Nyt tämä näyttää taas hyvältä. Timo korjas lähettime akun, sillä on nyt lennetty ja simuteltu viikko. Jännite on edelleen 7,6 volttia vaikka mulla on tapana jättää mankka päälle kentällä ja sammuttaa se vasta lähtiessä. Niin tänäänkin eli se oli vajaan tunnin päällä yhtä soittoa. Kennopari ei siis ollut kuollut ainakaan totaalisesti.
Vanhin X:n akku lentää vielä joten kuten, mutta latautumisaika näyttää vaihtelevan rajusti. Tänään se balansoitui täyteen 20 minuutissa, eilen meni lähes 40. Rauhallista lentoa sillä lentää, mutta ei siitä enää irtoa täyttä hönkää millään. On sillä jo ikääkin, hyvin se on palvellut. Siitä ei myöskään lähde virtaa niin paljoa kuin paremmista akuista, se ei ole sen tyhjempi kuin muutkaan. Nyt on jo sen verran testia takana että voi nostaa lentoajan takaisin 5:30, myös tuo 4000 mAh akku kestää sen menemättä läheskään liian tyhjäksi. Toisaalta tuo 5 minuuttia kestää vetää suurimmilla kierroksilla ja paiskoa apinarallia reunasta reunaan koko akullisen, siinä mielessä turvallinen valinta lentoajaksi.
Oulun talvi nyt näyttää olevan mitä on, keli on joko nollassa tai sitten 20 astetta pakkasta, välimuotoja ei näytä olevan. Tänään oli sitten se mukava nollakeli, lähes tyyntä ja vaikka oli pilvistä, näkyväisyys oli silti varsin hyvä. Lentokeliksi siis lähes erinomainen.
Muita on helppo yllyttää tekemään uusia juttuja, mutta kun itse pitäisi, alkaa hannailu. Kun keli oli kohdallaan, oli tänään siis aika opetella lisää inverttiperuuttelua. Se ei parane kuin oikealla lentämällä, simulla alkaa olla tehty asia siihen pisteeseen että on tosissaan aika treenata oikeasti. Homma etenkin paremmin kuin viimeksi, mutta lähelle ja matalalle ei uskalla tuoda, kaukaa ja korkealla ei tahdo nähdä. Tuohon väliin pitäis löytää joku henkisesti mukava kompromissi. Joku tuollainen löytyikin nähtävästi, mutta sen verran korkealla edelleen että virheliikkeisiin oli varaa. Tuli yksi looppi 100% väärään suuntaan ja matalalla se olis uponnut tellukseen, nyt oli onneksi korkeutta sen verran että looppi alakautta onnistui, huh huh, oli vähän turhan jännä.
Funneleiden treenit on olleet telalakalla piiiiiiiiitkääääääääään sekä oikealla että simulla, nyt treenattu muuta. Pitkästä aikaa kokeilin niitäkin ja se tuntui olevan taas henkisesti raskasta. Kyllä siitä muutama kierros tuli jopa peräkkäin, mutta aika selvää on että treeniä tarvitaan lisää. Usko on kuitenkin kova että sekin lähtee vielä jonain päivänä.
Kuitenkin, hieno päivä taas kopteri ehjänä kotiin. Tilastollisesti sen olisi pitänyt särkyä jo monta kertaa, mutta edelleen mennään nollalla tikkuvirhetorpilla X:n kanssa. Eiköhän sekin sieltä vielä tule. Toistaiseksi on kova usko että ensikesänä on monta uutta juttua edes jotenkin hallinnassa verrattuna viime kesään.