Turmoilin torppaukset

[Turmoil]

Tänään oli kyllä ihan loistava kopteripäivä. Ilma oli täysin tyyni ja päätin lähteä illaksi tyhjäämään akut. Huomasin sitten heti eka akulla että eihän siinä nokka ja kylki itseenpäin lentelyssä olekaan mitään vaikeaa . Ja siitähän homma nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin kun ei ollut enää sitä ärsyttävää perä-itseenpäin-kahletta. Lentelin viimeisillä akuilla taivaalla kaikenlaista kaartelua ja harjoittelin ympyröitä ja kaseja. Ihan sellaista hiljaista peruslentelyä. Sitäkin ihan turvallisessa korkeudessa, 20-30 metriä. Se osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi kun päätin tehdä kentällä vähän vauhdikkaamaan kaarroksen. No, puolivälissä sitä sitten en yllättäen enää tajunnut mihin suuntaan kopu on kallistunut, tikkujen hämmennystä ja sehän lähti tulemaan maahan ja lujaa . Sain kuitenkin käännettyä perään itseenpäin ja suoristettua kopterin, kerkesi syöksyä alas kymmenisen metriä. Sydän pomppasi kurkkuun . Tuo perän itseenpäin kääntäminen tehoaa kyllä aina näihin hahmotusongelmiin.

Akut latinkiin ja huomenna lisää! Nyt on kyllä ihan mahtava fiilis. Pitää kaiketi alkaa värkkäämään idle-up käyröjä koneeseen .

[Toeh]

Joo siinä on pelastuksena se 20-30 metriä kyllä hyvä. Itekki niissä korkeuksissa heitin Beltin ekaa kertaa nokka itteeni päin ja siellä sai seilailla ja pieniä virheitäki tulla eikä tarvinu tilausta vielä laittaa. Ite harjottelin vasemmalta oikealle oikealta vasemmalle ohilentoja ja itsestä pois ja takaisin päin suoraan lentoja jonka jälkeen uskalti ruveta kaartelemaan. Se on kyllä hienoa ku pääsee sen vaikean pykälän yli ja uskaltaa kääntää sitä konetta. Sitte ku sen saa vauhtiin nii se taivaslentoki alkaa melkeen itestään sujumaan eikä se niin vaikeaa oo ku mitä aluks kuvittelee.  Varaosapakkiaki ku pidät pulleana nii vie hitusen jännitystä pelistä pois ku tietää, että kone on taas ilmassa jahka ite jaksaa.

[Turmoil]

Tänään tuli taas otettua isoja askelia eteenpäin . Maanantaina viimeksi pääsin lentämään sateiden takia mutta tänään oli kohtalaisen selkeä päivä.

Heti ekalla akulla uskalsin laittaa idle ykkösen päälle joka oli yhä tyyliin "leijuu tikku keskellä" mutta liikealueet olivat täysillä ja kaasu tietysti koko ajan päällä. Vähän totuttelemista vaati kun kääntyi melkein ympäri millin liikautuksesta  . Kohtuu äkkiä alkoi kuitenkin sujua. Sitten uskalsin lyödä idle kakkosen päälle ja kopteri lähti tipahtamaan alas vaikka vasen tikku oli huipussaan . No alhaalla selvisi että lapauria säätäessäni olin unohtanut käyrän suoraksi viivaksi nollakulmille . Onneksi ei käynyt pahemmin.

Seuraavalla akulla otin sitten tuntumaa toimivaan idle kakkoseen. Hyvin sujui. Siinä sitten mietin kuumeisesti että uskaltaiskohan yrittää flippiä. No ei muuta kun menoksi. Ei kovin nätti tullut mutta kopu kuitenkin kävi väärinpäin . Flippejä tuli vedeltyä kymmenisen kappaletta loppuakuilla, välillä onnistui ihan hyvinkin jo.

Yksi uhkaava torppitilannekkin tuli. Lentelin idle kakkosella aika matalalla, noin 15 metrin korkeudessa kun sitten väänsin vahingossa aileronia turhan kovasti. Kopteri lähti syöksymään ihan suoraan alaspäin. Ei siinä paljon ajatella ehtinyt mutta simu oli onneksi kehittänyt refleksin tällaisia tilanteita varten, jonkin aikaa heilahdeltuaan puolelta toiselle kopteri rauhoittui . Loppuakun lentelin mahdollisimman rauhallista leijuttelua sydän yhä tykyttäen .

Mutta kaikenkaikkiaan mahtava päivä! En ois ikinä uskonut että teen ensimmäiset flippini kaks viikkoa ensilennon jälkeen .