Mielestäni tämän ohjelman parasta antia on:
a) yksinkertainen ja täsmällinen tapa mitata omaa kehittymistään ja että
b) samalla mittarilla voi asettaa harjoituksille oppimisen kannalta sopivan vaikeusasteen
Edellisestä seuraa että mielenkiinto harjoitteluun pysyy yllä.
Olen nyt tahkonnut ohjelman mukaisesti kolmisen viikkoa ja melkein joka päivälle voi kirjata mitattavaa edistystä
. Viikko sitten oli täysi katatrofi ja paniikki kun piti aloittaa nollista selkäleijutus, ja nyt jo harjoittelen sitä sujuvasti. Simulointinopeus selällään on vielä vaatimaton 65% mutta se on jo kolme porrasta ylöspäin 50%:stä, missä jouduin käymään kääntymässä sen lisäksi että pirotus piti aluksi kytkeä pois päältä. Vielä ei tarvitse kuvitella leikkaavansa pihanurmea selkäleijuttamalla (etenkään In Real Life), mutta ymmärrän jo mistä johtuu naarmut isojen poikien koptereiden lapojen yläpinnalla
.
Mutta kaikista ovelinta on että vaikka ylös kirjattavat harjoitukset tähän asti ovat olleet pelkkää autopirotusta, niin vaikutus näkyy positiivisesti kaikissa muissakin liikkeissä, niinkuin muutkin ovat todenneet. Flipit, rollit ja selkälentely sujuvat ilmat suurempaa ahdistusta ja ikään kuin perusympyrätkin piirtyvät tarkemmin vaikkei niitä ole sen kummemmin harjoitellut.
Tein kirjanpitoa varten yksinkertaisen Excel -lomakepohjan, missä sarakkeina ovat: harjoitusnro(ID), pvm, klo, kesto min, orientaatio (U/I), suunta(CW/CCW), simulointinopeus%, torppausten lkm., kommentit.
Lomakkeelle olen esikirjannut ohjelmaa mitä pitää kulloinkin tehdä (esim. oppitunti 4: U-CW, I-CCW, I-CW, U-CCW, I-CW, I-CCW jne), ja sitten tapahtuneiden torppausten mukaan päättänyt seuraavan jakson simulointinopeuden. Joskus myöhemmin voisi katsoa saako tästä mitä tilastoanalyysiä irti, aineistoa kertyy ainakin riittävästi.
Avainkysymys lienee paljonko aivojaan pystyy optimaalisesti kuormittamaan. Silloin kun vaikeusaste on suuri ("prosessori" käy 100% kuormalla tai lähelle) niin jo 5 minuuttia on paljon, on pakko laskea kopu välillä alas ja juoda puoli kuppia kahvia tms. Käytännössä siis 15 minuutin harjoitus kolmessä erässä, pieni "akkujen vaihtotauko" välissä. Ainakin sellaisen havainnon olen tehnyt että jos vaikeusaste tuntuu sopivalta, niin harjoitus sujuu paremmin loppua kohti, jos liian vaikealta niin aivot menevät tilttiin, ei jaksa, ei pysty.
Toinen kysymys on harjoitusten välinen lepoaika, ohjelman mukaan se pitäisi vähintään 15 min. Olen omalla kohdalla huomannut että mieluummin vähintään tunti.
Kolmas kysymys on että montako harjoitusta kannattaa maksimissaan tehdä vuorokaudessa. Nukkuessa aivot työstävät päivän tapahtumia ja sitä kautta syntynevät refleksitason reaktiot. Nyt on ollut mahdollista ja mielenkiintoa treenata paljonkin, mutta liekö kaikesta vastaavaa hyötyä vai meneekö ponnistelut jo osin hukkaan? Olen toisaalta lähtenyt siitä että jos kahden perättäisen harjoituksen välillä on kehitystä niin silloin olisi lupa jatkaa.