Treeniohjelma perusteiden kunnolliseen opettelemiseen

[Tohtori R]

Sen enempää kenenkään harjottelumetodeita mollaamatta kerron nyt omankin lähestymistavan.

Sanottakoot että itse en harjottele mihinkään kisoihin ja pidän sitä jo niin pakkopullana että jäis varmaan koko harrastus jos selaseen tietyn liikkeen tahkoomiseen pitäisi ruveta. Oma simutus menee niin että tottakai sitä on aina joku liike mitä tahkoaa mutta ei sekään toimi että sitä samaa tekee kokoajan. Mä teen niin että lennän ihan päättömästi vapaata settiä ja pyöräytän sen harjottelussa olevan liikkeen sitte aina välissä. Näin ei tule kyllästymistä.

Hommahan on kuitenkin todella yksilöllistä ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä miellytä kaikkia eikä edes toimi. Tärkeintä että hommasta tarttuu jotain taitoja. Eikä se tunnu pakkopullalta.

Se on kyllä vähän erikoinen lähestymistapa että miksataan joku autopiro mankkaan. Sillon sulla ei tule opeteltua kokonaisvaltasta kopterin hallintaa ruddereineen vaan vain ja ainoastaan cycliciä. Eikö olisi helpompi pitää itse sitä rudderia sen verran sivulla että säätelee itse pyörimistä. Sillon sekin jäis ytimeen kaupanpäälle

[Tucho]

Hommahan on kuitenkin todella yksilöllistä ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä miellytä kaikkia eikä edes toimi. Tärkeintä että hommasta tarttuu jotain taitoja. Eikä se tunnu pakkopullalta.

Se on kyllä vähän erikoinen lähestymistapa että miksataan joku autopiro mankkaan. Sillon sulla ei tule opeteltua kokonaisvaltasta kopterin hallintaa ruddereineen vaan vain ja ainoastaan cycliciä. Eikö olisi helpompi pitää itse sitä rudderia sen verran sivulla että säätelee itse pyörimistä. Sillon sekin jäis ytimeen kaupanpäälle

Eihän toikaan pakkopullalta tunnu kun kokoajan on tunne että oppii uutta ja saa niitä onnistumisen kokemuksia. Jos menis paljon yli vartin niin varmaan jo olisikin tylsää, mutta just toi aikaraja on se mikä pitää homman järjissään.

Autopiro on siinämielessä hyvä, että tulee harjoiteltua ne vaikeatkin kulmat "väkisin". Ite ainakin oon huomannut että nokka kyllä kääntyy mihin tahtoo mutta se että kopteri pysyy paikallaan joka asennossa, onkin jo asteen verran haastavampaa. Siihen toi automaagisuus sopii ihan näppärästi..

[Kaapeli]

Joo, meille lahjattomille tuo mankan autopiro on hyvä kun eri orientaatioiden hallinta ei ole tullut synnynnäisenä ominaisuutena. Pitää sitten opetella vaikeimman kautta. Todellakin, eri ihmisille sopii eri oppimismetodit eri tavalla. Ei näköjään voi mitään selkeitä ohjeita antaa kenellekään että miten treeniä pitää vetää jotta oppiminen tapahtuu parhaiten. Ainut asia mikä taitaa olla aikalailla universaali vakio on se, että jos perusteet ei ole hanskassa niin oikomalla ei hommasta mitään tule. Sitten jos päähän on jo valmiiksi kasvanut sopiva aivonystyrä hanskaamaan oikeanlaisia koordinaattimuunnoksia kopterin orientaatioille, niin eipä siinä sitten ole enää mitään mieltä harjoitella tylsiä perusjuttuja.

Edelleenkin, olis aivan mahtavaa jos joku aivotutkija kiinnostuisi tutkimaan 3D kopterin lennättäjää että miten sillä aivot hanskaa tuon orientaatioiden mallinnuksen päässä

[heikkit]

Veikkaan, että yleiset "oppimisen" säännöt toimii tässäkin. mm.
* motivaatio - kova halu oppia
* tavoitteellisuus - jouluun mennessä inverted sujuvaksi
* hyvä fokus / aina oikeita suorituksia - ei vaan räiskimistä
* etenemisen seurana / mittaaminen -logit
* palkitseminen - kun opin inverted, niin ostan uuden kopun
* kehitysalueiden määrittäminen = tämä on inverted reeniä
* vain levänneenä reenaaminen
* toistot & puhas reenin määrä
* valmentajat = kaverit yllyttämässä ja antamassa hyviä haasteita & neuvoja

Piroreeni varmasti yksi - ja hyvä sellainen. Ei varmaankaan autaaksitekevä. Tietty alussa tuo on juuri se kehitystä kaipaava alue.

Itsellä hyvä motivaattori oli toissakesänä "kouluratsastus".
Eli lensin kopulla neliön muotoisia alueita ja tein esim. piron nurkassa. Siinä tulee mukavasti orjentaatiota.
Tuolloin nose-in oli se reeni alue.

[JuhoV]

Ymmärsin tuon autopiron idean lähinnä sellaiseksi apurattaaksi alkuvaiheessa. Silloin voi keskityä cyclicin hallintaa yksin kun ei tarvi perää eikä korkeutta yrittää yhtä aikaa. Myöhemmin kun tuosta alkuvaiheesta on päästy eroon, aletaan sitten itse hallitsemaan kaikia liikkeitä.

zxiiccin metodin ymmärrän myös erittäin hyvin. Tuollainenhan tarkoittaa että homman täytyy mennä jollain tasolla refleksiksi, käytännössä se on siis pakko hallita hyvin. Miten siihen päästään, onkin sitten oma juttunsa, mutta ehkä sitä harjoitella juuri noin.

Oma pyrkimys on opetella lentämään juuri noin, eli ei tietoista ajatusta miten tehdään tai mitä, vaan enemmänkin vaiston varaisesti. Tosin olen huomannut että tuolla tavalla voi myös jämähtää jauhamaan samaa loputtomasti, välillä pitäisi tehdä pientä suunnittelua ja lentää tietoisesti eri tavalla kuin aikaisemmin. Uusia juttuja ja erilaisia yhdistelmiä.

Itselleni suurin juttu ei ole mikään yksittäinen temppu, olipa se kuinka hieno tahansa vaan koko akullisen yhdisteleminen sujuvaksi lennoksi toistamatta itseään. Toistaiseksi temppuvalikoima on niin rajallinen ettei tuohon ole juuri mahdollisuuksia.

Toivotaan että tämä keskustelu herättää ajatuksia ja innostaa treenaamaan, olipa metodi sitten mikä tahansa.

[Picea]

Puolitieteellistä analyysiä oppimisesta:

Treeniohjelman puitteissa tuntui siltä että jämähdän oppitunti 4:een, jossa siis harjoitellaan ensisijaisesti selkäleijutusta autopirolla. Tuntui siltä ettei tiedä mennäänkö eteen- vai taaksepäin, välillä onnistuu sitten taas ei.
Olin näpytellyt tuloksia Excel (tai oikeammin Libre Office Calc) -taulukkoon. Tilasto-ominaisuudet käyttöön (varoitus- tämä on rennosti soveltavaa tilastotiedettä, kuitenkin vähintään himas-tasoa.)



Taulukkoon on kirjattu kaikki (huomautussarake tässä piilotettuna, adult content) tapahtumat. Suodattimilla välpätty esiin: oppitunti=4,  orientaantio = I, simunopeus= 100%.
Sitten käytetty Libre Officen grafiikkavizardia ja muodostettu exponentiaalinen trendikäyrä, aineistoksi x -akselille harjoituskerran numero ja y-akselille torppausten lkm.

Mitä kuvasta selviää:
- nollatulos, eli harjoitus läpi torppaamatta, voi tulla hyvinkin pian, ns. aloittelijan tuurilla, ei kerro vielä mitään
- hajonta, sahaaminen, vähenee harjoitusten myötä
- trendikäyrä (vihreä) kertoo asioiden kehityssuunnan (en ole yhtälöä säätänyt, ohjelman antama, se on exponentiaalinen koska alle nollan ei voi päästä)
- olen harjoitellut ohjelman puitteissa tähän mennessä 180 n. 15 min sessiota eli 45 tuntia;  selkäleijutusta 100% nopeudella sessiot 128-180 (seassa 1/3 Upright leijutuksia jotka suodatettu pois)

Mitä kuvasta ei selviä:
- normaalin orientaation (U = Upright) tuloksien trendi on huono, selkäleijutus on jotenkin muuttanut hermoratoja, täytyy jatkossa harjoitella tasapuolisemmin I ja U orientaatioita
- CCW ja CW -pyörimissuuntien tulokset erilaisia, loppua kohden trendi alkoi kuitenkin yhtenäistyä.
- aloitin I -harjoitukset simulointinopeudella 50%, sieltä sitten 5% askelin ylöspäin kunnes nopeudeksi saattoi nostaa 100%. Alle 100% osiot jätin kuvasta selkeyden vuoksi pois.
- olen kuunnellut tätä tehdessä kaikki Car Talk -ohjelmasessiot läpi, mitä kännykän tunein -appsissa on ollut tarjolla, lisäksi kyllästymiseen asti -60, -70 ja -80 luvun rokkiradioasemia  .

Arvaan että moni saa näppylöitä nähdessään taulukoita ja tilastokäyriä. Minä en vain pysty hakkaamaan tietokonesimulaattoria yli 40 tuntia ihan vain näppituntumalla, pitää olla jotain kouriintuntuvaa palautetta, onko siitä hyötyä vai ei. Trendikäyrä alkoi näyttää samalta jo puolessavälissä harjoituksia, se antoi uskoa jatkaa. Ja jopa pystyi ennustamaan että vaatii vielä vähintään esim. kymmenen harjoituskertaa ennen kuin harjoituksen läpipääsy on todennäköistä.

Nyt pitäisi sitten jatkaa harjoituksella 5...

[Jalippo]

Kyllä toi on todella hyvä lähestymistapa harjoitteluun, ei ehkä kaikille, mutta tilastonikkareille ainakin.
Iso plussa tuossa on justiinsa se, että sen kehityksen huomaa "konkreettisesti" ja samalla se myös yleensä motivoi ihan uskomattomasti.

Vaikka itse melkein rakastan Exceliä, en ole sitä (vielä) tähän harrastukseen sotkenut. Treenaus on tapahtunut lähinnä fiilispohjalla ja sitäkin kautta on tulosta jonkun verran tullut. Mikäli homma pysähtyy, niin pitää itsekin taas palata johonkin tämmöiseen metodiin ja vaikka tilastoilla tsempata itseään eteenpäin.

[Kaapeli]

Kieltämäti pitää hattua nostaa tämmöiselle järjestelmällisyydelle Itselläni ei ihan näin kurinalaista harjoittelua ole ollut. Lähinnä nyt on ollut sitä pitkään että aloitan simuttelusessiot aina sillä että ensin piroleijutusta oikeinpäin pari kierrosta (tässä ei nyt enää isompia haasteita ole, lähinnä lämmittelyä ja varmistelua että ei refleksit pääse unohtumaan), sitten inverttinä vähän pidempään. Inverttileijutus hyötyy selvästi enempi harjoittelusta vielä, ei ole ihan niin sujuvaa kuin oikein päin. Toisaalta, inverttinä nyt kun on melkein alusta asti tullu järjestelmällisesti harjoiteltua kaikkia orientaatioita niin huomaa sen ettei siellä ole "kuolleita kulmia" ollenkaan samaan tyyliin mitä oikeinpäin leijutellessa. Toisaalta, siellä tulee vielä aika paljon sitä että lähden korjaamaan ihan väärään suuntaan vaikka näen kyllä selvästi mikä kopterin orientaatio on. Harjoittelu kuitenkin auttaa paljon.

Nyt pääsee (tai joutuu) ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kokeiemaan että mitä reilun viikon tauko harjoittelussa tekee, työreissulle en viitsinyt ottaa simuvehkeitä matkaan. Näkee että auttaako vai haittaako tauon pitäminen. Normiurheilussahan varsinkin siinä vaiheessa kun kunto alkaa kasvamaan saattaa pidempi lepotauko jossain välissä tehdä ihan hyvääkin. Vaikka simuttelu ei nyt lihaksia rasitakkaan, niin jotenkin se aivojen rassaaminen yllättävän samanlaista treenausta on muuten kuitenkin ollut.

[Kaapeli]

Nyt pääsee (tai joutuu) ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kokeiemaan että mitä reilun viikon tauko harjoittelussa tekee, työreissulle en viitsinyt ottaa simuvehkeitä matkaan. Näkee että auttaako vai haittaako tauon pitäminen. Normiurheilussahan varsinkin siinä vaiheessa kun kunto alkaa kasvamaan saattaa pidempi lepotauko jossain välissä tehdä ihan hyvääkin. Vaikka simuttelu ei nyt lihaksia rasitakkaan, niin jotenkin se aivojen rassaaminen yllättävän samanlaista treenausta on muuten kuitenkin ollut.

Noniin, reissu on ohi ja kivasti jetlagin väsyttämänä pidin ensimmäisen simusession reiluun viikkoon. Eipä tuo tuntunu että nyt taidot mihinkään olis hukkunu ainakaan. Aika nopeasti tuntu että samalla tasolla ollaan taas mitä viikko sitten. Vähän kokeilin funneliakin pyöritellä eri orientaatioissa ja selvästi siinä oli jo vähän ideaa että miten se tehdään. Ei ole koskaan ennen onnistunu tuokaan. Ehkä se tauon pitäminen ei nyt huono juttu aina ole.

[Picea]

Nyt on 200 kirjattuja sessiota à 15 min tehtynä, kalenteriajassa noin 6 viikkoa tahkoamista:

Positiivista:
- selällään lentely alkaa tuntua kivalle, ensimmäinen tuskainen yritys 4 viikkoa sitten 
- flipit ja rollit selkäasentoon onnistuvat kevyesti eteen, taakse ja molemmille sivuille
- hyvä ohje on ollut harjoitella aina sitä mikä tuntuu vaikeimmalle ja jättää muut vähemmälle. Esim itsellä eteenpäin flippaus ei tahtonut onnistua, sitten aloin käyttämään ainoastaan sitä selkäasentoon siirtymisessä, nyt viikkoa myöhemmin ei ole enää väliä miten päin flippaa.
- yhä useammin saa kopterin tuotua simussa takaisin vaikka se olisi jossain horisontissa muutaman pikselin kokoisena

Negatiivista:
- aivoissa jotkin muistipaikat menneet sekaisin, normaaliasennossa autopirotusleijutuksessa tulee enemmän virheitä kuin kuukausi sitten. Virheet tulevat nimenomaan elevaattoritikulla. Pitää oikein keskittyä kun flippaa selkäasennosta normaaliin jotta ei torppaisi heti.
- piti palata vielä oppitunti 4:n autopirotusharjoituksiin em. johtuen vaikka periaatteessa sen jo kertaalleen läpäisin, ehkä liian nopeasti puristaen.
- nyt ei taas uskalla lähteä kentälle kokeilemaan livenä ennen kuin saa aivosolut järjestykseen, noh onneksi ei ole ollut kelejäkään.
- autopirotusharjoitukset alkavat olla todella tylsiä...

Mutta fiilikset ovat kuitenkin korkealla, Alice in Wonderland -vertaukset ovat osuvia "We're not in Kansas any more Toto!" 

[zenix]

Hyvä reeniohjelma tämä on meille lahjattomille. Kattellaan sitten saako noita oikeaan kopteriin siirrettyä

[Kaapeli]

Negatiivista:
- aivoissa jotkin muistipaikat menneet sekaisin, normaaliasennossa autopirotusleijutuksessa tulee enemmän virheitä kuin kuukausi sitten. Virheet tulevat nimenomaan elevaattoritikulla. Pitää oikein keskittyä kun flippaa selkäasennosta normaaliin jotta ei torppaisi heti.
- piti palata vielä oppitunti 4:n autopirotusharjoituksiin em. johtuen vaikka periaatteessa sen jo kertaalleen läpäisin, ehkä liian nopeasti puristaen.
- nyt ei taas uskalla lähteä kentälle kokeilemaan livenä ennen kuin saa aivosolut järjestykseen, noh onneksi ei ole ollut kelejäkään.

Tuo on niin totta kyllä, perusteita pitää tahkota uudelleen ja uudelleen pitkään vielä senkin jälkeen kun tulee tunne että kyllähän minä nämä osaan. Itsekin lopetin jossain vaiheessa autopiroharjoitukset oikeinpäin kokonaan kun tuntu että ne menee jo niin hyvin ettei tarvii. No, sitten kerran kokeilin vielä niin heti tuli monta torppia kun ei se niin helppoa enää ollutkaan Nyt on tapana että joka simusession alussa on pari kierrosta autopiroa molempiin suuntiin, ettei pääse unohtumaan.

Toinen mitä huomasin tässä että semmoista harjoittelua ei ole tullu tehtyä että rollailee ja flippailee vähä joka orientaatioissa ja sitten välillä pyörittää perää 90 - 180 astetta liikkeiden välillä, niin oikeinpäin kuin inverttinä. Hoksasin aloittaa pitkästä aikaa oikealla kopterilla inverttiharjoittelua eilen juuri tämmöisellä treenillä. No, huonosti kävi, rekkula surahti hankeen heti alkuunsa Nyt sitten hoksasin simussa tehdä samaa ja tajusin että eipä se niin helppoa olekaan. En tiedä miksi tuota ei ole ennen tullut kokeiltua simussa. Ehkä se on tuo autopiro minkä varaan on laskenu liian paljon Oikealla lennettäessä tuleekin sitten niin helposti tuommoisia yllättäviä orientaatiovaihdoksia. No, nyt tietää että niitäkin pitää harjoitella.

Vielä kun sais jotenkin opeteltua simussakin tuon holdin käytön. Vieläpä juuri niin että kun tuntuu että nyt karkaa lapasesta, niin vetäs heti holdin päälle ja tappais nupista inertian pois ennen kuin se osuu maahan. Eilen oli tuuria siinä että vedin kollektiivista niin kovasti negaa että kierrokset sakkas. Ei edes lavat särkyny. Kaikki nupin servot meni tosin, mutta eipä menny lavat Sitte vasta kun kuulu se "viuuu" ääni niin nykäsin holdia.

[Picea]

7 viikkoa harjoittelua takana. Yhä pääasiassa harjoituksessa 4., autopirotusta normaaliasennossa  ja selällään. Selkäleijuttelu muuten melko sujuvaa, mutta 5. harjoituksen 8 piste -pirotus ei vielä tahdo onnistua.

Suurin synti mikä jarruttaa kehitystä on salakavala mukavuusalueella pitäytyminen. Esim. laskuun tulee tuotua kopteri aina samasta suunnasta. Autopiroharjoituksissaki n sen huomaa, tulee yritettyä järjestää leijuttelu niin että kopu lipuisi ohi hankalista kulmista.

Tein ohjelmaan oman sovelluksen vapaaosuuksia varten; listasin kaikki kombinaatiot perusliikkeistä (flippi eteen U->I, I->U, flippi taakse  U->I, I->U, rolli oikealle U->I  jne. aina selällään takaperin ympyröihin, yhteensä 16 eri liikettä) taulukkoon, ja täytän taulukkoa siten että haen kullekin liikkeelle 100 hyvää suoritusta. Taivaalla tulee kieputtua toki paljon enemmänkin, sääntönä se että ainoastaan kulloinkin haettu liike kirjataan, ja se pitää suorittaa harjoitusboxin alueella.  Vaikuttaisi aika hyvälle, ei ole lainkaan niin tylsää kuin autopirotus ja on taas selkeä mitattava ja saavutettavissa oleva tavoite.

[JuhoV]

Suurin synti mikä jarruttaa kehitystä on salakavala mukavuusalueella pitäytyminen. Esim. laskuun tulee tuotua kopteri aina samasta suunnasta. Autopiroharjoituksissaki n sen huomaa, tulee yritettyä järjestää leijuttelu niin että kopu lipuisi ohi hankalista kulmista.

Jos pystyt venkoilemaan tuon hankalan kohdan ohi odottelemalla niin silloin sulla on pironopeutta liikaa, laske sitä niin että sitä pitää ohjata kaikissa orientaatioissa. Niin hullulta kun se kuulostaakin, homma menee helpommaksi jos pironopeus on liian iso. Toki tiettyyn rajaan asti. Siksi se nimen omaan käsketään pistää minuutti/kierros. Puoliminuuttia/kierros on selvästi helpompi pitää boksissa koska ne hankalat orientaatiot voi ohittaa pelkällä odottamisella.

Kahdeksan pisteen piro onkin sitten ihan oma lukunsa, se on selvästi haastavampi juttu eikä ole sattuma että se tulee vasta noiden jälkeen. Kompass circles on jo ihan hanurista. 

[JuhoV]

Vieläkös tätä porukka treenailee, ainakin ketjussa on hiljaista. Pistin tuon leijuttelureenin telakalle lähes kuukaudeksi, alkoi tulla pakkopullaa, mutta treenailin muuta välillä (peruuttelua oikein ja väärin päin). Tuota onkin tahkottu sitten simulla paljon ja yritetty jopa jonkin sortin järjestelmällistä saada aikaan. Viime viikonlopun pari kommenttia oli sellaisia että jotain on vissiin siirtynyt myös kentälle mukaan.

Tänään tein sitten pitkästä aikaa leijuttelutreenin ja eka onnistuminen 8 point pirossa eli 5 kierrosta kumpaankin suuntaan yhtäjaksoisesti ilman torppeja tai boksista kaarkaamista. Tämä oikein päin, usko on kova ettei tarvi kauaa enää reenata niin se onnistuu inverttinä myös. Se oli jo jossain vaiheessa paljon parempi kuin oikein päin.

Oma järjestelmällisyys ja kirjanpito into ei riitä edes alkeelliselle tasolle, oma treeni on kyllä enemmän fiilis pohjaista arvailua mahdollisesta kehittymisestä. Mitään en jaksa pistää paperille (exeliin) ja lupaan etten edes yritä sitä jatkossakaan, se ei ole mun juttu enkä kaipaa itelle sitä.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että simu on vaan simu. Hyvä treeniväline, mutta siinäkin pitäis muistaa ettei tämä ole työtä, jos ei huvita, niin pistetään mankka takaisin laatikkoon. Suurin oppiminen tapahtuu kuitenkin sitten kentällä oikealla kopterilla, mutta sielläkin lentäminen oikeasti on oleellisempaa kuin loputon yhden jutun treenaaminen samalla tavalla kuin simussa. Eli pitäis saada yhdistettyä lentämiseen uudet temput ja saada sujuvaa lentämistä, vasta sitten joku yksittäinen temppu herää henkiin.

Itelle ehkä se vaikein juttu on löytää kultainen keskitie jossa onnistumisen mahdollisuudet on niin hyvät että kannattaa yrittää eikä kopteri tarvis joka yrityksen jälkeen tuoda muovipussissa kotiin. Kuitenkaan treenaamatta hommaa loputtomasti simussa tavallaan "yli" pisteeseen, jossa se ei vaan enää simulla parane vaan aika olisi ollut jo aika päiviä sitten siirtää homma kentälle.

Kopterinhan saa rikkoa ja se jopa pitää mennä joskus rikki, mutta rajansa kaikella kuitenkin.

[zenix]

Edelleen treenataan. Nyt 8 piste pitoa ja 0-2 torppia per kerta..

[Picea]

Tilannepäivitystä:
- nyt on 10 viikkoa ohjelman mukaista treeniä takana, ja olen onnistunut tekemään harjoituksia joka päivä, tästä itseäni taputan päälaelle. 

- 8 piste pirotus on nyt tärkein päivän harjoitus.
- alkuun meinasi pää räjähtää niitä tehdessä, vaikka periaatteessa ei tullut Phoenixilla simutellessa lisää kuin peräsimen hallinta 
- montaa kierrosta ei jaksa vielä kerralla.
- tässä on myös paljastunut itsellä hallinnan heikkous perän ollessa suunnalla 300...330. Vaikka sen on tiennyt ja oli saavinaan haltuun autopiroharjoituksissa niin nyt sen kanssa joutuu tekemään töitä. Ei siinä mitään, pitää vain tehdä ko. asento tuplaten huolellisesti, toistojen myötä asettunee.

Alkuperäinen tavoite että jaksaisi harjoitella 2 kuukautta ja siinä ajassa oppisi selkäleijuttelemaan 5 min simussa on saavutettu.
Uusi tavoite voisi olla Intermediate hoverer, eli 8-pistepiron hallinta Vappuun mennessä. Voi olla optimistinen mutta kokeillaan.

Pitänee hommata jokin torppikestävämpi  pikkukopteri ulkoilmaharjoituksia varten. Kokeilin 450:llä mutta sain sen oitis niin solmuun että osia on tilauksessa taas satasen edestä.
Olisiko tuo Trex-150 mitään? Taranikseen on jo hommattuna  DSM2/DMSX tx-moduli, kun nämä minikopterit tuppaa olemaan spektrumsysteemeillä.

[xio]

Tässä ollaan otettu nyt pariviikkoa hissun kissun... Molemmista peukaloista alkaa iho lähtemään!
Eli veivattu on senki edestä 

[Jalippo]

Ainakin mitä oon päässy Xion lentoa spectaamaan onlinessä, niin jos kaveri ei ollut pro jo syntyessään, niin tämä treeni on tehnyt vähintään tehtävänsä. Niin kaunista pirotusta ja pyöritystä, että on pitänyt hakea pari kertaa oikein sipsejä vierelle.

Enemmänkin olis kiva nähdä uusia naamoja online servuilla, saa kivasti ideoita ja pystyy asettamaan tavoitteita mihin pyrkiä.

[zenix]

Xio veteli luuppeja kolmannella lennolla. Olin näkemässä. Hän on lahjakkuus

Itse olen nyt compass turnseja tekemässä ja alkoi puuduttaa, niin kokeilin eteenpäin. Pikku ympyrät oli tylsää hommaa joten menin suoraan funneliin. Ensimmäistä kertaa osasin kontrolloida tuoda kopteria muutaman ympyrän verran \o/ Pitää varmaan kuitenkin vielä palata takaisin noita ympyriä tekeen.

Yksi huomio niille jotka tämän aloittaa. Missään tapauksessa ei kannata jättää leikkiä kesken ekan invert harjoituksen jälkeen. Aivot ovat tuon jälkeen aivan sekaisin, ja vaatii harjoitusohjelman läpi menoa vähintäänkin 8-point piroon. Muuten tulee oikealla kopulla varmasti romua.

[zenix]

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että lento onnistuu sujuvasti kaikkiin neljään orientaatioon. Tuo alkaa käymään hieman puuduttavaksi joten uutta toimintaa kaivataan. Onko toveri-kopteristeillä ehdotuksia? Piroflippien jne treenaus ei oikein kinnosta ainakaan vielä. Eli tarvitaan jotain tuosta välistä.

Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk

[JuhoV]

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että lento onnistuu sujuvasti kaikkiin neljään orientaatioon. Tuo alkaa käymään hieman puuduttavaksi joten uutta toimintaa kaivataan. Onko toveri-kopteristeillä ehdotuksia? Piroflippien jne treenaus ei oikein kinnosta ainakaan vielä. Eli tarvitaan jotain tuosta välistä.

Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk

Sujuuko nuo nyt myös oikealla sujuvasti, jos ei niin kovaa treeniä oikealla kopterilla niin että saat yhdisteltyä sujuvasti kaikkia orientaatioita toinen toisensa perään.

Funnelithan siinä olis seuraavana. Tosin sitä piroflippiä vois alkaa treenaamaan, siitä liikkeestä on apua kun alkaa yhdistellä sujuvasti kesken kaarroksen tehtäviä orientaation vaihdoksia. Tuohan johtaa siten lopulta pirofunneliin.

Piroflippiä kannattanee aloittaa ensin puolikkaalla pirolla, sitäkin voi käyttää ihan näyttäviin liikkeisiin oikealla kopterilla myöhemmin. Kun puolikkaalla pirolla sujuu puolikas flippi, siitä on hyvä siirtyä kokopirolla tehtävään flippiin. Se tuntuu alksi ihan mahdottomalta mutta kun homman hahmottaa, ei se mikään ihmeellien juttu ole. Tarkasti tehtynä tosin vaatii sitten tarkkaa ajoitusta ja kovaa treeniä, mutta alkuun pääsee ihan kohtuudella.

[zenix]

Ei ole oikea kopu vielä lyönnissä.. No jos jatkan tuota funnelien kokeilemista. Invert funneli jostain syystä lähtee helpoiten pyöriin. Eiköhän tässä taas aika vierähdä.. Kiitos

[zenix]

Simussa tuo orientaationvaihto menee jo sujuvasti kesken lennon. Kiitos vinkeistä!

Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk

[JuhoV]

Kyllä vetää taas nöyräksi nämä cp-kopterit.  Jotenkin tuntuu että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa osaavansa.

Yritin tuossa nyt hieroa kaseja kumpaankin suuntaan niin että toinen puolikas ajetaan oiken ja toinen väärin päin. Sama sitten peruuttamalla. Lisäksi vielä niin että oikein ja väärin päin olevat kasit tulis vuorollaan oikealle ja vasemmalle. Tavoitteena pitkät, rauhalliset ja pyöreät kaarrokset joissa vauhti ja korkeus säilyisi ja risteyskohta osuisi nenän eteen suurin piirtein samaan kohtaan aina. Siis symmetrisiä kaseja. Sais nyt ensin pysymään edes jonkin kerran peräkkäin ehjänä niin että voi vaihtaa orientaatioita ilman torppia. Näköjään ihan perusjutuissakin on vielä paljon tekemistä.