Kolmas päivä ja neitsytlento!Tänään vappupäivänä oli vuorossa loppujen nopareiden juotokset liittimiin ja se homma menikin nyt melko nopeasti. Tuon jälkeen sovittelin hetken aikaa flight controlleria ja vastaanotinta suojakuoreensa. Tein kiinnityksen kotelon pohjaan värinänvaimennustarroill
a, joita olin älynnyt lisätä jo ensimmäiseen tilaukseeni (toisin kuin paljon olennaisimmat potkuriadapterit).
Kun kopteri näytti valmistuvan hyvää vauhtia päätin ohjelmoida noparit. Valitettavasti näille nopareille sopiva ohjelmointikortti näytti tilauksen aikana negatiivista varastosaldoa joten päädyin tekemään ohjelmoinnin radion avulla. Homma olisi ollut muuten hieman turhan puiseva, mutta onneksi tuon KK2.0:n saa buutattua läpivientimoodiin jolloin näytöllä lukee "ESC Calibration" ja sama signaali menee kaikille nopareille.
Ensin kalibroin throttlen maksimi- ja minimiarvot. Sitten tein seuraavat ohjelmasäädöt (termit englanniksi, koska niiden selkeä suomentelu on hieman hankalaa):
- Cutoff mode: Reduce
- Cutoff voltage: low (2,6V per kenno)
- Startup mode: soft
- Timing: medium
Ensin meinasi mennä järki piippauksia kuunnellessa ja kaasutikkua heilutellessa. Tutustuttuani ohjeeseen uudemman kerran (kyllä, noparien mukana sentään tuli ohjeet) sain piippauksista aika helpostikin selon ja em. asetukset tuli tehtyä kohtalaisen nopeasti. Lopuksi kalibroin kaasutikun ääriasennot vielä uudestaan. Tämän jälkeen kiinnitin kaikki johdot nippusiteillä ja akun parilla tarranauhalla.
Noparien kalibroinnin jälkeen oli sitten boardin kalibroinnin vuoro. Täysin tasaista pintaa oli melko vaikea löytää ja uskoisin, että tuota pitää hienosäätää myöhemmin. Rungon toleranssit ja omien viritysten kiinnitykset eivät varmasti ole sitä luokkaa, että runko ja ohjain olisivat vaaterissa samaan aikaan. Jälleen kerran tuo KK2.0:n LCD-näyttö oli aivan mahtava juttu säätöjä tehdessä.
Viimein oli aika kiinnittää potkurit. Illan hämärtäessä en millään olisi malttanut tasapainottaa potkureita, mutta tein sen kuitenkin. Menetelmä oli aika krouvi: yksi moottorin vara-akseli kahden juomalasin reunan päällä. Yllätyksekseni kaikissa potkureissa ei pahempia heittoja ollut ja parin kohdalla selvittiin pelkällä keskiön tasapainotuksella (=liimaa).
Aurinko jatkoi laskemistaan kun kiinnittelin potkuriadapteri ja itse potkurit paikoilleen. Tässä kohtaa oli jo melko kutkuttava tunne takalistossa. Vaikka rungossa kiemurtelee eri värisiä johtoja sinne tänne niin mielestäni tuo kopteri on kaikessa karuudessaan häijyn hieno.
Nyt aurinko oli jo laskenut kokonaan, mutta en millään malttanut jättää kokeilua huomisiltaan. Kopteri takapihalle ja virrat päälle. Bonusefektinä huomasin, että CD-kotelon kansi diffusoi KK2.0:n ledejä kivasti jolloin koko kopteri erottuu aika hyvin. Nyt kaasutikusta tietokone lentotilaan, näytölle tulee miehekkäästi teksti "ARMED", punainen valo syttyy ja sen jälkeen varovasti kaasua. Sitten hieman lisää kaasua ja takapää tahtoo nousta ennen etupäätä.
Hetken mietittyäni kokeilen uudestaan. Takapää nousee edelleen ennen etupäätä, mutta etupuolikin näyttää lupaavalta. Lisään hieman kaasua ja SEHÄN LENTÄÄ! Leijumisesta ei oikein voi puhua sillä kopteri lähti päättäväisesti eteenpäin. Otin vispilän melko nopeasti alas, siirsin vähän parempaan paikkaan ja taas mentiin. Nyt sain harjoteltua jo hieman käännöksiäkin yrittäessäni vaan leijutella paikoillaan. Hieman liikaa tuo kyllä puolsi eteenpäin.
Edellisiä temppuja pari kertaa toistettuani sain laskeutumisen yhteydessä pehmeän torppauksenkin aikaiseksi. Jatkoin lennätystä ja tuli toinen laskutömähdys. Seuraavalla kerralla vekotin ei enää lähtenytkään lentoon vaan flippasi perän etupään yli. Tätä pari kertaa ihmeteltyäni huomasin, että toinen etupotkuri puuttui
Tuosta tuli kyllä melkoisen tyhmä olo ja suomin itseäni hämärässä lennätyksestä. Sisällä tappioiksi luettiin potkuri ja sen kiinnitysnuppi.
Kävin ulkona haravoimassa taskulampun kanssa ja onneksi löysin molemmat. Ne olivat nurmikolla vierekkäin kuten hieman oletinkin. Maahanlaskun yhteydessä potkuri oli ilmeisesti vääntänyt kiinnitysruuvin auki. Onneksi potkurin alusprikka ei ollut kadonnut irtoamista seuraavien kuperkeikkojen aikana.
Opittua:
- hämärässä lentely saa odottaa ennen kuin homma on kunnolla hallussa
- musta potkuri ei näy pimeässä...
- seuraavilla lennätyksillä täytyy kiinnittää erityishuomiota potkurien kireyteen
- tietokonetta täytyy säätää niin, että tuota eteenpäin kallistusta ei tule lähdössä eikä lennossa
Erityisesti tuohon viimeiseen kohtaan ottaisin kiitollisesti vinkkejä vastaan.
Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä hieno kokemus! Aikaisemmin olen kokeillut vain infrapunaohjattavia leluja kuten kaksiroottorista robottia ja Clas Ohlsonin minikopteria. Quadin lentokäyttäytyminen oli jotain aivan erilaista enkä voi kuin päivitellä sitä millaista tekniikkaa meille harrastajillekin on tänä päivänä tarjolla.