Oppimisaika

[sniiki]

Kauankos teillä on mennyt aikaa peruslentelyn oppimiseen ja siitä ensimmäisten temppujen tekemiseen/yrittämiseen?
Jotkut puhuvat monen kesän peruslennättelyistä ennen temppuilua mutta en jaksa uskoa että kaikilla riittäisi pinna moiseen.
Tulipahan vain mieleen äskeisen räpeltämisen jälkeen:

Pohjanmaalla kun satuin taas olemaan kopteri mukana niin ajattelin appiukon pelloilla käydä lentelemässä MiniTitanilla ja tuli siinä semmoinen olo että syteen tai saveen nyt lennetään "kunnolla". Takana ~10 akullista leijuttelua 5x5m alueella puskien seassa.

Pellolla tuuli taas niin pirusti mutta sehän ei idioottia kiinnostanut.
Ensin päätin koittaa miten lujaa masiina kulkee eteenpäin ja myötätuuleen se karkasikin aika rivakasti kauas. No siitähän sitten alkoi syntyä aika vauhdikasta ympyrälentoa ja perää yritin kääntää suunnan mukaan minkä osasin. Aika räpeltämiseltä varmaan näytti mutta sentään pystyn kopun pysäyttää jo kovastakin vauhdista suht nopeasti asennosta riippumatta.
Samalla tuli leijutettua nokka itseen päin ensimmäistä kertaa, oli jokseenkin helpompaa kun oli tilaa ympärillä kuin jossain kotipuutarhassa puskien seassa, jossa en koskaan uskaltanut edes kunnolla kääntää kun jännityksen seurauksena alkoi aina hakea jonnekin päin.

Tästä huimasta ylisuorituksesta innostuneena tökkäsin idle1:n silmään ja nostin kopun vähän korkeammalla, täysvauhti päälle ja backflippi   Noh, ei se nyt ihan puhtaasti akselinsa ympäri pyörähtänyt  ja liike oli melkoisen laiskaa (harmi kun ei tullut videolle, hetken mielijohde kun oli) mutta kyllä korkeus sentään suht hyvin säilyi. Peukaloiden lakattua tärisemästä koitin samaa pari kertaa uudestaan yhtä epäpuhtain seurauksin. Valitettavasti omistan vain 2 kunnollista akkua ja peräkin alkoi nykiä ärsyttävästi joten jouduin lopettamaan kokeiluni tähän. Kenties se koitui kopterini pelastukseksi

En siis suinkaan kuvittele olevani mitenkään nopea oppimaan, lähinnä tyhmä ja kärsimätön. Kiinnostaa vaan tietää, että kauanko muut ovat jaksaneet odottaa ennen crash-moodiin siirtymistä?

[Hermis]

R50 tuli taloon kesäkuun lopulla `06, leijutusta jonkin aikaa, siitä taivaalle elokuussa ja silmukat ja pystärit heti haltuun Kone kunnolla lyttyyn radioitten ohjelmointivirheen takia syyskuun 12. Talvella vihreät stabbarit kyytiin ja vaakakierrettä kiskomaan, kesän alussa selkäleijutus, keskikesällä perä edellä ajoa sekä kesän lopulla flipit 1m korkeudella. Ja ai niin, keskikesällä tuli tehtyä myös piro-funnel Zap400:sella, gyron suosiollisella avustuksella. Jos pitää siitä keksiä jotain moitetta niin korkeus laski hieman liikaa...

Leijunta on syytä osata kunnolla, vaikka minäkin lähdin ajamaan taivaalle jo viime kesänä, kunnon nokka itteäpäin leijutus oli hanskassa vasta tämän kesän alussa. Sitten kun konetta pystyy pyörittämään paikallaan leijuttaessa ilman isoja vaelluksia, voi siirtyä taivasajoon ja ajaa enää joka toisen akullisen/tankillisen leijutustreeniä.

[Pete-]

Trex tuli hommattu 2005 joulukuussa, mutta ekat 3-4kk meni leijutustestejä tehdessä, koska ppm vastarin radiohäiriöt sammuttivat moottoria jatkuvasti. Nose in tuli opeteltua myös heti alkuun vielä apulandareiden ollessa alla. Keväällä pcm vastari korjasi pätkimisongelman ja päästiin taivaalle jossa alkoi perä edellä 8:n ajaminen. Ensimmäinen leijutus ylösalaisin tapahtui elokuussa 2006. Samana päivänä myös leijutukset ylösalaisin nokkaitseä kohti. idleup tuntui heti kotoisalta ja vielä samana päivänä sai ilman suurempia paineita ajeltua rolleja about 2 metrin korkeudessa. Syyskuussa 2006 tuli r50 taloon ja lento on ollut sillä melko rauhallista ja arkaa. Toki inverted hover noin metrissä tuntuu luontevalta, mutta siihen leijutteluun pystykäännöksiin ja silmukoihin mun repertuaari taitaa rajoittua vieläkin. Välillä on aika pitkiäkin taukoja ettei tule lennettyä.

[Ege]

Itse leijjutin ensimmäisen kerran 18 marraskuuta 2006 raptor 30V2 joka oli make_J säätämä. Ennen sitä olin ajanu jonkun verran reflex xtr simua. leijjuttelin muistaakseeni 4gal ja jossain vaiheessa kopteri lähti käsistä ja tuli asfalttiin kyljelleen 10 metristä, sen jälkeen korjasin sen ja jatkoin leijjuttelua. 11.2-2007 tein rapukalla ensimmäisen silmukan ja 22.4-2007 sain ensimmäisen freya 90 ja sillä ajoin noin 8gal kunnes moottori hajos, vaihdettiin paattisten leirillä uus mylly siihen. Jonka jälkeen ajoin noin 4gal kunnes tuli ketoon. Kasasin freya evon ja sillä nyt ajelen joka kisoissa vaurioitu mutta nyt on iskussa taas...

[Teo Mähar]

Mä aloitin joku 1kk 2007 expon jälkeen Belt-Cpllä ja nyt on menossa Mini Titan. Tänään ajoin ekaa kertaa kunnolla eteen päin kaks akullista, eikä edes mennyt rikki. En kyllä ole kovin aktiivisesti välillä harjoitellut, mutta lähiaikoina on tullut hiukka enemmän tiimaa.

[Syrjäniemi]

Mä sain ensimmäisen kopterin Mini Titanin ehkä lokakuun lopulla 2007.  Kun se oli saatu lentokuntoon ja setä ja isä, jotka neuvoivat ja auttoivat koneen lentoon saamiseksi, työnsivät radiot kouraan ja siitä se lähti. Jonkun varran olen simulaattorilla aiemmin lennätellyt ja kyllähän tuo leijutus alkoi parin akullisen jälkeen sujua. Siinä vähitellen tuli tehtyä vaan enemmän ja enemmän kaikenlaista tuolla kopterilla ja joskus joulukuussa vedin ensimmäiset silmukat ja vaakakierteet.   .
  Todella paljon lennän kun aina koulun jälkeen otan kopterin akut latauksesta ja lähden ulos (aina kun sää sallii ja joskus silloinkin kun ei niinkään hyvä keli ole ) vaikka mulla ei tuossa pihalla ole kovinkaan paljon tilaa lennättää. Nyt on vaan ollut kopteri vähän aikaa rikki niin että en ole juuri päässyt lentämään varaosia odotellessa.
Nyt vähän aikaa sitten lensin naapurin kahta trexiä ja mukavilta kopuilta nekin tuntuivat.
 Mutta tosiaan nyt on kopteriin säädetty ihan kunnon asetukset myös idle 1 ja 2
Hauskaa tää lennätys ja onhan mulla ollut pari vuotta jo muutama polt tislennokkikin ja muutama sähkölennokki.
 

[Jyri]

Oiskohan ollut takana n. 20 akullista kun päätin kokeilla silmukkaa kun se kerran meni simussakin, vaikka leijutus ei onnistunut. Silmukka meni ihan jotenkin, mutta kun kopteri tuli silmukasta ei se ollutkaan ihan perä itseä johti vaaterissa ja tonttiin tultiin, kun ei kerran osannut korjata muusta asennosta.

20-30 akullista leijuttelua, kuitenkin edelleen perä itseä kohti ja samaa piti yrittää, samalla loputuloksella...simulla en ollut tuossa välissä jaksanut kokeilla ollenkaan.

On tullut torppailtua jos minkäkin takia, mutta, niin se vain on että ennen kuin leijuttelu/taivaslento simulla onnistuu joka suuntaan ei taida kannattaa paljoa temppuilemaan lähteä.

Nyt on sitten otettu lusikka nätisti käteen ja muutaman tunnin olen kokeillut lennellä kasia ja opetella ohjausta eri suunnista simulla, josko kohta sitten uskaltaisi kokeilla "taivaslentoakin". On meinaan vaan niin älyttömän vaikeata jos lentotaito o nperäitseä kohti tilassa ja kopteri on pikkasenkin kauempana (Trex450) katoaa se orientaatio kyllä heti. Sen on jo simulla havainnut että se kopteri on vaan niin paljon helpompi hahmottaa kun se liikkuuu oikeasti eikä pelkästään leiju.

Nimi Merkillä: Ekaa taivaslentoa odotellessa

[Timo Huhtamäki]

14. lennolle tehtiin idle käyrät ja 15. lennolla vaakakierteet ja silmukat, 16. lennolla selkäleijutukset. jossain 30. lennon paikkeilla oli riittävästi munaa vetää ekat kuubalaiset joissa siis tullaan hetki maatakohden selkälennossa ja siihen sorvataan puolikierteet. Tähän mennessä (n. 150 lentoa takana) on mahtunut vain kaksi torppia mukaan. Eka torppi omalla kopterilla kun päälapa meni flutteriin ja rikkoi lavanpitimen linkin ja toinen "torppi" Egen Freyalla ku siitä räjähti perä juurikin kovimmassa vauhdissa ennen aiottua vaakakierrettä (tuo tilanne päättyi elämäni ekaan "onnistuneeseen" rotaatioon/rotaatioon yleensä)

[Jyri]

14. lennolle tehtiin idle käyrät

Öö, mulla oli IDLEt jo heti alusta lakaen ja 4 tai viides lento toi mukanaan niiden käytön, eka tietty jännitti, mutta, se njälkeen on leijuttelu ja laskeutuminenkin tuntunut vaikealta normal moodissa, idle on vaa niin paljon vakaampi ja reagoivampi, toisaalta minä leijuttelen vieläkin. Hivenen kyllä ihmettelen niitä ohjeita mitä normal modeen on, kun itsellä on alkanut houkuttamaan laittaa idlen kaltaiset käyrät myös normaliin, toisaalta nyt kun on GOV käytössä ja kaasu on aina sama moodista riipppumatta, niin ei enää ole samanlaista tarvetta 

[jpheli]

Kaikkihan sitä on yksilöitä. Joillain menee 5 minsaa homman opetteluun ja jotkut taasen ei opi sitä ikinään

Itsellä tais mennä joku 10 akullista ensinnä leijutteluun ja sitten alkoikin jo jonkin näköinen eteenpäin ajo. Eikä kauaankaan kun jo ensimmäisiä silmukoita/flippejä yms tehtiin. Ehkäpä sitä vielä joku päivä oppii ajamaan nätisti noita, ehkä ei... Mutta kivaa on aina ollut.

--jp

[Affen]

Mää vasta treenaan leijutusta, taivaalle ei nyt sinänsä ole mikään kiire, kun lennokilla sinne pääsee koska vaan, eikä tuo kopperoine niin ihmeellinen verrattuna lennokkiin, ole taivaalla Onhan siinäkin omat niksinsä, mutta sama systeemi Mutta joo, kai sitä kun kaikki leijutusasennot lukuunottamatta invertedejä on lähes täydellisesti hanskassa, niin taivaallekkin voisi lähteä. Kiire ei ole

[XciD]

Itse aloittelin harjoituslandareilla leijuntaa normisti perä itseen päin. (juhannuksena) Leijuntaan nosto oli jo saavutus sinänsä, kun käyrät oli mitä oli (+-13 tjsp, ja kaasukäyrä jotenkin sinnepäin) ja PCM radiolla hirmu häiriöt.. Radiossa oli kai vikaa. Laskeutuminen ennalta haluttuun paikkaan onnistui kunnolla vasta parin akullisen jälkeen. Sekin oli tyyliin pari metriä sivulle, leijunta, alas.
Sitten olikin parin kolmen illan simusessiot, ja kopteri säätöjen opettelua yms pohjatyötä PIIITKÄÄÄN.. harjoittelin simulla leijuntaa, ja ympäriämpäri lennättelyä skaalakopterilla päämäärättömästi sekä noin miljoona kertaa tontaten.
Parit akulliset livenä leijutin korkealla n. 2-3m sekä ajoin eteen ja taakse parkkipaikalla. Laskeuduin johonkin 15-20m päähän, ja ylös ja takaisin. Tää oli mun mielestä tärkee vaihe että oppi hallitsemaan tuon eteen ja taakse lennon, ennen piruetteja yms muita sivuttais juttuja.

Sitten tulikin jo ensimmäinen taivasajo. Ensin heiluen ja huojuen tuulessa pellon päälle 20-30m päähän, ja peruuttaen takaisin. Käytin maassa, vedin henkeä, ja kertasin päässä liikkeet mitä tarvitsee käännöksiin. Sitten ylös ja rohkeesti vaan vauhtia.

(30.06.2008)
Tuossa näkyykin se.. Kiitos simuttelutuntien että tuli puoliluonnostaan tuo korjausliike oikein. Vedin ensimmäisestä käännöksestä haltioituneena toiseen käännökseen vaan elevaattoria käyttäen, ja perän ohjaus vähän niinkuin unohtu..

Sama toistui hetken päästä, kun latailin akun toista lentoa varten, ja se meni näin

(30.6.2008)
Ehkä suurin ongelma on voittaa oma jännitys. Luottaa vaan että se menee kun on harjotellut simullakin.. Tosin riskit on aina olemassa, mutta kun pitää homman sellasella tasolla että tietää mitä tekee, niin se on jo puoli voittoa.

Tässä on sitten ihan jo menemisen makua

(04.07.2008)
Luotto oli jo kova omaan tekemiseen, mutta silti hartiat korvissa ja paskajäykkänä pelkäsin käännöksiä, ja varsinkin etäisyyttä, sekä hahmottamista. Kattokaa kun idiootti vetää leijuntamodella taivaalla.. *PA PA PA PA PA* Peräservo huutaa leipää. 

Loppu nyt onkin sitten lennättelyä, kunnes viikon päästä vedin ekat kolmedeet. Flippiä, ja looppia sekä funnelia. Aika perus juttuja, mutta mulle iso homma.

Yritän vaan luoda porukkaan itseluottamusta omaan tekemiseen. Torpin pelko on hyvä juttu, mutta se voi myös rajoittaa oppimista. Tää on kun polkupyörällä ajo.. Kerran oppii niin aina muistaa, mutta kaatumatta ei selviä..

[Syrjäniemi]

Joo, taivaslento on hyvä osata ennen kuin rupee teemään muuta, sillä jos osaamattomana rupee temppuja tekeen niin se melkein varmasti kääntyy jotenkin päin että jos ei osaa lentää itteä kohti, niin ei osaa välttämättä oikaista.

[sgtpepper]

Juu nuissa videoissa aika hiljaa mentiin, mutta niin sitä kai pitääkin tässä kohtaa mennä hiljaa, muuten tuossa kun mennään eteenpäin niin onko kopteri yhtä epävakaa kuin leijutksessa?
Nyt oon leijuttanu kuukausia, ei vaan uskalla lentää taivaslentoa, ja varmaan sen sitten leirillä teen.

[XciD]

Juu nuissa videoissa aika hiljaa mentiin, mutta niin sitä kai pitääkin tässä kohtaa mennä hiljaa, muuten tuossa kun mennään eteenpäin niin onko kopteri yhtä epävakaa kuin leijutksessa?
Nyt oon leijuttanu kuukausia, ei vaan uskalla lentää taivaslentoa, ja varmaan sen sitten leirillä teen.

Taivaalla ajelu on helppoa. Ei se kopteri kaadu siellä niinkuin leijunnassa. Pitää vaan muistaa ohjata perää.. Kopteri toimii vauhdissa kuin lentokone.

[Jyri]

Toimii kuin lentokone (jota en ole koskaan lennättänyt), ja pitää vaan muistaa ohjata perää (eiköhän siinä tullut jo pari asiaa jotka tekevät tuosta taivaslentelystä jo ihan riittävän vaikeaa )

[kaardian]

Tänään tuli yhteensä n. 1½ tuntia lennätettyä. (ja 2 tuntia seisoskeltua)
Leijuttamista, vähäsen eteenpäin ja taakseppäin ajoa. Leijuttamista molemmilla kyljillä siten että kääntää aina suoraan toiselle kyljelle asti. 180^o.

Kova ja pyörteinen tuuli toi lisää haastetta pelkkään perä itsennäpäin leijuttamiseen. Laskeutuessa sai aika ajoin olla tarkkana ja miettiä että on valmis tökkään lapakulmaa lisää jos tuuli mainaa painaa alaspäin.

Minulle tuo vasen kylki tuntuu helpommalle, ehkä siksi kun se änkkäri on siinä sellaisena kiintopisteenä.

Jos illemmalla olisi tyynempää voisi koittaa uudestaan jotain 200^o käännöksiä kyljeltä toiselle, josko sitä sitten pääsisi reenaan nose-in leijumista.

[Jyri]

Joo, tänään tuli leijuteltua n. 180 eiköhän se siitä pikkuhiljaa...

[Happymen]

Belt-CP tuli hommattua 2kk sitten, ja mielestäni leijuttelu on nyt todella helppoa. nose-in leijutus sujuu myös kohtalaisesti

[Jyri]

Nyt menee kasin lentely jo (tai vasta) ihan ok.

[JJA]

Miten sen nyt ottaa.

50 rapu ollut mulla nyt kolmisen vuotta ja jo alkuviikolla leijuttelin sillä hieman nose-inniä. Miten niin hidas oppimaan?!  No tänään vedin jo muutaman autorotaationkin, eli kyllä se tästä.

Tällähän mä aloittelin rc-harrastuksen, sitten tuli kiinteäsiipisiä ja niillä oli helppo opetella ohjaussuunnat esimerkiksi kohti lennettäessä, joten siinä mielessä niistä on ollut hyötyä kopterinkin ohjauksen opettelussa.

Tänään kokeilin myös miten idle1 toimii (leijutus normimoodissa 3/4 kaasulla) ja ihan hyvinhän tuo toimi, mutta en viitsinyt vielä yrittää mitään silmukkaa. Lähinnä arveluttaa miten kone toimii siinä hommassa, tosin tuossa on hyperin pumppu.

Mutta pakko tässä on alkaa treenaamaan ja adrenaliinista nauttimaan kun panivat pirut pakkolomille ja kesälomille, jota riittänee heinäkuun alkuun asti.  

[Jussi Savolainen]

Mulla on ollut Caliper 3 jo peräti vuoden, mutta kun en ole saanut moottorin seoksia kohdalleen ja kytkin ottaa kiinni jo joutokäynnillä sammuttaen moottorin ennenkuin on ehtinyt siirtää kopterin lennätysalueelle, niin leijuttelut sun muut liikkeet on jääneet vähälle.

Muutenkin mulla on ollut "talonmiehen hommien" takia aika vähän aikaa tälle harrastukselle, joten mulla menee ainakin n. 10 vuotta ennenkuin opin edes leijuttamaan.

[JRu]

Mulla on ollut Caliper 3 jo peräti vuoden, mutta kun en ole saanut moottorin seoksia kohdalleen ja kytkin ottaa kiinni jo joutokäynnillä sammuttaen moottorin ennenkuin on ehtinyt siirtää kopterin lennätysalueelle, niin leijuttelut sun muut liikkeet on jääneet vähälle.

Muutenkin mulla on ollut "talonmiehen hommien" takia aika vähän aikaa tälle harrastukselle, joten mulla menee ainakin n. 10 vuotta ennenkuin opin edes leijuttamaan.

Tulehan joskus tuonne kentälle niin katsotaan sitä kopua porukalla.

[Jonnis]

Itselläni on ollut kopteri noin puoli vuotta ja simulaattori vuoden.Puolen vuoden simuttelun jälkeen kopterilla leijutteleminen tuntui tylsähköltä joten siinä 10 lennon jälkeen tuli taivaslento.Selälleen kopterin sain noin 25 lennon jälkeen.Piroflipit osasin jo simulaattorilla ennen kuin ostin kopterin mutta ne tuli kuvioihin noin 70 lennon jälkeen.Nyt on sitten tehty ensitorppi ja sekin (ilmeisemmin) johtui katkenneesta linkistä tai radio virheestä.Pystykäännökse n jälkeen jostain syystä ei rupenut kopteri oikenemaan  ja siinä se körötti 10cm saveen uppoutuneena...

[puisto_kemisti]

JEESPOKSJIPPII JA kakskyt muuta.

Joo, Tänää tul tuossa paikallisen kerhon kanssa käytyä jälleen kentällä hikoilemassa.
Kopteria ajanu kohta 9kk ja VASTA tänään uskalsin kokeilla leijuttaa nokka itteeni päin.
Nostettiin vehje hittaast ilmoihi ja sitte vaan siitä hissukseen lähdin kääntämään perää, ja kuinka ollakkaan. Kopteri hymyili leveästi nokka itteeni päin. Ja vielä kovempi ihme oli se että se peijakas kesti siinä paikallaan.

Simulla oon ajanu kyllä reenauksen kannalta, mutta ei oo ollu rahkeita kokeilla livenä.
No hyvin se meni ja ensi yrityksen jälkeen sitähän tuli ajeltua sitten ihan huliviliä jos leijutuksesta puhutaan :-)

Kaikki aina puhuu että kun se sitten klikkaa ni päläpälä. Ajattelin jo hiljaa mielessäin et ei tässä ikinä kehity, mut perhana näköjää sitä aina oppii uutuuksia.