Aloitan tälle oman säikeen ihan piruuttani.
Eli kiitos Saben mun on ollut mahdollista testailla kyseistä kopteria tänä kesänä, ja kuulemma ensi kesänäkin. Osallistuin tänä kesänä F3C kisoihin ja lensin fai ohjelmaa. Täytyy sanoa että on ihan eri laji on verrattuna 3D:hen, vaikka koptereilla lennetään kummassakin. Ite olin tuloksiin tyytyväinen, mutta vielä on treenattavaa ainakin leijutuskuvioissa.
Kyseessä on siis Hirobon CCPM conversoitu Freya, vitosnupilla. Tässä on nupissa ja kaasulla servoina Futten bls-252set. Melko asiallinen servo kaasulle sanoisin
. Perää pitää Futten 520 ja bls251. Moottorina ja änkkärinä on YS91ST ja sille optimoitu Fun Techin HN-90 type F. Lapoina kopterin mukana tulevat mustavalkeet lasikuitulavat ja muoviset perälavat. Vastarina on Spektrumin AR7000 (Ajan DX7:lla). Virtoja ylläpitää Scott Grayn ReactorX regulaattori ja 2s5000mAh Outrage lipo.
Kasaan tää meni muutamassa päivässä ja suurilta ongelmilta vältyttiin. Tykkään tässä erityisesti tuosta muovisesta rungosta, jota ei saa rakennettua vinoon. Raptorin muovirunkoa vaivaavaa laakerinvaihtodilemmaa tässä ei ole koska laakerit on painettu omiin syvennyksiinsä niinkuin esim. Trex:ssä, tosin tässä niitä pitää paikallaan pultit jotka puristaa rungonpuolikkaita toisiinsa. Kytkinakseli on tässä kiinteä, minkä takia tärinöiden pitäisi teoriassa näkyä herkemmin kuin Trexissä, jonka starttiakseli on yksisuuntalaakeroitu. Kuitenkin onnistuin mittaamatta saamaan kytkinpakan suoraan, ja tärinöitä tässä vehkeessä ei ole ollenkaan. Nuppissa ei ole pahemmin missään klappia, johtuen ehkä siitä että linkit vaikuttaa laadukkailta ja olivat hieman turhan kireät jo uutena. En kuitenkaan silloin herkistellyt ja nyt ovat kuluneet sopiviksi. Stabbilavat aiheuttaa täälläpäin aina hilpeyttä, kun siellä sisällä on kilokaupalla metallitankoja
. Toimivat kyllä juuri niinkuin pitääkin vaikka ovatkin aikamoiset jötikät. Saa nähä milloin näitä aletaan tehdä valuraudasta. Rungossa merkillepantavaa on lisäksi tankin kiinnitys, sitä kannattelee kuus tommosta kuminystyrää. Jännä yksityiskohta on myös landarit jotka kanssa on tommosten kumipalojen varassa. Näillä ilmeisesti pyritty vaimentamaan kaikenmoista värinää. Koppa on muovia ja mukana tuli mukava määrä tarroja. En uskaltanu niitä ite laittaa joten delegoin homma Juholle joka tekisin sen sit nopeesti ja tarkasti
. Tykkään tästä kopterista, koska kasauksen aikana ei tarvinnu kertaakaan käyttää hienosäätötyökalua (vasaraa).
Servojen asennus on Freyassa helppoa, mutta linkit poikkeaa hieman siitä mihin on tottunut. Manuaali kehottaa mittaamaan toisen push pull linkin hieman pidemmäksi kuin toisen, kentällä pohdittiin että tässä on takan varmaan joku kallistusten lineaarisuushomma pitchin äärilaidoissa. F3C koptereissa eniten suunnittelua vaatinut osa lienee nuppi ja linkistöt, mistä on pyritty tekemään mahdollisimman tasaiset. Varsinkin CCPM:ssä ei kaipaa linkistön aiheuttamia ongelmia, kun niitä on tarpeeksi servojen ja radion ohjelmistonkin takia. Timo pisti tän säätöihin Swashin über säätötyökalulla.
Yllättävää oli miten hiljanen toi moottori ja putki combo on. Tyhjäkäynnillä tuota ei ees meinaa kuulla. Ja lennossakin on sopivilla seoksilla täysin tasainen käynti eikä ryi yhtään. Tosin niin on SR motti ja Hatori combokin, mutta ääni on hieman terävämpi. Freyan nupit on rakennettu toimimaan hyvin tietyillä kierrosalueilla, koska kone alkaa vaappua heti kun kierroksia on liian vähän. En nyt muista mitä mitattiin leijunnassa mutta taisi olla jotain 1600. Taivaalla lähempänä 2000. Govia ei ole, mutta näissä se ei ole niin oleellinen juttu, varmaankin sen takia että motteja ajetaan niin rikkaalla. 100-100-100 taivaslentokäyrällä ei nouse kierrokset pahemmin syöksyssäkään. Tankillisella ehtii hyvin ajamaan FAI ohjelman ja tekemään vielä muutaman autorotaatioharjoituksen lopussa. Tosin ajan itte leijutteluosuuden hieman liian nopeesti ja mottia vois laihentaa, joten lentoaikaa sais enemmänkin.
Kerran onnistuin hotstarttaamaan tän kesällä, mutta thank god on niin rikkaalla ettei heti ala motti kiljua. Oma moka, eikä oo kyl ennen tapahtunut. Kytkin pysyi kuitenkin ehjänä, ei kovin montaa sekuntia kerennyt pyöriä. Onneksi ei ollut 700nen.
Lennossa Freya on melkosen jännä. 3D kopteriin verrattuna reagointi on rauhallisempaa, koska nuppi on suunniteltu täysin eri asioita silmälläpitäen. Lepatusta on enemmän, välityksissä ei pyritä isoihin liikealueisiin vaan isoon "resoluutioon", ja painavammat stabbarit ja lavat vakauttaa vielä lisää. Tuulessa leijuttaessa kopteri lähtee kallistumaan tuulen suuntaan niinkuin 3D konekkin, mutta fiilis on kuitenkin tasaisempi ja jotenkin raskaampi. Trexä painaa lentokunnossa 5.1kg ja tää painaa 5.65kg, puolella kilolla on varmasti vaikutusta. Herkkään kopteriin tottuneena on tätäkin ensin helpompi leijuttaa idleupilla, koska pienillä nupin kierroksilla tuntuu ettei kone reagoi tarpeeksi herkästi ja tikkua joutuu kampeamaan enemmän. Tähän kuitenkin tottuu tosi nopeesti kun rauhoittaa myös oman reagoinnin ja alkaa miettiä henkeviä juttuja
. Klassinen musa auttaa tähän (ostettava erikseen).
Taivaalla suurin plussa on se ettei tämä kampea mihinkään. Suoraan lennettäessä kone ei kouki eikä syöksähtele tai kaadu kyljellee, eikä lähde korkkiruuvvaamaan kun vetää elevatorilla kopterin pystykäännökseen. Vaakakierteet onnistuu parhaiten kun ei yritä korjailla liikaa ja antaa koneen mennä omalla painollaan. Eniten pännii liikealueiden vähäisyys, mikä häiritsee eniten semmosissa liikkeissä missä pitää tehdä puolikas flippi. Lisäsinkin hieman liikealueita heti alkuunsa, ja samalla lisää expoa elevatorilla kompensoimaan. Arvoisalla kisatiimillä näytti kyllä olevan vielä enemmän liikkeitä omissaan (+ sataviisikymmentäkolme eri lentotilaa) joten saatan lisätä vielä hieman tähänkin. Kuhan ei laita liikaa. Autorotaatiossa tää tuntuu huomattavasti raskaammalta kuin 700nen, mutta eipä näillä olekkaan tarkoitus kieli keskellä suuta venyttää rotaatiota vaan pitää tasainen laskeutumisnopeus ja kulma maaliin asti. Jos osaa tehdä niin riittäisi vähempikin intertia.
Gyro on aivan spot on tähän tarkoitukseen, F3C modessa en ole vielä kiinnittänyt huomiota mihinkään ongelmaan. Ei vägää ja pysähtyy tarkasti. Pienessä kopterissa toi 520nen ei toiminut suoraan paketista yhtä hyvin kuin esim. Alignin 780 jostain syystä. Gaini on sinnepäin, taitaa olla edelleen sama arvo kun minkä kasatessa arvoin. Freyassa on perälle tönärinä tollanen oisko neljän millin alumiiniputki, mihin tulee päihin linkit kierretangolla. Niinkuin Timo on sanonut niin kannattaa kasata tämä huolella ja tunkea epoxia jokaiseen väliin, ettei kierretanko katkea tärinässä. Tönärin pituudella ei ole kovin suurta merkitystä, koska servoa saa liikuteltua, joten linkkien kiinnityksestä kannattaa tehdä kiinteä. Perässä ei ole vielä tosiaankaan ollut yhtään mitään ongelmia. Hihnassakaan ei ole kulumisen merkkejä.
Miinuksena tässä vakiosarjassa on kopan kiinnitys, neljä kuusiokoloruuvia. Voisi olla sellaset kunnon sormilla pyöritettävät ruuvit ihan vakiona, ettei tartteisi meisselillä kiinnittää koppaa. Päivitysosana on kyllä saatavana semmoset alumiini mountit mitkä helpottaa. Toinen miinus on tankin kolme venttiiliä, joista yksi on melko turha, koska on joka tapauksessa otettava tankatessa irti moottorin painenippa, että ilman pääsee karkaamaan. Muuten tankkia ei saa täyteen, koska se venttiili mitä kautta ilmeisesti on tarkoitus päästää ilmat pois, ei sijaitse tankin yläosassa vaan alempana. Eli tankatessa fuilit tulee siitä ulos. Riittäisi Align tyyliin kaksi nippaa, yksi klunkille ja yksi paineletkulle tankin yläosaan.
Jos on kiinnostunut F3C:stä niin tätä voi kyllä suositella. Hiilirunkoinen Eagle lienee parempi ominaisuuksiltaan, mutta rakentaminen ja säätäminen vaatii paljon enemmän hommaa. Freya on plug and play tyyppinen vehje, aika kova sälli pitää olla että tämän kasaa vinoon..
Harjoitukset jatkuu, seuraavassa viestissä laitan kuvia sitten.
-op-
Aihe: Hirobo Freya Evolution OP SWM SSZ-V (Luettu 7741 kertaa)
13 Elokuu, 2013, 18:30:50