Kävinpä sitten tuolla tutustumislennolla viime perjantaina ja kirjoittelenpa tähän sitten kokemuksia aiheesta, toivon mukaan kopun lennättäjän näkökulmasta.
Lento toteutettiin Turun seudun helikopterilentäjät ry:n / Heli-Turun
http://www.helikopteri.net/heliturkuoy.html 4-paikkaisella Robinson 44:llä
http://robinsonheli.com/rhc_r44_raven_series.html (OH-HEP), jonka moni varmaan muistaa käynnistä Paattisten kevätleirillä ainakin toissakeväällä.
Kaikki ohjaus koneessa on toteutettu mekaanisesti hydraulitehostettuna ja ohjaus toimii (raskaasti) vaikka hydrauliikka putoaisikin pois pelistä. Toisin sanoen, kollektiivi, cyclic ja perälavat toimivat myös parkkeeratulla koneella sauvasta ja polkimista. Lennolla oppilas istui ohjaajan paikalla, joka lentokoneista poiketen on oikealla puolella. Istuimelle asettuminen on pitkälle kaverille hieman hankalaa, mutta istuessa pääntilaa on riittävästi ja myös polkimien säädöt riittivät. Kollektiivivipu ja siinä oleva moottoripyörämäinen kaasukahva ovat penkin vasemmalla reunalla ja ohjaussauva on aluksi hieman erikoisen tuntuinen himmeli mutta siihen tottuu nopeasti.
Toisin kuin kopuissa, Robinsonissa ei käytetä keskipakokytkintä, vaan kytkin vapaalla tehtävän käynnistyksen jälkeen automaattisesti kiristyvää kytkintä. Vapaavaihde toki löytyy lisäksi.
Roottorin ollessa täysin kytkettynä tehtiin lämmityskäyttö maassa. Oikeastaan ainoa automatiikka koneessa tuntui olevan moottorin governori. Kaasukahvasta kierrettiin tarvittavat kierrokset, kollektiivista vedettiin lapakulmia ja kone oli ilmassa. Opettaja toki lensi tässä ja harjoitusalueelle kokonaan yksin, meikä hieman peesasi ja otti tuntumaa. Harjoitusalueella kokeiltiin ensin eteenpäinlentoa sekä kaartoa. Hydrauliikalla kevitetyt ohjaimet olivat todella kevyet, välyksettömät ja herkät. Suorassa lennossa saattoi todeta todella herkän sauvaohjauksen, pienilläkin liikkeillä sai suuret muutokset, ja kuten kopuissa, tässäkin jäädään pitkälti siihen asentoon mihin kopterin työntää. Eteenpäinlennossa laite oli varsin suuntavakaa. Vaste puuskiin oli pehmeä. Lentokoneista tuttua kuulaa ei ollut vaan sivuluisu katsottiin tuulilasin villalangasta. Tehoasetus säädettiin ahtopainemittarin mukaan, ja governorin ansiosta kollektiivin asetukset näkyivät heti ahtopaineessa samalla kun kaasukahva pyöri itsestään käden alla.
Gyron puuttumisen huomasi aina kollektiivia käyttäessä nokan pyrkiessä kääntymään muuttuvan roottoriväännön mukaan, myös nopeuden hidastuessa nokka pyrki kääntymään. Tämä oli kuitenkin helppo korjata jalalla. Kaarroksissa täytyi painaa koko ajan kaarron puoleista jalkaa.
Tämän jälkeen tehtiin autorotaatiolähestyminen kiitotielle (ope hoiti homman yllättäen
. Kopterin vajoaminen, nopeus ja asento eivät olleet ollenkaan niin rankkoja kuin olin kuvitellut, itse asiassa lähestyminen toi mieleen finaaliliu'un jollain purjekoneella jarrut auki. Vauhti vedettiin pois korkealla, lentokoneella kyseessä olisi ollut "hyllylle vetäminen", sakkaus ja sisäänmenevät laskutelineet ynnä pohjalevyt. Kopterilla oli kuitenkin vielä kierroksia roottorissa, joilla loppulaskeutuminen olisi hoitunut, mutta laskeutumisen sijaan pyrähdettiinkin laskuvarjoilijoiden lakeutumisalueelle treenaamaan leijuntaa.
Leijunta ei tuntunut olevan kopuharjoittelun jälkeen mitenkään mahdottoman tuntuista oppia oikeallakin kopterilla. Homman nimi tässäkin on reagoida kopterin liikkeisiin jo siinä vaiheessa, kun ne ovat alkamassa, hyvin pienin liikkein. Flybarin ja muiden stabilointiviritysten puuttuminen tekee nähtävästi luonnostaan hitaamman kopterin liikkeistä likimain yhtä herkkiä ja nopeita kuin pikkukopuilla flybarien kanssa ja reaktiot sai aika nopeasti menemään oikeaan aikaan. Gyron puuttuminen tietysti aiheuttaa tarpeetonta nokan heilumista, mutta tämä on helppo korjata sopivalla jalan käytöllä. Kaiken kaikkiaan leijunta taisi onnistua aika kivasti kun ope keikan jälkeen totesi että olin ilmeisesti harrastanut ilmailua tai kopuilua ennenkin
Heh, ainakin oli ensimmäinen kerta kopterissa, mielellään ei viimeinen!
Ihanaa hommaa, ihanan kallista myös. No toisaalta, lupakirjan voi lentää about uuden E-mersun hinnalla ja vuosittaiset kustannuksetkin saattavat lentelyllä ja ajelulla olla aika lähellä toisiaan, riippuu tietysti paljonko kumpaakin harrastaa. Ja jos haluaa kokea elämässään jotain todella hienoa, niin kyllähän kopterilla lentely lupakirjapilottina sellaista olisi.
Tutustumislennolle joka tapauksessa pääsee HC-kopteristin viikonlopun hinnalla, ja suosittelen sitä ehdottomasti.
Aihe: Haluatko lentää itse helikopterilla? (Luettu 8191 kertaa)
14 Kesäkuu, 2010, 07:53:00