Tämmöinenkin kysely joskus ollut. No, tuskin huomautuksesta huolimatta vanhentunut, etteikö voisi jatkaa...
Ennen ekaa aloitusta, tuli ajeltua RC-autoilla jokunen vuosi. Olikohan -87 kun Big Bear tuli haltuun, siitä sitten aika pian sähkökrosseihin, enemmän nelivetoilua mutta siinä sivussa takavetoisiakin sekä talviaikaan 1/12 rataluokkaa. Kyoshoa, Assoa, Schumacheria. Yokomoa, radiona vain Futabaa, ja noilta ajoilta edelleen muistona PCM1024 radiot ja Asson 1/12 kilpuri, sekä sittemmin haltuun kulkeutuneita sekalaisia krossiautoja...
Ennen noita oli "se perinteinen" eli ala-asteen lennokkikerhossa Esa, siitä sitten kotosalla Toka, sekalaisia tikuista rakennettuja kumimoottorilentsikoita, Pilotin 2,5m liidokki ja sitten se Hirobon Shuttle. Nämä kaikki jotenkin sitten jäi, kun ropaaminen suuntautui autohin, ja muutamaa vuotta myöhemmin prätkiin...
Autoista lähinnä sydäntä oli Sitikat, ja vanhat semmoiset edelleen, nyt viimeisen viisi vuotta lisäkivana Brittimaastureita. Ekan Dyanen ostin -93, on omistuksessa edelleen. Kaksipyöräisiä oli BSA-chopper -projekti joka jatkoi projektina eteenpäin ja taitaa olla edelleenkin kesken. Lähti kun tuli liikkuva, tai no, vähällä vaivalla liikkuva ja kilpiin, IC M-49. Tuolla tuli leikittyä ja savustettua lähitienoota yhdeksän vuotta, sen kaverina kävi muutaman vuoden ajan bobberoitu Dnepr, IC lähti kun menin ostamaan -53 Harrikan, jäykkäperäinen chopperi Shovelin tekniikalla. Tämä vuosi mikroautoilukolarin jälkeen, ja tämän kanssa huomasin ettei tasapaino enää toimikaan. Siispä vaihtoon ja tilalle HD Servicar, ja aika yllättäen pitkäkeulainen sekin... Tuossa vaiheessa nelipyöräisiin mukaan tuli Sitikalta Xm, joilla tulikin ajeltua reipas parisataa tonnia kaikkineen, näistä tuli luovuttua kun paikkaluku ei enää piisannut, ja perhekuljetin korvaantui C8 "pientila-autolla". -76 Range tuli mukaan viitisen vuotta sitten, ja vuotta myöhemmin -95 Range, alkuvuodesta -20 lisäksi -62 Serieksen pätkä...
Noita on sitten ropailtu satunnaisesti, eli lähinnä tarpeen tullen, joskus jopa ennakkoonkin tehty pikkuremppaa. Akuutisti sitten isompaakin, eräät joulun välipäivät tuhraantui vanhemman Rangen etuakselin vaihtoon kerrostalon parkkiruudussa lumituiskussa. Lantikkaa sitten on ropattu terapiamielessä, eikä nyt ilman viis vee -apulaisen mukanaoloa ole juurikaan saanut tusata. Ehkä oppii siinä sivussa jotakin hänkin..?
Pitkäkestoisin projekti on sitten ollut -67 Dyanen muuttaminen nelivetoiseksi. Idea siihen tuli kun ajoin rikki vaihteiston ekasta Dyanesta harrasteen alkuvuosina, ja askin ollessa palasina keksin että siitähän saa helposti voiman ulos, ja toisesta askista takaperän. Sitä ideaa sitten tuli päässä pyöriteltyä, ja Hollannissa maailmankokouksessa törmäsin Brittiin joka oli juuri tuotteistanut vastaavan idean, ja tekee niitä edelleen. Antoi kivasti vahvistusta uskossa, ja siitä ideasta sitten 19 vuotta myöhemmin olikin keksintö kilpien välissä. Ja joo, on sillä kyllä leikittykin, vähän viritetyllä tekniikalla, ruisku kaasarin tilalla ja oli siellä ekana talvena remmiahdinkin kaverina. Kivasti kyllä vie reilu 60 kaakkia vajaan 600 kiloista nelikkoa, ovi edellä pitkiäkin matkoja...
Jotain on elektroniikankin kanssa ehtinyt tusata, jo peruskouluaikaan tuli omatoimisesti tutustuttua kaikkeen sähköllä toimivaan, ensiaskeleet digitaalitekniikkaan yms, sittemmin ammattikoulussa lisää, ja kuusi vuotta myöhemmin ammattikorkeakouluun. Koulujen välissä viisi vuotta pneumatiikan ja sähkökeskusten kokoonpanohommaa, kummasti sitä noissakin oppi kaikenlaista, ja toimenkuvaan tuolla kuului vähänniinkö kaikki. Vieraiden kuskaamisesta sellutehtaan korjaamiseen, ja kaikkeen siinä välissä, ja kaipa sitä jotain teki oikein kun ei mennyt kuukauttakaan kouluun karkaamisen jälkeen kun entinen esimies soitti kysyäkseen jotta tietäisinkö jonkun kenellä toimisi kädet ja pää samassa kaverissa. Kun olivat yrittäneet korvaajaa haalia, ja sillä hetkellä kolme teki niitä hommia joita itekseni tein. Vähän tuli vihjailtua että olisikohan kannattanut huomioida tuokin vaikka ennenkuin lähdin muualle hakeutumaan...
Se että ammattikouluksi valikoitui sähköpuoli, ei ollut ihan ennakkoon selvää sekään. Yläasteaikaan tuli tutustuttua lentokonekorjaamoon, ensin viikko TETissä ja sitten kesätöissä lisää. Tuosta intoutuneena selviteltiin opintomahdollisuuksia, ja tottakai hakupaperit silloisiin molempiin kouluihin. Sisään sujuvasti kumpaankin, mutta sitten tulikin takapakkia kun ei kenellekään tullut mieleen ennen papereiden täyttämistä selvittää terveydellisiä vaatimuksia. Oli ainakin tuolloin aivan ehdoton ei ykköstyypin diabeetikolle, eli se sitten siitä. Pikku paniikin toki teki se, ettei minkäänlaista varautumista ollut etteikö jompaankumpaan pääsisi, mutta tämäkin onneksi ratkesi samana keväänä eläköityneen opon toimesta, selvitteli miten onnistuisi hakeminen kouluun reilusti hakuajan jälkeen, ja sieltä sitten tulikin saatua peruutuspaikka kouluun... Vissiin jotain oli mukana mielenkiintoon siinäkin, että kyseinen opettaja oli opettanut isääni ekana vuotenaan, ja sitten viimeisenä minua...
Kaikenlaista hauskaa on kyllä sattunut menneisiin vuosiin, ammattikorkean aikaan käytiin Singaporessa opiskelemassa mm. mikropiirin valmistusta, reipas viisiviikkoinen meni kyllä siellä suunnalla äkkiä. Siltä reissulta tarttui mukaan yksi kevyt-halpis kopteri, jossa ei ole swashia ollenkaan vaan lapakulmia käännetään moottorin nopeilla kiihdytyksillä. On siinä gyrokin, vai olikohan kaksi, hyrräversiota aiheesta. Pitääkin kaiva esille, viimeksi kokeillessa ei osannut enää edes yrittää pysyä pystyssä, mutta ihan hauska kuriositeettinä kuitenkin. Kyllä se kuitenkin silloin tuoreeltaan parikymmentä vuotta sitten lensi, ja sitä pystyi ihan hyvin hallitsemaan, akkutekniikka vaan oli vielä sen verran painavaa että sähköt siihen meni kaapelilla maasta. Kokeilin kyllä laittamalla pari kevyttä puhelimen akkua kyytiin, vaan ne muutamat kymmenet grammat oli liikaa eikä se jaksanut nousta...
Vaan välähtipä tässä sekin, mistä voisi kuvitella koko tämän innostuksen pyöriväsiipisiin johtuvan, on ekat muistikuvat mistään noin parin vuoden ikäisenä, kun istun viissatasen Hughesin etupenkillä. Penkin väri ja pilotin peililasit on kirkkaana mielessä edelleen, käytiin jossakin lentonäytöksessä pörräämässä kopterilla, ja on aika syvään porautunut näköjään se. Nyt sitä sitten hoidetaan edelleen, eikä taida kuume päästää irti ikinä, toisaalta en taida halutakaan. Vaan jospa sitä vielä joskus pääsisi kokeilemaan ihan oikeatakin..?
Aihe: Mitä olet rakennellut ennen hurahtamista koptereihin? (Luettu 15392 kertaa)
16 Marraskuu, 2017, 19:57:32
