Huh, nyt on ajettu elämän ekat NeuroSportti läpi Lahti-Vesivehmaan lentokentällä. Jännää oli "koko rahan edestä "varsinkin ekalennoilla. Kiitos kaikille järjestäjille ja kisailijoille. Kisoissa tuli taas paljon viisaammaksi tarkan lentämisen saralla (muusta viisastumisesta en tiedä) Oli myös hauskaa nähdä kopterit.netin kirjoittelijoita, että Sammy tahi Kaardiankaan ei näyttänyt ihan avararinsa näköiseltä... no en minäkään ihan oman kuvan näköinen ollut vesivehmaalla
Minun osaltani tarina kisoihin ajautumisesta meni kutakuin seuraavanlaisesti:
Kaksi viikkoa sitten olin lentämässä 250:stä Hollolan kirkolla jonne Jukka tuli lentämään 450:llä rexillä FAI kiemuroita. Kehuin lennätystä mukavaksi katsella. Jukka alkoi hienovaraisesti ohjeistaa minua, että miten olisi jos kokeilisin ja osallistuisin vaikka populaariin ... Viime viikonlopulla totesin, että pienellä opastuksella alkoi Eurosportin kaikki liikkeetkin olemaan kasassa, joten mitäpä sitä enää poppikseen osallistumaan vaan suoraan meediumtasolle Egeä haastamaan!
Keskiviikkona Nova Cuatroni sai "hepulikohtauksen" ja ryntäsi maata vasten. Vahingot onneksi rajoittuivat laskutelineen murtumiseen sekä varsinkin henkiselle puolelle. Uskaltaako tuommosella enää lentääkkään. Vika paikallistettiin lapakulmaservon johtoon, joka oli hieronut itsensä johtimiin asti auki terävää hiilikuiturunkoa vasten (kyllä minua tästä ilmiöstä varoitettiin). Jukalta uusi uljaampi ja voimakkaampi servo paikalleen, lapakulmien mittauksia kotona ja freijan laskutelineen sovittelua Cuatron alle Perjantaina. Lauantai-aamuna pikainen koelento cuatrolla ennen kisoja ja RAAAAAAA - kone taas sai hepulikohtauksen ja ryntäsi moottorin huutaessa maata päin. Vika saatiin paikallistettua juuri asennettuun lapakulmaservoon, jonka servorieskan ruuvista puuttui ruuvilukite (kyllä, kyllä minua
tästäkin ilmiöstä varoitettin) "Jaahas, kisa oli sitten tässä ennenkuin se edes alkoikaan", katselin murheellisena päärattaan katkenneita hampaita.
Ege tuli tilannetta harmittelemaan, että olipas paskaa tuuria ja sun pitäs aina laittaa lukitetta metallimetalliin. Saman ohjeen sain myös yhdeksältä muulta kisaajalta. Jos tämän jälkeen vielä unohdan lukitetta metalli-metallisysteemeistä, niin tulkaa ja antakaa sosiaalista paheksumista tyhmyydestä.
"Lennä mun kisakoneella", tarjosi Ege reilumielisenä konettaan minulle. "No en hemmetissä lennä, pelottaa tuo omakin niin paljon", vastasin. Sovimme, että kokeilen leijuttamista autojen takana. Freija osoittautui miellyttäväksi leijutettavaksi, joskin äärimmilleen FAI-leijuntaan viritetyltä (tikkua kääntämällä ei juuri tapahdu mitään nopeasti). Ohjaimessa oli onneksi pikakytkimiin ohjelmoituna isommat liikkeet, mutta nekin oli minun makuuni liian maltilliset.
Seuraavavaa taivaslentokokeilua ei kerennyt suorittamaan freijalla, sillä kaikki tuomarit olivat tulleet paikalle tällä välillä. Eka taivaslento olikin sitten suoraan eurosportin liikkeet läpi. Voin sanoa, että pelotti niin perkeleesti ja vieläkin naurattaa ku muistelee ekan lennon jälkeistä tärinää
Kuvioiden jälkeen lensin kopterin hiukan liian kauas hahmottaakseni asentoa enää tarkasti. Siinä kävimme avustajan kanssa pikaisen keskustelu:"Miten päin tuo sun mielestä menee, Jukka" "No se on ylösalaisin" "Joo äh, perrr... perr... no ..." Kopu jäi keskustelustamme huolimatta ehjäksi
LisäBoonuksena kisan tuuli kääntyili puolelta toiselle lentojen aikana ja välissä, sekä puski kopteria kokoajan "lennättäjän syliin". Autorotaation jätin suosiolla väliin, sillä molemmat kilpailimme samalla koneella.
Kisalentäminen nostaa sykettä, mutta kisalentäminen kaverin koelentämättömällä kopterilla se vasta nostaakin...
Aihe: Kilpailukutsu F3C SM-kilpailut Vesivehmaalla 30.7.-31.7.2011 (Luettu 11958 kertaa)
13 Syyskuu, 2008, 19:48:28