Mä oon "pitkänlinjan kopteroija" vaikka varsinaisia lentoja onkin vähäsen
Aikoinaan aloitin "kopteroinnin" CSM simulaattorilla, kun siinä niitä koptereitakin oli.
Eka kopterini oli MS compositin kiinteälapainen Hornet FP joskus 10 vuotta sitten ... no tarkka tais olla 2004... Hornettia opeteltiin lentämään maltillisesti apujalakset alla, ja vain vähän pompotellen ja pidempiä pompotuksia kerrallaan. Muistan kuinka kopteri vei koko keskittymiskyvyn ekalennolla, eikä siinä kavereille paljoa juteltu lennätyksen aikana. Puolivälissä akkua piti ottaa kopu alas ja lepuuttaa hermoja
Hämmästyttävää oli, että kopteri pysyi kuin pysyikin tällä metodilla ehjänä. Lentoja ja lähinnä erilaisia leijuntoja tahkottiin urakalla ja vain pieniä steppejä kerrallaan edeten. Tuon kopterin kohtaloksi koitui sen heikko ohjausteho. Kyseinen kopteri oli käänteisesti sen mitä pitäisi olla, eli laiska reagointi ohjaukseen ja epävakaa
Eteenpäinlennossa se kerran keuli, enkä enää saanut siitä oikaistua. Huomaa kuvassa sävy sävyyn shitt's speciaalin kans
Hornetin jälkeen kaverini myi minulle kyoshon nexuksen, jolla lensinkin jo ekan silmukan joskus 2005 paikkeilla. Nexun koko teki kopterista miellyttävän vakaan leijutettavan pikkusähkiäisen jälkeen. Kyseinen kopteri vain pääsi kerran laihalle risiiniöljyn jähmetyttyä talvipakkasilla suodattimeen. Moottori korjattiin, mutta sen jälkeen Nexulla ei tullut paljoa lennettyä. Sen verran kuitenkin, että joitain linkistöjä tilattiin uusia ja peräservo vaihdettiin analogisesta digitaliseksi. Kyseinen kopteri jäi ehjäksi ja vuosi sitten päätyi lentokuntoisena varaosiksi kaverille.
Taas seurasi parinvuoden tauko.
2008 minulla oli jo insinöörin paperit taskussa, joten rahaa oli... kopterivalinta osui Robben Nova Cuatroon bensamoottorilla. Sillä oli tuleman lentää hirveät määrät lentoja. Kopteri kasattiin ja käytiin koelentämässä yksin vesivehmaan lentokentällä. Kopteri lensi hyvin, mutta akku pääsi loppumaan toisella lentoreissulla ja krässi. Noh, mulle kyllä sanottiin että "tämä lentää kauan ja pidä siksi huolta akuista. ", mutta intoa oli taas kerran enemmän kuin järkeä. Nova seisoi kotinurkissa varmaan vuoden kaksi syvän vitutusmasennustilan vallitessa kunnes kaverit kunnostivat sen selänpään syysleirille 2010. Kyseinen kopteri on edelleen mulla toiminnassa, ja sillä lentelen peruslentoja kun haluan lentää
pitkästi.
Keväällä 2011 kaveri oli myymässä skya 250 (TREX klooni) kopteriansa hyvillä sähkövarusteilla kopterit.netissä. Ostin kyseisen kopun itselleni "jännityksenpoistokopteri
ksi", että tuolla lennetään rutiinia omassa olohuoneessa ja läheisellä urheilukentällä ja jokapaikassa. Töissäkin tuli lennettyä kyseisellä kopterilla
Tuolla kopterilla tein toisen ohjausperäisen krässini opetellessa kuubalaista kasia läheisellä urheilukentällä. Lento oli 15. kyseiselle päivälle ja aurinko oli matalalla, joten luulen että keskittymiskykyni ei enää riittänyt viimeiselle lennolle (niinpä, kopterit hajoavat aina viimeisellä lennollansa). 250:een ostettiin varaosat ja lennäteltiin lisää perustaitolentoliikkeitä mm ylösalaisinleijuntoja tuli harjoiteltua. Kone täytti kunniakkaasti vaatimukset jännityksenpoisto- ja rutiininkeräämiskopterin
a
Kesällä 2011 tuli myös lennettyä taitolennon Eurosportin (mediumtason) liikkeet läpi ja kisoissa käytiin lentämässä perus kuubalaisia kaseja ja vaakakierteitä ja varsinkin niitä pahamaineisia autorotaatioita vakavahenkisen tuomariston edessä
Kesällä tuli myös hommattua HK-450 kopteri, jolla oli tarkoitukseni reenata kauheasti perusleijuntoja läheisillä urheilukentillä. Hyppäys lento-ominaisuuksissa 250- ja 450 kokoluokan vehkeissä oli sen verran vaikuttava kun pääsin koeajamaan kaverin sähkökopteria.
Loppukesästä yritin myydä liidokkiani pois, mutta huomasin jossain vaiheessa liidokin vaihtuneen Hirobon freyaan, johon tällä hetkellä otan tuntumaa. Tarkoitukseni on opetella talven aikana FAI liikkeet ja kenties käydä lentämässä "Heikkilä & Heikkilä organisaatiota" vastaan vesivehmaan kisoissa tulevana kesänä ... jos saan pidettyä freijan ehjänä siihen asti...
Tällainen on suurinpiirtein minun kokemukseni lentämiseen oppimisesta. Krässejä on tullut edellämainittujen lisäksi pari kappaletta teknisistä syistä, mutta lennätyksen vuoksi kopteria on hajoitettu mielestäni aika vähän. Koptereilla kun pystyy lennättämään "vain vähän", verrattuna lennokkeihin jotka heti kiitävät tuhatta ja sataa pitkin taivasta
Uudet temput ja liikkeet olen yleensä treenannut valmiiksi simulaattorilla. Aikaisemmin kopterit olivat kalliimpia kuin nykyään ja opiskelijabudjettini tuolloin oli myös rajallisempi kuin insinööribudjettini viime vuosina. Se pistää kummasti opettelemaan vähän kerrallaan uusia temppuja
Yksi innoittajani on ollut myös Erkkilän Ville, joka on lennättänyt yhtä kauan kuin minäkin mutta enemmän, mutta Villen krässien määrä on edelleen lähellä nollaa. Elieli... simulla peruslentotuntumaa, mutta varsinainen lennätyskokemus täytyy hommata oikeasti lennättämällä. Minusta on edelleen hurjaa hommaa leijutella isoa kopteria itseni vieressä, kun tiedän, kuinka pienessä tekninen vika voi olla
Tällä hetkellä taitolennon reenaaminen tuntuu minulle sopivalta puuhalta vaikeustason suhteen. Minusta on myös hienoa katseltavaa, kun joku piirtää isoa kuviota taivaalle kopterilla/lennokilla, joten haluan lentää samanlaisia taitolentokuvioita. Eurosporttiliikkeiden liikkeiden treenaaminen on ollut suuri edistysaskel eteenpäin osaamistason kehittämisessä. Kehittyminen johtui aika paljon muiden korkeasta osaamistasosta, josta oli hyvä ammentaa itselle tietoa! Jos alkaa tuntumaan liian helpolta, niin mikäs ettei sittemmin kokeilla hurjempiakin 3D temppuja