Tänään oli vähän musta päivä.
1. yritys: Ajo pellon nurkkaan, kopteri ilmaan. Kierrokset pomppivat tuttuu tyyliin, alan kyllästymään Scorpparin nopariin toden teolla. Kaarros hieman kauemmas ja vaihto FPV-lentoon. 50m päähän päästyäni kuva katkeaa. Hetken panikointia, sitten parin virhekorjauksen kautta kopteri haltuun ja lähemmäs. Maassa paljastuu puolen tunnin debuggauksella, että yksi kameralta tulevista johdoista on poikki ja katkoo kuvaa tiettyyn asentoon joutuessaan. Eipä muuta kuin kotiin korjaamaan.
2. yritys: Taas ajo pellon laitaan, tuuli onkin yltynyt mittarin mukaan 9 m/s puuskiin. Yksi akullinen kevyttä pörräystä ihan lähimaastossa, jostain syystä videolinkin antenni haluaa yhä vain pyöriä melkein vaakatasoon, eikä pysy sojottamassa kohti maata. Pitää keksiä jokin ratkaisu, jolla sen pitää aloillaan. Akun lopulla ihmettelen taas perän outoa ja vaeltavaa käytöstä. Toinen akullinen alkaa maassa pirueteilla, jotka eivät ota oietakseen. Lähempi tarkastelu paljastaa toisen peräservon alumiinisen kiinnikkeen katkenneen ja toisen löystyneen niin, että servo pääsee vaeltamaan pitkin puomia. Äkkiä kamat kasaan ja kumit soikeana Sabeen. 450 T-Rexiin sopivia peräservon kiinnikkeitä ei löydy, ostan myyjän rohkaisemana MiniTitanin vastaavat tarkoituksena muokata 14 millin kiinnikkeet sopiviksi 12 millin puomille. Kotona selviää, ettei muokkaus ole kovinkaan helppo, jos ei halua riskeerata turhaan osien kestävyyttä. Onneksi laatikon perukoilta löytyy yksinäinen kiinnike, jolla servo saadaan taas naulittua paikoilleen.
3. yritys: Ajo pellolle, alkaa jo kyllästyttää reissaaminen edestakaisin. Yksi akullinen testailua, kaikki ok. Akun lopulla olen huomaavinani kuvassa pientä pehmeyttä, mutta pistän sen pimenevän illan piikkiin (kamerani kuva menee puuroksi pimeässä). Toinen akku kopteriin ja pehmeys pistää yhä silmään. Koitan säätää objektiivia, mutta se ei kierry pitimessä. Lukitusruuvin avaamiseen tarvittava pieni talttapää-meisseli on tietysti kotona. Noh, ilmaan siitä huolimatta. 10 sekunnin lennon jälkeen kopteri on noin 30 metrin päässä ja kuva alkaa yht'äkkiä sumenemaan nopeasti. Tajuan hieman liian myöhään objektiivin lähteneen kiertymään auki/irti. Saan kopterin hallintaan suoralla ohjauksella parin koukkauksen kautta ja tuon sen nopeasti peltotien päälle, koska aavistan objektiivin tipahtavan hetkenä minä hyvänsä kyydistä. Olen sekunnin liian hidas ja obiska tippuu peltotien vierustan puolimetriseen heinikkoon. Puoli tuntia etsintää pimenevässä illassa tuottaa odotetun lopputuloksen: palaan kotiin ilman objektiivia.
Nyt ollaankin sitten viikko tai pari FPV-lentämättä, kun odottelen uutta 2.8mm objektiivia. Ruuvasin kokeeksi paikalleen 160 asteen obiskan, mutta sillä en taida uskaltaa edes koittaa lentää. Kuvakulma on niin laaja, että kuvien nurkkiin piirtyy mustat reunukset, ja kopterin jalakset näkyvät lähes ensimmäiseen tukeen asti kuvassa (vaikka kamera on kiinnitetty sen etummaisen tuen keskelle).