyttöjen jälkeen edelleen näytti alapuolellakin kuivalta, eikä suikkalakkikaan keksinyt pahaa sanottavaa vaan salli vuoden ajot taas. Sekä korjasi virheelliseksi korjatun tiedon paikkaluvusta, jostakin syystä oli kahdeksas paikka poistettu, mutta se saatiin pikkuvaivalla takaisin, etenkin kun oli paikallaan tuolle määrälle toimivilla vöillä varustetut istuimet... Kun sille kahdeksannellekin paikalle tullee joulukuun alkupuolella käyttötarve...

No, nyt kun tuo on taputeltu, enää se ikävin eli työkalujen keräily oikeille paikoilleen, purkuraadon irto-osien jonnekin sijoittelu sekä monenlainen paikkojen siistiminen takapihalla, niin pystynee taas keskittymään pyöriväsiipisten kanssa elämään... On noita koptereita hypistelty harva se päivä, polttelisi kovasti mennä lentohommia kokeilemaan, kunhan tämä syysmyräkkä vähän edes laantuisi. Hieman semmoinen tuntuma alkanut tulla, että taitaa Bladea lukuunottamatta pienimmät lennätettävät olla Gauin Hurricanet, 450 ja 500 -kokoiset Trexit on alkanut tuntua tarpeettoman pieniltä näille silmille ja turhan herkiltä luonnonvoimille. Rentouttavinta on ollut 600 Trexeillä ja venytetyillä Hurricaneilla, etenkin pienillä nuppikierroksilla...

Tavoite syysleirille, vaan pitää keksiä miten sinnä pääsisi livahtamaan, kun on lauantaille joku hevoskuvauskeikkakin vaimolla, jos vaan lastenvahtia noille apinoille onnistuu niin sinne pitää itsensä ja lelut raahata...

1. TeroH (LA ja mahdollisesti myös SU Lomahotelli Jämi)
2. Mesihukka (LA-SU lomahotelli Jämi)

Pientä taistelua 180 Bladen kanssa. Sillä kun ei niin isoja valmisteluja tarvi, ja mahtuu pihallakin sujuvasti toimimaan, niin sillä on tullut näiden lähiaikojen sadekuurojen välillä aina toisinaan käytyä kokeilemassa. Eilen oli illasta täysin tyyntä, ja saunan lämpiämistä odotellessa ajattelin parit akulliset kokeilla. Vaan ei, ei sitten millään suostunut alkaa moottori pyörimään. Nykii, vinkuu hupsusti, käyttäytyy kuin olisi yksi moottorin piuha irti. Kerran aiemminkin tuon teki, silloin oli syöttöpuolelta konkan jalka irti, sen takaisin tinaamalla silloin tokeni. Vaan jäi eilen sitten lentämättä, kun ei auttanut oikein mikään...

Lopulta oli moottorikin käsissä, kutistesukar irti leikeltynä liittimiltä, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Ei vaan suostunut noinkaan pyörimään, vaan kun irrotti vielä moottorin asennuslevyn moottorista, niin tuolloin oikea käytös löytyi. Varovaista nykimistä piuhoista, ja noidenkin juurelta kutistesukka pois, kaikki on kyllä tukevasti kiinni mutta vähän jäi arveluttamaan olisiko toisen kiinnitysruuvin alla eristevikaa piuhassa? Olevinaan varovasti siirtelin siten ettei enää näy piuha ruuvinreiästä, ja uutta sukkaa päälle, nyt kesti asennuslevynkin kanssa pyöritellä. Vielä olisi ehtinyt kokeillakin, mutta luonto piti huolen että seuraavalle päivälle testit jäi...

Tänään sitten tottakai loput palikat paikoilleen, ja akkuihin latinkia, eka käynnistys oli vielä sekalaista vinkumista nykimisen kanssa, lähti kuitenkin, ja alkuun tuntui ettei oikein olisi kunnolla kierroksiakaan rupelilla. Kunnes sitten ihan yllättäen entinen toiminta löytyi, ja ei mitään outoa enää ollut, toisenkin akullisen lähti toimimaan kunnolla, ja tällä kertaa jopa heti ilman ihmettelyjä...

Naapurin etupihaa hyödynsin, siinä kun on hyvä tasainen nurmikko kuusiaidan ja talon välissä, niin ei kukaan vahingossakaan sinne väliin tule. Paitsi ehkä orava, mutta nekin tuntuu vinkunaa pelkäävän, naapuri on varmasti muualla kun on rallit vielä menossa, niin tottakai pitää tuo hetki hyödyntää...

Hyvin tuo sitten tuntui tottelevan, kun alkuun pääsi. Välillä sekaan sattui melkoisia nostoja/laskuja kun tuulenpuuskat pyöräytti talon takaa päälle. Hieman turhan pieni laite noihin puuskiin, mutta niistäkin selvittiin. Eikä ihan itsekseen tarvinnu lentää, "hieman" isompia pörrää näillä main, ralleissa on kuulemma 38 kopteria mukana... Kummasti katoaa pienen vinkunat kun isommilla yli lentävät...

Mikähän lie tuossa sitten syynä? Moottori pitäisi ehken käyttää auki, pitää vaan keksiä miten saisi pinionin irti. Sopivan pientä ulosvetäjää ei ole, kun on moiset hieman isommille osille tarkoitettuja. Äkkiä taitaa semmoisen kyllä tekastakin... Noparissa jos olisi jotakin kosketusvikaa, niin epäilen ettei se tuohon tapaan itsekseen asettuisi..?