Tänään neljä ja puoli tuntia kentällä. En edes yrittänyt laskea paljonko tuli lentoja. Jompi kumpi laturi huusi lähes kaiken aikaa eli homma rullasi kolme ekaa tuntia niin että kahta ladattiin, yhtä tyhjennettiin, kentällä kun ei muita ollut.
Säätäminen on hanurista, mutta kun tuon X:n käytös ei enää olekkaan ollut haluttua, päätin että se vaan on tehtävä, ei auta muu. Säätäessä siis meni lähes koko päivä, ei tosin ihan hirveällä intensiteetillä, mutta kuitenkin niin että lensin lentotila kerrallaan asetuksia läpi ja testailin. Olihan siinä vaikka mitä säädettävää, perän gainit alkaa nyt olla kohdallaan, ainkin P gain, pitää vielä ehkä tutkia myös I ja D gainin vaikutusta. Nyt on vajaassa kuukaudessa nostettu lähes kaksinkertaiseksi eli ei se ihme ole ollut kun perä pettää. Vähän tuli väsy jotan tuo jäi vielä kesken. Ainakin se alkoi pitää funnelissa.
Myös elevator suunnan gaineja muuteltiin, nyt väheni taas potkut ja ravistukset tik tokeissa ja kopteri näyttää olevan enemmän yhtä puuta ilman niveliä. Se vaan näyttää jotenkin jämäkämmältä joka suhteessa.
Sitten haettiin terävyyttä lisää eli näyttää että alkaa löytyä sopiva FFF-gainin ja liikealueiden yhdistelmä. Puoli päivää kun lensi, alkoi tuntua taas tikkujen liikkeet omilta ja tuota uskalsi tykittää vähän lujempaakin. Kääntyy uskomattoman räväkästi, mutta edellen jäi jäljelle hyvä hallittavuus. Sitä pystyy lentämään samoilla asetuksilla sekä pehmeästi että räväkästi. Vielä kun otetaan lentotilat mukaan eli muut pysyy samoina, ainoastaan kierrokset nousee, sillä alkaa tehdä juuri niitä juttuja, jota haluan sen tekevän.
Yksi aste lisää kumpaankin päähän pichille näyttää tekevän paljon. Käytössä on siis kolme lentotilaa, joissa kaikki muuta asetukset on samat, ainoastaan kierrokset nousee. Iddle kolmoseen tulee sitten vielä lisää lapakulmia käyttöön. Muissa on +-12, tuossa on +-13 ja sekin tuntui. Se lähti paljon räväkämmin kuin iddle kakkosella, kulki jo kovaa, mutta ennen kaikkea nyt riitti pitovoima lavoissa, se myös kääntyy todella tiukasti ilman että kuuluu ylimääräistä vavahdusta tms.
Kuuluihan siihen tietysti se pakollinen "oho" osia myös. Pariin otteeseen olin jo aika varma että taas tulee romua, mutta ihmeen kaupalla se nousi ja sain hallintaan. Muutenkin piti väkisin puskea mukavuusalueelta ulos ja yrittää opetella inverttiperuutusta. Ei se parane muuten ja välillä tuntui jo kohtuu rennolta, väkisin ajoin pari akullista peräkkäin pelkästään tuota treenaten.
Kaiken kaikkiaan tuli taas fiilis ettei tuo kopteri eikä purkki tule rajoittamaan mun lentämistä eikä oppimista vielä pitkään aikaan.