Moikka,
Noh joo. Ihan alkuun kertoisin sen, että mitä pienempi kopteri on, niin sen vaikeampaa rotaation tekeminen on johtuen roottorin pienemmästä inertiasta. En ole itse edes uskaltanut kokeilla 500:lla trexillä rotaatioita vaikka freyalla, niitä tulee lennettyä kesän aikana useampi sata kertaa. Näin ollen en pysty ihan spesifistisiä ohjeita rotaation treenaamiseen pikkusähkiksillä antaa vaan annan yleisiä ohjeita.
1. Rotaation harjoittelu 40 cm korkeudesta on yhtä tyhjän kanssa, se on vain suoritettu lasku ilman tehoja. Rotaatio laskeutuminen on silloin, kun ilmavirta pyörittää roottoria laskun aikana. 40 sentin korkeudelta tehty lasku on niin nopea ettei siinä kerätä roottoriin voimaa laskeutumisen aikana.
2. Rotaatio pitää aina tehdä vastatuuleen koska rotaation onnistuminen edellyttää loppuvetoa ja vastatuuleen tehtynä se on helpompaa koska kopterin maanopeuden ei tarvitse olla niin suuri.
3. Rotaation harjoittelu kannattaa aloittaa 45 asteen laskeutumisella tuulta vasten. Tärkeää on se, että nokkaa ei paineta alas. kopteri pidetään vaakasuorassa ja kun kopteri lentää eteen päin, saa roottori edestä päin ilmaa roottorin alle jatkuvasti. Jos nokkaa painaa maata kohden, niin roottori kohtaa ilmavirran roottorin yläpuolelta jolloin kopteri ei ole rotaatiossa ja pahimmillaan lavat pysähtyvät. Eli kopteri tuodaan laskussa vaakasuorassa tai vähän keula ylhäällä. Jos vauhti meinaa pysähtyä, lisätään negatiivisiä lapakulmia ja työnnetään ihan vähän jolloin kopteri saa vähän vauhtia eteen päin, tämän jälkeen korjataan asento taas vaakatasoon.
4. Jos mahdollista, niin gyro kannattaa säätää normal tilaan ja hold-lentotilassa trimmillä säätää perän kulmat nollille. Tällöin perä tulee siististi kopterin mukana. Jos käytössä on heading lock tila ja perä ei ole ihan suorassa, syö peräroottori inertiaa koko ajan. Normal modella moottorissa ei saa olla vetoa juuri lainkaan koska moottori vääntää kopteria muuten vinoon.
5. Kopterin koosta ja nopeudesta riippuen loppuveto aloitetaan noin metrin korkeudelta. Isommilla polttiksilla vähän korkeammalta tarpeen mukaan. Pienemmillä sähkiksillä voisin kuvitella, että jonkin verran metriä alempana. Loppuvedon aikana vedetään nokkaa ylös ja lisätään lapakulmia jatkuvasti. Tällöin kopterin eteenpäinlentonopeus pysähtyy ja vajoaminen loppuu. Tällöin lasku on helppo suorittaa loppuun. Aloittelijoille, ehkä pahin ongelma tässä loppuvedossa on se, että lapakulmat vedetään heti tappiin ja nokkaa nostetaan liikaa jolloin kopteri alkaakin nousta korkeammalla samalla inertiaa tuhlataan törkeästi. Tällöin kopteri voi nousta jopa yli metrin korkeuteen ja inertiaa ei enää ole jolloin kopteri rojahtaa ohjaskyvyttömänä tonttiin.
6. Oikean laskeutumisnopeuden vaan oppii harjoittelemalla. Rotaatiossa ei tarvita älyttömiä negatiivisiä kulmia. -3 riittää esimerkiksi alkuun ihan hyvin. Tällöin sauva alhaalla voidaan tulla lähes koko rotaation ajan. Sitten hieman ennen loppuvetoa voidaan alkaa lisäämään lapakulmia ja hidastamaan vajoamista ja aloittaa loppuveto. Hyvällä vastatuulella ja riittävällä eteenpäinlentonopeudella ja oikealla kopterin asennolla kopteria voi jopa olla vaikea saada alas taivaalta rotaatiossa. Ainakin se tulee todella hitaasti, siksi sitä kannattaa harjoitella silloin kun tuulee reippaasti mutta tasaisesti, puuskikas tuuli on vaarallinen.
Te jotka olette pikkusähkiksillä lentäneet rotaatioita voitte sitten tarkentaa ohjeita niitä varten.
PS. Yksi vinkki on tehdä hommasta turvallisempaa siten, että säätää holdin kaasu siten, että moottori pyörittää roottoria kevyesti koko ajan. Tällöin holdin pois päältä ottaminen lienee vielä mahdollista sähkikselläkin vaikka tehot tuleekin niin nopeasti takaisin. Kuten Sammy jo kertoikin, niin sähkiksillä se rotaation keskeyttäminen on vähän riskaapeliä hommaa joka polttiksella on paljon turvallisempaa.
--
Timo
Aihe: Autorotaation opettelua (Luettu 11185 kertaa)
04 Heinäkuu, 2009, 21:36:08