Tuli vähän harjoiteltua leijuttelua ja itseään kohti lentoa tänään Sipoossa. Yksikseni sain siellä olla ja olosuhteet olivat lähes ihanteelliset!
Eli tapahtumia lyhyehkösti. (Mitään en osaa ihan lyhyesti kertoa...
)
Minulla on nykyisin viissatanen ja kuussatanen ja kumpaankin 4 akkua. (Kukakohan päivittäisi nuo kopteritietoni...
)
Eli aloittelin viissatasella varovasti. Kaartelin taivaalla ees sun taas kuitenkin sillei että perä oli koko ajan enemmän tai vähemmän itseeni päin. Ekan akun loppupuolella jossain 20m korkeudessa käänsin keulan elämäni ekaa kertaa itseeni päin ja uskalsin pitää sen niin ainakin kymmenesosasekunnin! HUH!!
No sitten perä itseenpäin ja loppuakku hiljalleen lennellen kunnes tämän hetkinen ajoaika per akku (8min) tuli täyteen.
Kone alas ja akunvaihtoon. Ja takaisin taivaalle! Nyt hiljaksiin rupesin yrittämään ohjailla sitä kopteria nokka itseeni päin ja yllättäen se alkoi sujumaan hyvin! Ei se toki paikallaan pysynyt mutta jossain metrin kahden alueella siellä 10-20m korkeudessa. Väliin taisi nousta varmuudeksi ylemmäksikin...
No seuraavaksi vein konetta kauemmaksi ja aloin ajamaan itseäni kohden ja sitten enemmän vähemmän tiukka kaarto vasemmalle. Pitihän lavat makeeta pärpätystä!
Näin ajelin kaikki akut loppuun. Kone ylös, keula itseeni päin ja kun alkoi tuntumaan epävarmalta niin perä itseeni päin ja uudestaan. Ja jos sain keulan pysymään itseeni päin hallitusti riittävän pitkään niin sitten ylemmäksi ja kauemmaksi ja palkkiolento itseä kohden ja kaarto sivulle. Varovainen ja aika hätäinen vaakamonikulmiokin tuli ajettua.
Sitten otettiin kuussatanen ja jatkettiin harjoituksia. Sillä en lennellyt itseäni kohti mutta leijuttelin kyllä.
Ekan akun puolivälissä tuli sellainen hetki että aloin korjaamaan perä itseeni päin väärään suuntaan. Sitä kesti vajaat puoli minuuttia ja sitten taas alkoi sujumaan. Eli jatkettiin! Kone ylös ja nokka itseänipäin ja oltiin siinä mitä oltiin. Ei se paikallaan pysynyt vieläkään mutta sen parin metrin sisällä. No, ekan akun ajoaika (9min) tuli täyteen ja kone alas ja akun vaihtoon. Ja takaisin taivaalle.
Ja taas keula itseeni päin ja ja sitten perä ja pikku rauhoittuminen. Puolivälissä akkua alkoivat hankaluudet.
Yhtäkkiä en osannutkaan enää leijuttaa perä itseeni päin!! Korjasin koko ajan väärään suuntaan. Ja vaikka miten yritin skarpata niin tämä jatkui. Ja jatkui. Yritin saada koneen alas mutta ei siitä mitään tullut kun joku tollo korjasi kopteriani koko ajan väärään suuntaan. No, tuli siitä mielenkiintoisen näköistä keikkumista joka suuntaan. Ja lopuksi hallitsematon tupsahdus peltoon joidenkin tähkien sekaan..
Onneksi tajusin tälläkin kertaa (samoin kuin edellisen torpin aikana viime kesänä) vetää kaasutikun taakse. Idle päällä!
Holdiin en tajunnut koskea missään vaiheessa. No, pääratashan siitä hajosi kun kone kiekaisi tyhjää.
Mitäkö muuta koneesta hajosi? No kaikenlaista pientä...
- Pohjalevystä murtui kaksi landarin korvaketta. No, onneksi on varalla Mikaelin tekemä alumiinipohjalevy.
- Pääratas tietenkin. Sellainenkin löytyy.
- Stabbarin tanko oli 30° mutkalla joten vaihdan senkin. Sitä ei taida olla.
- Pitchin vivun ruuvi (ESP) katkesi. Täytyy käydä ruuvilaatikolla... Uusi linkinpää menee ostoslistalle.
- Kardaanin etukulmavaihteesta katkesi toisesta rattaasta yksi hammas. Tilaukseen...
- Toinen landariputki katkesi. Tilaukseen.
- Toisen päälavan tuli alapinnalle noin sentin mittainen poikittaislohkeama. Muuten lavat pysyivät ehjänä. Väkivaltaisten taivuttelukokeiden jälkeen luulen että tuo lapa kestäisi minun lentojani vielä mainiosti mutta vaihtoon menee päälavatkin. HÖH!
- Koppa sai jokusen arven itseensä ja ikkunan kohdalta irtosi muutaman neliösentin alueelta maali. No lasikuituteippiä siitäkin yli!
- EDITTIÄ: Pääakseli oli sen verran mutkalla että juuri näki kun pöydällä pyöritteli. Olisiko ollut heitto jotain 0,1-0,3 millin välillä -> vaihtoon.
No, saapi pistää pikkutilauksen menemään Rekku-Jutun suuntaan...
Ja lopuksi pilotin vammat: Kuhmu itsetuntoon mutta onneksi siihen on jo puhallettu joten paranee luultavasti täydellisesti. Ei enää edes jomota....
Ja ihan lopuksi vahinkotutkintalautakunn
an asiantuntijalausunto: Pöllö mikä pöllö. Siis pilotti. Ei tajunnut pitää lentojen välillä minkäänlaista taukoa eikä ollut varustautunut lippiksen lisäksi lainkaan auringon paahteeseen. Kotiin päästyään oli juonut päijänteen lähes tyhjäksi. Mutta kivaa oli silti sanonut olevan!
Aihe: Nose-Inn leijuttelua Sipoossa (Luettu 3745 kertaa)
26 Lokakuu, 2007, 08:30:32
