Miten olette oppineet lentämään?

[zenix]

Itse olen vielä opetteluvaiheessa ja en omista CP kopteria. Olen lentänyt simulaattorilla yli 60 tuntia. Olen alusta alkaen harjoitellut yhtä asiaa kerrallaan. Ensin leijutus kaikkiin suuntiin. Ajastin päälle, esimerkiksi 10 minuuttia per suunta. Tämän jälkeen olen harjoitellut kahdeksikon eteenpäin ja perä edellä. Välillä palaten leijuihin. Nyt olen kokeillut temppuja: hurricane, tic tac, pie dish.

Itse aloitin aluksi suoraan temppuja tekemään. Huonosti meni ja romua tuli simussa todella paljon. Muutaman tunnin jälkeen tajusin, että perusasiat kuntoon ja sitten vasta temppuihin. Kun leiju, kasi ja satunnainen taivalento oli hallussa temput aukeavat helpommin. Itse näen näin aluksi temppujen opettelun vain keinoksi välttää orientaatiotorpit.

Ostin pari viikkoa sitten käytetyn Hirobo SRB Quarkin, joka on FP kopteri. Mukava harjoitteluun. Leijut menee samalla tavalla kuin simussa - tuntui jopa helpolta. Eniten jännitti, kun videokameralla kuvaa otin. Nyt kopu on Saksassa modattavana 2,4Ghz tekniikaan.

Itse en osaa vielä lentää oikeata kopua. Kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä.

Ps. 3D tempuilla voit tulla tänne keuliin.

[Ege]

Itse olen vielä opetteluvaiheessa ja en omista CP kopteria. Olen lentänyt simulaattorilla yli 60 tuntia. Olen alusta alkaen harjoitellut yhtä asiaa kerrallaan. Ensin leijutus kaikkiin suuntiin. Ajastin päälle, esimerkiksi 10 minuuttia per suunta. Tämän jälkeen olen harjoitellut kahdeksikon eteenpäin ja perä edellä. Välillä palaten leijuihin. Nyt olen kokeillut temppuja: hurricane, tic tac, pie dish.

Itse aloitin aluksi suoraan temppuja tekemään. Huonosti meni ja romua tuli simussa todella paljon. Muutaman tunnin jälkeen tajusin, että perusasiat kuntoon ja sitten vasta temppuihin. Kun leiju, kasi ja satunnainen taivalento oli hallussa temput aukeavat helpommin. Itse näen näin aluksi temppujen opettelun vain keinoksi välttää orientaatiotorpit.

Ostin pari viikkoa sitten käytetyn Hirobo SRB Quarkin, joka on FP kopteri. Mukava harjoitteluun. Leijut menee samalla tavalla kuin simussa - tuntui jopa helpolta. Eniten jännitti, kun videokameralla kuvaa otin. Nyt kopu on Saksassa modattavana 2,4Ghz tekniikaan.

Itse en osaa vielä lentää oikeata kopua. Kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä.

Ps. 3D tempuilla voit tulla tänne keuliin.

Olikos toi mulle? ei kiinnosta pätkääkään 3D,  haluan että kopteri toimii kuin oikea tai sitte isoja hallittuja taitolento liikkeitä. Eikös se näy jo mun kopteri valinnoista,  ajoin aikasemmin F3A ja siitä oli luonnollista siirtyä F3C.

[zenix]

Ei ollut. Jaoin vain kokemukseni

[Ege]

Ei ollut. Jaoin vain kokemukseni

Joo mäkin wiski höyryissä kirjottelen elkää ottako tosissaan tulin justii saunasta.

Mutta sen verran laitan vielä tähän et toi simulaattori säästää paljon rahaa jos haluaa mukaan tähän harrastukseen,  Phoenix tai sitte jos haluaa vielä vaikeemman simun ni Reflex.  Molemmat toimii toinen on halvempi ja Phoenixin simutteluun pääsee enemmän porukkaa,  kun Reflex Ultimateen mahtuu vaan 8.

[samulil]

Alkuperäinen:

Kiitokset kaikille ja erityismaininta vielä yksityisviestien lähettäjille.
On hienoa, että maailmapallolla on tällainen yhteisö.

*Olen nöyrä, ja laitan simun tulille*

[Eispii]

*Olen nöyrä, ja laitan simun tulille*

Kysäseppäs olisko simu viä kaupan(hinta olis ainakin kohillaan)
http://www.kopterit.net/index.php?topic=14072.0

ja tuolta FlySkyhyn kaapeli jos ei viä oo
http://www.leluja.net/fssm100-simulaattorikaapeli-p-1972.html

[Turmoil]

Saako sen muka tuollaisella kaapelilla toimimaan . Phoenixissahan tulee se oma kaapeli jota ilman sitä ei voi käyttää. Siihen tarvii sitten vielä varmaan jonkinlaisen adapterin kun on Flusky kyseessä.

Ärsyttävää tämä kännykällä kirjoittaminen.

[Xen]

Phoenixissahan tulee se oma kaapeli jota ilman sitä ei voi käyttää. Siihen tarvii sitten vielä varmaan jonkinlaisen adapterin kun on Flusky kyseessä.

Flysky ei tarvitse adapteria Phoenixin kanssa. Eli toimii suoraan johdon päässä kuten esim Spektrumitkin.

[Jussi]

Mä oon "pitkänlinjan kopteroija" vaikka varsinaisia lentoja onkin vähäsen  Aikoinaan aloitin "kopteroinnin" CSM simulaattorilla, kun siinä niitä koptereitakin oli.



Eka kopterini oli MS compositin kiinteälapainen Hornet FP joskus 10 vuotta sitten ... no tarkka tais olla 2004... Hornettia opeteltiin lentämään maltillisesti apujalakset alla, ja vain vähän pompotellen ja pidempiä pompotuksia kerrallaan. Muistan kuinka kopteri vei koko keskittymiskyvyn ekalennolla, eikä siinä kavereille paljoa juteltu lennätyksen aikana. Puolivälissä akkua piti ottaa kopu alas ja lepuuttaa hermoja  Hämmästyttävää oli, että kopteri pysyi kuin pysyikin tällä metodilla ehjänä. Lentoja ja lähinnä erilaisia leijuntoja tahkottiin urakalla ja vain pieniä steppejä kerrallaan edeten. Tuon kopterin kohtaloksi koitui sen heikko ohjausteho. Kyseinen kopteri oli käänteisesti sen mitä pitäisi olla, eli laiska reagointi ohjaukseen ja epävakaa Eteenpäinlennossa se kerran keuli, enkä enää saanut siitä oikaistua. Huomaa kuvassa sävy sävyyn shitt's speciaalin kans



Hornetin jälkeen kaverini myi minulle kyoshon nexuksen, jolla lensinkin jo ekan silmukan joskus 2005 paikkeilla. Nexun koko teki kopterista miellyttävän vakaan leijutettavan pikkusähkiäisen jälkeen. Kyseinen kopteri vain pääsi kerran laihalle risiiniöljyn jähmetyttyä talvipakkasilla suodattimeen. Moottori korjattiin, mutta sen jälkeen Nexulla ei tullut paljoa lennettyä. Sen verran kuitenkin, että joitain linkistöjä tilattiin uusia ja peräservo vaihdettiin analogisesta digitaliseksi. Kyseinen kopteri jäi ehjäksi ja vuosi sitten päätyi lentokuntoisena varaosiksi kaverille.

Taas seurasi parinvuoden  tauko.

2008 minulla oli jo insinöörin paperit taskussa, joten rahaa oli... kopterivalinta osui Robben Nova Cuatroon bensamoottorilla. Sillä oli tuleman lentää hirveät määrät lentoja. Kopteri kasattiin ja käytiin koelentämässä yksin vesivehmaan lentokentällä. Kopteri lensi hyvin, mutta akku pääsi loppumaan toisella lentoreissulla ja krässi. Noh, mulle kyllä sanottiin että "tämä lentää kauan ja pidä siksi huolta akuista. ", mutta intoa oli taas kerran enemmän kuin järkeä. Nova seisoi kotinurkissa varmaan vuoden kaksi syvän vitutusmasennustilan vallitessa kunnes kaverit kunnostivat sen selänpään syysleirille 2010. Kyseinen kopteri on edelleen mulla toiminnassa, ja sillä lentelen peruslentoja kun haluan lentää pitkästi.

Keväällä 2011 kaveri oli myymässä skya 250 (TREX klooni) kopteriansa hyvillä sähkövarusteilla kopterit.netissä. Ostin kyseisen kopun itselleni "jännityksenpoistokopteri ksi", että tuolla lennetään rutiinia omassa olohuoneessa ja läheisellä urheilukentällä ja jokapaikassa. Töissäkin tuli lennettyä kyseisellä kopterilla  Tuolla kopterilla tein toisen ohjausperäisen krässini opetellessa kuubalaista kasia läheisellä urheilukentällä. Lento oli 15. kyseiselle päivälle ja aurinko oli matalalla, joten luulen että keskittymiskykyni ei enää riittänyt viimeiselle lennolle (niinpä, kopterit hajoavat aina viimeisellä lennollansa). 250:een ostettiin varaosat ja lennäteltiin lisää perustaitolentoliikkeitä mm ylösalaisinleijuntoja tuli harjoiteltua. Kone täytti kunniakkaasti vaatimukset jännityksenpoisto- ja rutiininkeräämiskopterin a

Kesällä 2011 tuli myös lennettyä taitolennon Eurosportin (mediumtason) liikkeet läpi ja kisoissa käytiin lentämässä perus kuubalaisia kaseja ja vaakakierteitä ja varsinkin niitä pahamaineisia autorotaatioita vakavahenkisen tuomariston edessä 

Kesällä tuli myös hommattua HK-450 kopteri, jolla oli tarkoitukseni reenata kauheasti perusleijuntoja läheisillä urheilukentillä. Hyppäys lento-ominaisuuksissa 250- ja 450 kokoluokan vehkeissä oli sen verran vaikuttava kun pääsin koeajamaan kaverin sähkökopteria.



Loppukesästä yritin myydä liidokkiani pois, mutta huomasin jossain vaiheessa liidokin vaihtuneen Hirobon freyaan, johon tällä hetkellä otan tuntumaa. Tarkoitukseni on opetella talven aikana FAI liikkeet ja kenties käydä lentämässä "Heikkilä & Heikkilä organisaatiota" vastaan vesivehmaan kisoissa tulevana kesänä ... jos saan pidettyä freijan ehjänä siihen asti...

Tällainen on suurinpiirtein minun kokemukseni lentämiseen oppimisesta. Krässejä on tullut edellämainittujen lisäksi pari kappaletta teknisistä syistä, mutta lennätyksen vuoksi kopteria on hajoitettu mielestäni aika vähän. Koptereilla kun pystyy lennättämään "vain vähän", verrattuna lennokkeihin jotka heti kiitävät tuhatta ja sataa pitkin taivasta Uudet temput ja liikkeet olen yleensä treenannut valmiiksi simulaattorilla. Aikaisemmin kopterit olivat kalliimpia kuin nykyään ja opiskelijabudjettini tuolloin oli myös rajallisempi kuin insinööribudjettini viime vuosina.  Se pistää kummasti opettelemaan vähän kerrallaan uusia temppuja Yksi innoittajani on ollut myös Erkkilän Ville, joka on lennättänyt yhtä kauan kuin minäkin mutta enemmän, mutta Villen krässien määrä on edelleen lähellä nollaa.  Elieli... simulla peruslentotuntumaa, mutta varsinainen lennätyskokemus täytyy hommata oikeasti lennättämällä. Minusta on edelleen hurjaa hommaa leijutella isoa kopteria itseni vieressä, kun tiedän, kuinka pienessä tekninen vika voi olla

Tällä hetkellä taitolennon reenaaminen tuntuu minulle sopivalta puuhalta vaikeustason suhteen. Minusta on myös hienoa katseltavaa, kun joku piirtää isoa kuviota taivaalle kopterilla/lennokilla, joten haluan lentää samanlaisia taitolentokuvioita. Eurosporttiliikkeiden liikkeiden treenaaminen on ollut suuri edistysaskel eteenpäin osaamistason kehittämisessä. Kehittyminen johtui aika paljon muiden korkeasta osaamistasosta, josta oli hyvä ammentaa itselle tietoa! Jos alkaa tuntumaan liian helpolta, niin mikäs ettei sittemmin kokeilla hurjempiakin 3D temppuja 

[kopterifriikki]

Todellakin olen tuon itseen päin lentämisen huomannut olevan monille se kaikkein vaikein juttu. Aikanaan kun lennättelin poikavuosina, 15v, polttislennokkeja, niin nokka itseenpäin laskuun oli aina vakiojuttu. Ja muutenkin lennokilla oppi ehkä paremmin lähestyvän kohteen ohjaamisen. Mutta väitän, että ihminen oppii orientaation mukaan ohjaamisen helpommin nuorena, sillä kun tätä asiaa olen seurannut, niin kaikki joilla on ollut vaikeuksia lähestyvissä, niin ovat aloittaneet lennokki/kopteriharrastuksen vasta aikuisiällä. Ottaisko hermot paremmin oppia vastaan nuorempana, kun piuhat eivät ole vielä niin kalkkiintuneet ?
Mutta en kyllä leiuttele minäkään nokka itseen päin mutta taivaslento menee ihan helposti mihin suuntaan vain.

[Toeh]

Todellakin olen tuon itseen päin lentämisen huomannut olevan monille se kaikkein vaikein juttu. Aikanaan kun lennättelin poikavuosina, 15v, polttislennokkeja, niin nokka itseenpäin laskuun oli aina vakiojuttu. Ja muutenkin lennokilla oppi ehkä paremmin lähestyvän kohteen ohjaamisen. Mutta väitän, että ihminen oppii orientaation mukaan ohjaamisen helpommin nuorena, sillä kun tätä asiaa olen seurannut, niin kaikki joilla on ollut vaikeuksia lähestyvissä, niin ovat aloittaneet lennokki/kopteriharrastuksen vasta aikuisiällä. Ottaisko hermot paremmin oppia vastaan nuorempana, kun piuhat eivät ole vielä niin kalkkiintuneet ?
Mutta en kyllä leiuttele minäkään nokka itseen päin mutta taivaslento menee ihan helposti mihin suuntaan vain.

Tuo pitää kyllä varmasti paikkansa. Nikko monsterilla harjottelin ite sitä ekana maassa ja isä sanoi, että sillä kun pääsen itseni luo ajamaan hallitusti ja onnistuu muutenkin tarkka ajelu niin saan lennokin ilmaan. Oon vieläki onnellinen ku isä osti sen ekan rc koneen GWS Pico Stickin ja sillä pääsin harjoittelemaan itseeni päin lentämistä joskus 9v ikäisenä. Myös sellasen jutun oon huomannu, että ei saa alkaa ajattelemaan sitä ohjainta siinä lennon aikana vaan pitää sitä konetta tuijottaa. Tai näin mulla ainaki että jos alan ohjaimesta tuumailemaan, että mihinkäs suuntaan nyt nii sekasi menee. Sitte ku pelkkää konetta tuijotan ja mietin nii sillon "ne vaan löytyy" ne oikea suunnat.

[Lassi Luukkonen]

Täällä kanssa simulaattorilla alkuun lähdetty. Sitten melko nopeasti leijuttelemaan. Alkuun tuntu riittävältä haasteelta pitää kone paikallaan. Eka kopteri oli gaui 550, ensin puulavoilla sitten myöhemmin hiilari-lavat. Sitten hilljalleen ohi lentoja ja seuraavana yritin pitää kopua paikallaan nokka itseä päin. Lopulta kopterilla pystyi lennättämään kahdeksikkoa ja liikkeet tuntui luonnolliselta. Kaikkia edellä mainittuja vaiheita hinkkasin simulaattorissa. Harjoitusta vaati erittäin paljon ainakin minulta. Harmittaa ettei tullut merkittyä lentoaikoja ja simuttelua vaikka vihkoon.

Minun mielestä ehdottomasti hankalinta lennättämisessä on se tilanne kun silmä kadottaa koneen asennon. Eli vaikka osaat kopteria ohjata, niin jossain tietyssä asennossa/kulmassa silmä ei hahmota kopteria horisontista. Siinä tulee semmonen sekunnin aivokatkos ja sydän tykyttää. Se on periaatteessa järjetöntä, koska jos et ole mitään äkkiliikettä tehnyt tikuilla niin kyllähän sen tietää ettei siinä sekunnissa vielä kopteri karkaa mihinkään. Nyt puhun kuitenkin rauhallisesta sunnuntai-lentelystä. Noista tykyttelyistä olisi mukava päästä eroon, ja jonkin verran ne on vähentyneetkin kun ottaa vähän rennomman otteen ohjaimesta. Yrittää luottaa itseensä. 

Että tämmöstä tänään mielessä...

[Falconi]

Minun mielestä ehdottomasti hankalinta lennättämisessä on se tilanne kun silmä kadottaa koneen asennon. Eli vaikka osaat kopteria ohjata, niin jossain tietyssä asennossa/kulmassa silmä ei hahmota kopteria horisontista. Siinä tulee semmonen sekunnin aivokatkos ja sydän tykyttää. Se on periaatteessa järjetöntä, koska jos et ole mitään äkkiliikettä tehnyt tikuilla niin kyllähän sen tietää ettei siinä sekunnissa vielä kopteri karkaa mihinkään. Nyt puhun kuitenkin rauhallisesta sunnuntai-lentelystä. Noista tykyttelyistä olisi mukava päästä eroon, ja jonkin verran ne on vähentyneetkin kun ottaa vähän rennomman otteen ohjaimesta. Yrittää luottaa itseensä. 

Että tämmöstä tänään mielessä...

Joo tulee ajan kanssa kun lennättelet niin sulla jää sormiin / aivoihin se kopterin asento vaikka enää silmä ei erottaisikaan niin kuitenkin "muistaa" missä asennossa se oli ja mihin päin menossa.

[Lassi Luukkonen]

Joo tulee ajan kanssa kun lennättelet niin sulla jää sormiin / aivoihin se kopterin asento vaikka enää silmä ei erottaisikaan niin kuitenkin "muistaa" missä asennossa se oli ja mihin päin menossa.

Jep. On se uskottava, että harjoitus tekee mestarin... tai ehkä ei mestaria, mutta kehitystä kuitenkin.

[Iski]

Joo tulee ajan kanssa kun lennättelet niin sulla jää sormiin / aivoihin se kopterin asento vaikka enää silmä ei erottaisikaan niin kuitenkin "muistaa" missä asennossa se oli ja mihin päin menossa.

Juu-u...samaa mieltä, mut jos on liian pitkä aika edellisestä leijutuksesta/lennättämisestä, niin määrätyissä tilanteissa kopterin asento taivaalla ei vaan hahmotu aivoihin. Tää "ehkä" koskee meitä vanhempia aloittelijoita  Nuorempana oppii helpommin, se on ihan varmaa !

Tsemppiä Lassi vaan lennättelyyn ja simutusta vaan ihan "sikana" 

[Zenda]

Pakko vastailla tähän lankaan, vaikka en ole paljon lennätellyt niin alkaa todellakin huomaan, että nuo alkaa jäämään sinne päähän ja automaattisesti korjailee kokoajan suuntia ym.
Pitäs sitä nose-in tms harjotella paljon vielä.

[KL]

Kyllä se taitaa niin olla, että järkevintä olisi ostaa ensin simu ja sitten vasta kopteri. Säästää pidemmän päälle rahaa. Itse tein toisinpäin ja ei se harjoittelu paljoa edistynyt ilman simua. Ei ollut oikein hajua että miten niitä ensimmäisiä temppuja tehdään. Kyllä nuo simut kuitenkin niin lähellä oikeaa tuntuvat olevan. Tietty se jännityselementti puuttuu.

Se jännitys muutenkin tuntuu sotkevan vähän tuota oikealla lentoa. Joskus oikein keskityn siihen, että yritän ottaa mahdollisimman rennosti kun olen lennättämässä.

[Ves@]

Mä kyllä jo kopua (beltti) leijuttelin, ennenku simun (Phoenix) ostin.
Tietty parit torpit piti vetästä, mutta se taitaa kuulua lajiin.
Itte en kylläkään simua juuri käytä, en nykyään edes pelaa tietokoneella mitään. Aika vaan ei riitä moiseen.
Aikanaan ei edes ollu autosimulaattoreita joilla harjoitella ennen autokoulua 
Sotapelejäkään ei ollu, joten siitä vaan armeijaankin...
Todellinen elämä taitaa opettaa parhaiten, ainakin Siperia 

Simulla taito- yms. lento on tietty asia erikseen, niistä ei mulla mitään hajua.

Otsikkoon siis vastaten: Harjoittelemalla kopulla, imho.

[JuhoV]

Simulla taito- yms. lento on tietty asia erikseen, niistä ei mulla mitään hajua.
Otsikkoon siis vastaten: Harjoittelemalla kopulla, imho.

Aloitin juuri uuden jutun opiskelun. Mun perse ei kyllä kestä opetella sitä oikealla kopulla. Niitä pitäis olla 100 kpl. kentän laidassa rivissa odottamassa särkymistä. Niillä vois pärjätä tunnin. Sitten tarvis vielä palkata joku korjaamaan ne kaikki.

Lentely kärsä edellä edes takaisin mahallaan, flipit yms. on nyt siinä vaiheessa että niitä voi treenata ja uskaltaa varsin luottavaisin mielin kokeilla oikealla lentävällä katiskalla.

Simulla aloitin selkälentotreenin. Eihän siitä tule yhtään mitään, ihan sama fiilis kuin silloin kuin sain ekan kerran simun tulille. Näköjään koko homma pitää taas aloittaa lähes puhtaalta pöydältä ja opiskella koko juttu uudelleen, ei vaan tottele vähääkään. Nyt siis treenataan nenä edellä. Jos tuon oppii niin sitten on jäljellä vielä perse edellä mahallaan ja selällään. Saapa nähdä riittääkö talvi noiden opetteluun edes simulla. Sitten olis jäljellä vielä siirto simusta reaalimaailmaan.