Moikka,
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin nykyisiä koptereita ohjataan viidellä kanavalla (aileron, elevator, lapakulmat, kaasu ja peräsin). Siihen vaikeaan ohjaukseen vaikuttaa monet asiat, kuten on tullut jo selväksi niin koko ja massa ylipäätään stabiloi tilannetta. Eli isompi ja painavampi on yleensä aina vakaampi. Mutta ei sen oikean kopterinkaan ohjaaminen ihan helppoa taida ensikertalaiselle olla. Kyllä sitäkin hommaa joutuu harjoittelemaan ennen kuin se alkaa sujumaan. Oikeissa koptereissa on myös se perstuntuma joka auttaa melkoisesti sen lisäksi, että siellä istutaan aina naama tuulilasia kohti. Joten ohjaaminen yksinkertaistuu siinä mielessä kun ei noita ohjaussuuntia tarvi mielessään muuttaa.
Täällä onkin tullut jo tärkein syy esille, eli liikehtimiskyky. Vakaa kopteri ja ripeä liikehdintä kun ei kulje käsikädessä. Normaalin RC-kopterinkin saisi stabiloitua niin vakaaksi, että se pysyisi kuin tatti paikoillaan ilman ohjaamista ja vaikka sitä ohjaisikin reilusti radiolla, niin se korkeintaan siirtyisi hieman paikoiltaan. Sitten toinen äärilaita on se, että kopterin halutaan pyörähtävän akselinsa ympäri kaksi kertaa sekunnissa. Tuo ei onnistu jollei stabilointia vähennetä todella rajusti, tällöin myös peruslentely muuttuu herkemmäksi kuin superstabiililla kopterilla.
Tuota Miikan kommenttia siitä miten FAI-kopteri kääntyy hitaasti ja tuuli kippaa sen maahan on vaikea käsittää. FAI-kopterit reagoi ohjaukseen todella nopeasti ja tarkasti, niissä se ohjauksen määrä on vaan säädetty sellaiseksi, että tuulikorjauksen tekeminen ei näkyisi minään ylikorjausten sarjana. Ne FAI-koneet ovat myös tuulessa aivan mielettömän vakaita lentää verrattuna pienempiin koneisiin. Eli ei se tuuli heittele niitä ihan niin rajusti mitä pienempiä.
En tarkkaan tiedä miten noi helicommandit sun muut toimivat. Kuitenkin laitteet jotka toimivat siten, että ne vakauttavat kopterin paikoilleen kun ohjaustikut radiosta keskitetään esimerkiksi sormet irrottamalla, tekevät kyllä lentämisestä ihan hirveää. Sen vuoksi ne varmaankin enintään toimivat gyrojen tapaan jolloin ne oikaisevat ei toivotut liikkeet kuten esimerkiksi tuulen puuskat tms.
Viime keväänä juttelin yhden ruotsalaisen heebon kanssa siitä, että tuollaiseen normaaliin rc-kopteriin oltiin laitettu elektroninen stabilointi. Ja se oli ihan järkyttävän vakaa leijuttaa mutta silti ohjauskykyä riitti melkoisesti. Tässä ollaan tilanteessa jolloin kopteri on vakaa mutta sen ohjaaminen ei ole oikeastaan helpompaa. Ainoastaan tahattomat siirtymiset jää ehkä pois. Mutta kylki lennättäjää kohti tai nokka itseä kohti lennätys tuo ihan samat haasteet kuin muutoinkin.
Korkeussuuntainen vakaus taas on asia jossa on myös mahdottomia eroja niin koptereiden kuin harrastajien käyttämissä säädöissä. Osaa koptereita on leijunnassa esimerkiksi hyvin vaikea lentää siten, että korkeus ei muuttuisi jatkuvasti vähän. Sitten taas varsinkin F3C-kopterit ovat usein säädettu leijuntaan siten, että vaikkapa vasemmalla kädellä voi kaivaa nenää kun oikealla vähän ohjailee konetta. Eli eroja näissäkin on paljon.
Kannattaa muuten vaikka käydä katsomassa tätä Arin lentoa viime kesän EM-kisoista. Siinä huomaa hyvin miten vakaasti tuollainen rc-kopteri liikkuu kun kopteri toimii ja lennättäjä osaa hommansa. Tuossa kopterissa ei ole mitään elektronista stabilointia.
--
Timo