On keskiviikko, 1.10.08. Uudenkarhea Trex500:ni on kasattuna ja mielestäni valmis tulikasteeseensa eli ensilentoon. Samin kanssa sovimme että käyn hänen luonaan ja hän vilkaisee vielä kopteriani vähän. Tekemäni asetukset vaikuttavat ihan toimivilta. Toteamme että hyvältä näyttää ja suuntaamme automme läheiselle pelikentälle. Ilta alkaa hämärtää.
Laittelen virrat päälle. Sami lennättelee omalla samanlaisella kopterillaan 3D:tä. Suorittelen kantamatestit, kokeilen varovasti laittaa kaasua. Lavat lähtevät pyörimään. Tätähän kokeilin jo omassa olohuoneessani.
Sami sanoo että olisi ehkä parasta että hän ottaisi ekan kerran ilmaan, eipähän tulisi tonttausta heti...
Suostun ja kopterini nousee ilmaan nätisti Samin käsissä. "Aika hyvin trimmeissään, kato ei lähe juuri mihinkään vaikka irroitan otteeni ohjaussauvoista", Sami sanoo. "Vähän voisi lisätä kierroksia", hän jatkaa. Sami ottaa kopterin alas ja hienosäädämme kaasu- sekä lapakulmakäyrää.
Sitten olisi minun vuoro. Arvaa jännittääkö! Nyt pitäisi ihan oikeasti ottaa ilmaan tuo kopteri, joka maksoi niin paljon ja jonka itse olen kasannut. No ei muutakuin rohkeesti kädet ja jalat täristen ote radiosta... Laitan moottorin käymään... Softstartti käynnistää moottorin pehmeästi. Kokeilen perää, vielä maassa, sehän jo pyörittää kopteria... Lisää kaasua varovasti, kopteri on ilmassa!
Tökkivillä korjausliikkeillä kopteri pysyy nätisti leijunnassa, se tottelee ohjaustani! Onhan tätä simussa treenattukin.
Siinä pimenevässä illassa leijuttelin vielä 3 akullista pihalamppujen valossa. Olipas mukava fiilis, ensilento suoritettu ja kopteri ehjänä!
Samille kiitokset avusta.
Tässä vielä yks kuva, tosin toisena päivänä otettu mutta pimeetä silloinkin
