Työpäivän päätteeksi pari akullista (ne mitkä oli täynnä aamulla) paikallisella urheilukentällä. Poika halusi aamulla, että a) isi vie hoitoon ja b) illalla mennään lennättämään. Mitäpä sitä sanomaan vastaan... Harmi vain, että oli vain kaksi akkua täynnä. Kiva oli fiilistellä ja todeta, että ainakin toinen Nanotekki taitaa olla kypsä. Pullisteli kuin paraskin voimamies ja kävi yhtä kuumana kuin hormonihöyryinen painonnostaja...
Kaikki ehyenä kotiin, mitä nyt jokunen määrä paikallista urkkakentän hiekkaa jalaksissa. Oli vähän pehmyt kohta mihin otin alas, tärinässä hörppäs sentin verran maan sisään kopteria - onneksi on pitkä (600;n) peräevä, niin mitään ihmeellistä ei tapahtunut.
Ja kyllä, toinen akku tuntui jo kivalta, tuli käytyä jo vähän kauempanakin futiskentän yllä, lähtö/varikko-paikka kun oli kentän toisessa päässä oleva, jo sulanut kiekkokaukalo.
Moor-povah! Noi nanoparat ottaa kerta kerrasta enemmän nokkiinsa. Ekan akun kypsähdys oli oma moka, 3.5~3.6V oli laskeutuessa jännitteet (noin minuutti laskeutumisesta) - vedin ylipitkäksi, kun timerin piippari oli pois päältä ja low-cutti alkoi ilmoitella olemassaolostaan.
Säädettävää:
- tikut vähän lyhyemmäksi
- expojen tarkistus vastaavasti
- lentotilakatkaisimen siirto ristiin trainerikytkimen kanssa, saa helpommin naksuteltua...
Josko vaikka huomenna taas lisää, kun saa tunkattua akkuihin mehuja... Edelleenkin se paras akku on tuo kolmannessa polvessa rankaistava Turnigyn sininen (Falcon + LoneWolf edelliset...).