Edellinen projekti tuli valmiiksi, joten piti tarttua uuteen. Kaikki tähän asti tekemäni kameratelineet ovat olleet kaksiakselisia (roll tilt), joten piti vaihteen vuoksi tehdä kolmiakselinen malli (pan roll tilt). Teline siis pyörii horisontin suuntaisesti kopterin alla rajoittamattomasti 360 astetta, kallistelee vasemmalle ja oikealle noin 30-40 astetta ja nyökkää kameraa kohti maata reilut 90 astetta. Kolmiakselinen teline ei ole yhden miehen kontrolloitavissa, jos kaikkia akseleita pitäisi säätää lennättämisen ohessa manuaalisesti. Niinpä tein vehkeestä sellaisen, että voin halutessani vaikkapa lukita pan-käännön sijoilleen, olla ohjaamatta roll-akselia ja käännellä tilttiäkin vain tarpeen mukaan. Vaikka kamerateline tottelee muutoin samaa radiota kopterin kanssa, on tellinki siirrettävissä erillisen kameramiehen hyppysiin hyvin nopealla muunnoksella (= gimbalin vastarin bindaus toiseen radion).
Mietin pitkään millä tekniikalla telineen teen. Olen tähän mennessä tehnyt telineitä kolmen eri perusperiaatteen mukaan:
1) painovoiman avulla säätyvä roll
2) laakeroidulla akselilla kääntyvä roll
3) puolipyöreän kaaren varassa liukuva roll
Tilt-mekanismeja olen tehnyt sekä rattailla että hihnalla. Tällä kertaa päätin valita komboksi kaaren varassa liukuva roll hihnavetonien tilt. Painovoiman varassa säätyvä roll on heti poissuljettu vaihtoehto, kun aletaan puhua kameran aktiivisesta stabiloinnista. Totesin
edellistä kameratelinettäni lennättäessä, että laakeroidun akselin varassa kääntyilevä roll vaatii kaverikseen hyvin tukevan gimbalin rungon, jotta säästytään turhalta joustolta. Tuossa rakenteessahan varsi viedään ensin kiinnityspisteestä kameran taakse keskelle (roll-laakerointi) ja täältä edelleen eteenpäin kameran sivuille (tilt-akseli). Tekemällä rakenteesta reilusti ylimitoitetun tukevan on tellinki hyvinkin mahdollista toteuttaa näin. Kunnolla laakeroidut akselit varmistavat tasaisen ja silkinsileän operoinnin. Päätin kuitenkin kallistua kaari-rolliin pääasiassa sen vuoksi, että siinä kaikki massa roikkuu suoraan painopisteen alapuolella ilman huteria eri suuntiin kurottautuvia varsia. Lähtökohta tukevuudelle on siis hyvä. Rakenteen akilleen kantapäänä on se, että roll-kaari liukuu laakereiden päällä ja välissä kuten juna kiskoilla. Jos kaarien liukupinnat eivät ole täysin sileät ja mittatarat, seuraa siitä pomppuista menoa ja klappia. Minun telineessäni systeemi pelaa ihan mukiinmenevästi, joskaan kaarien pinta ei ole aivan täydellinen. Paremmalla jyrsimelllä, eri materiaalilla tai eri leikkaustekniikalla liukupinnoista luulisi saavan selkeästi paremmatkin.
Kuvaa klikkaamalla näet muutamia kuvia telineestä:
Servoina olen yleensä käyttänyt Spektrum H6040:ia niiden nopeuden, voiman ja rauhallisen liikkeen vuoksi. Tässä telineessä päätin kuitenkin kokeilla Savöxin servoja pääasiassa siitä syystä, että telineen stabilointiin käytettävä Skyline on "niitä silmälläpitäen suunniteltu". Photohigher Skyline RSGS on tuo pieni punainen kiekko tuolla tilt-akselin päässä. Laite julkaistiin alkukesällä ja se on koko kesän kerännyt pyyhkeitä ja negatiivista julkisuutta kerrassaan surkeasti toimivan stabiloinnin vuoksi. Olen itsekin kokenut spastisia tärinöitä ja ihme venkoilua, joiden vuoksi olen käytännössä ollut kuvaamatta ilmavideota koko kesän. Nyt uuden softaversion (1.2.2) myötä Skyline on kuitenkin sangen oiva vehje! Ennen Skyline kontrolloi servoja näyttelemällä potikkaa, uusi softaversio ja muunneltu johdotus laittoi laitteen toimimaan kuten muutkin vastaavat kikattimet, eli ohjaamaan servoja normaalisti servokaapeleiden kautta.
