Treeniohjelma perusteiden kunnolliseen opettelemiseen

[Kaapeli]

En tiedä kuinka moni täällä on lukenut tämän oppaan, mutta enpä ole nähyt täällä paljon mainostettavan:

From tail-in to all 8s and funnels in 6 months

Eli lyhykäisyydessään, kirjoitus sisältää ohjeet videoineen kuinka opetellaan perustaidot peräitseenpäin leijutuksesta funneleihin ja kahdeksikon ajamiseen joka suuntaan. Hyvin kirjoitettu opas ja ohjeet ovat yksinkertaisia. Harjoitukset ovat helppoja ja hyödyllisiä myös vähän kokeneemmillekin kopteristeille.

Luulin osaavani perusteen ihan kohtuullisen hyvin, mitä nyt peruuttelu ja inverttilento oli vielä kovasti hakusessa. Tuota ohjelmaa kun lähdin tahkoamaan niin aika nopeasti tajusin että enhän minä osannut edes oikein päin leijutella sivuttain juuri lainkaan. Inverttinä onnistui leijuttelu vain yhdessä orientaatiossa, mikä tosin oli jo tiedossa. Sivuleijutuksen osaamattomuus oikeinpäin tuli täytenä yllätyksenä, mikä tosin selittää useamman käsittämättömän hallinnan menetyksen joita koin kesällä.

No, nyt olen reippaan kuukauden harjoitellut ahkerasti ja voin kyllä sanoa että edistystä on tapahtunut hurjasti. Oikealla kopterilla on tullut niin vähän lennettyä että en ole sillä vielä mitään uutta juuri kokeillut, mutta varmuus lentotuntuman parantumisessa on melkoinen. Esimerkiksi inverttilentely on semmoinen mitä olen halunnut osata, mutta se on aina tuntunut niin vaikealta että en ole sitä uskaltanut tehdä muuten kuin vähän matkaa suoraan. Järjestelmällisellä treenauksella osaan jo kohtuu varmasti lennellä simulaattorissa suoraan eteenpäin ja taaksepäin, inverttinä ja oikein päin. Sivuttain lennätystä olen myös kokeillut, ja sekin on ihan kohtalaisesti onnistunut. Jännä juttu sinällänsä että aiemmin on inverttilennon kaarrokset tuntunu aivan käsittämättömän hankalilta. Mutta nyt olen ihan perusteet harjoitellu kunnolla ja ensin yrttänyt vain ajaa hallitusti suoraan ja pysäytyksen kautta vaihtanut suuntaa ilman että yritänkään kaarroksia. Nyt alkaa tuntumaan siltä että kaarroksetkin tulee jo lähes luonnostaan sieltä seuraavaksi ilman isompia ponnisteluja. Kaiken lisäksi nyt on tunne että ne onnistuu vieläpä joka suuntaan ajettuna, eteen, taakse, oikeinpäin ja väärinpäin, jopa sivuttain oikeinpäin ja väärinpäin.

Olen suorastaan hämmästynyt siitä miten oikeanlainen harjoittelu avaa lentotaitoa niin tehokkaasti. En varmasti ole ensimmäinen joka yrittää liian paljon heti kun vaan vähänkin taidot riittää taivaslennon opetteluun. Siitä on vaan liian vaikea saada taitoja eteenpäin jos ei edes tiedosta omia heikkouksiaan, saati että ymmärtäisi millaisella harjoittelulla kannattaa opetella uusia taitoja oikein. Inverttikaarroksia yritin puskea läpi ihan vain mekaanisella refleksin opettelulla. Sen jos olisin tehnyt niin olisin oppinut vain juurikin sen mekaanisen refleksin. Nyt sen sijaan kun olen hakenut todellista kopterin hallintaa ja sitten vasta ottanut liikettä mukaan, niin olen saanut samalla vaivalla opeteltua kaikkia orientaatioita yhtäaikaa.

Ei siinä muuta, suosittelen tutustumaan tähän harjoitteluohjelmaan kaikkia jotka ei vielä osaa jo kaikkia. Eli varmaan suurin osa harrastajista

[varis]

Tätähän varmaan voisi soveltaa multeihinkin, vaikka tuo pätkä nyt on aika 3D-painotteinen osittain. Itse olen myös huomannut että kannattaa tosiaan edetä mahdollisimman pieni askel kerrallaan, ja tehdä aika systemaattisia harjoituksia joissa on vain yksi elementti kerrallaan mukana.

Quadeille tein pientä harjoitusohjelman listaa: http://www.rcgroups.com/forums/showthread.php?t=2027896 En tiedä onko parempaa/laajempaa olemassa missään, mutta ainakin videoita löytyy jo.

Simussa hyötynä kai on se, että oppii tahkoamaan vaikeitakin orientaatioita kun voi vaan harjoitella torpeista piittaamatta. Orientaatioiden hahmotus vaatii kuitenkin ihan samat nyrjäytykset aivoilta simuissa kuin tosielämässäkin.

[JuhoV]

En sanoisi että 3D painoteinen, enemmänkin aivan alkeita painottava. Kuitenkin, olen nyt vetänyt tuota 6 viikkoa systemaattisesti. Saikulla tuli vähän od simuttelusta ja pidin nyt lähes viikon tauon, en edes koskenut simuun enkä juuri tietokoneeseenkaan.

Kuten kaapeli totesi, tuo paljastaa ikävän hyvin kuinka huonosti osaa täysin perusasioita. Olen nyt lentänyt koptereita aika tarkasti puolitoista vuotta, aloitin täysin tyhjästä eli ei mitään kokemusta aikaisemmin mistään radio-ohjattavasta, ei edes lasten leluautosta. (niistä verkkokaupasta parilla kympillä saatavistakaan)

Ennen tuota treeniä ehdin saada kuitenkin taivaslennon hallintaan keula edellä ja lähes yhtä hyvin inverttinä. Niin hyvin että voi rennosti vetää juuri niin pitkään kuin haluaa eikä tarvi pelkkää "viikinkilaivaa" lentää vaan kumpaankin orientaatioon voi yhdistellä aika vapaasti kaiken osaamani eikä tarvi pelätä torppia ihan koko aikaa.

Silti leijuttelu F3C boksissa ns. 8 point piroa tekee inverttinä tiukkaa. Siitä löytyy pari ikävää orientaatiota, eli treenata pitää edelleen.

Tuo myös paljasti että simulla on helppo räiskiä täysin päämäärättömästi ja muka oppia jotain uutta. Kyllä siinä oppii, se on ihan varma, mutta uskoisin että se on hidasta kun se tehdään päämäärättömästi. Esimerkiksi olen treenannut piroflippiä, eka puolikas näyttää menevän aika hyvin kun sen tekee kaukana. Kun sen tekee tuossa boksissa, paljastuu karusti kuinka epätarkkoja liikkeet on. Pelkkä flippi  boksissa tuntui aluksi karkaavan ulos. Nyt onnistuu jo piroflipin puolikas joskus pysymään boksissa.

Nuo samat perusteet pitäisi kai käsittääkseni ostata multikopterillakin, luulisin ainakin vaikka niissä kaikkia autopilotteja onkin. Voihan niitä lentää manuaalisestikin ja se vaatii noiden perusteiden hallintaa käsittääkseni ihan samalla tavalla kuin cp kopterillakin. Inverttinä ne nyt lentää vähän heikosti, mutta oikein päin voi ja pitäisi treenata samat jutut.

[Kaapeli]

Simuttelin tuossa tänään taas ja on se vaan ihmeellistä miten sitä vaan kehitystä tulee. Oikeinpäin leijuttelua tein nyt niin että pyöritin perää ihan reilulla nopeudella, jotain 1.5 kierrosta sekunnissa, ja se oli vaan ihmeellinen se tunne kun huomas että sen sai niinkin hyvin pidettyä hanskassa. Jännä miten se lopulta tulee ihan luonnostaan että oikea peukalo alkaa tekemään sitä pyörittelyliikettä jotta korjaukset menee oikein. Loppukesästä kun kokeilin samaa niin ei mitään toivoa että olis pysyny hanskassa yhtään. Kyllähän sitä piti kokeilla että pyöritellään peukkua ja katsotaan mihin se siitä lähtee, mutta kun ei tajunnu edes että kumpaan suuntaan sitä pitäs pyöritellä, saati sitten että millä nopeudella. Nyt kun pyöritteli niin ei mitään toivoa että olis pystyny tietoisesti tekemään korjausliikkeitä oikeaan suuntaan sillä nopeudella, mutta jotenkin sitä on vaan päähän sen verran kasvanut harmaata solumassaa sopivaan kohtaan että alkaa jo olemaan selvästi homma sillä asteella että jatkuvalla treenaamisella tästä tulee vielä jotain

Toinen mikä alkaa tosissaan aukeamaan on taivaslento kaikilla orientaatioilla. Tänään sain jo ihan oikeita kaarroksia tehtyä. Sivu edellä lento on vielä selvästi hukassa, mutta kaikkissa muissa orientaatioissa onnistui jo ihan oikeita kaarroksia useita kappaleita.

Torppejahan tässä tulee vielä ihan hirveästi. Mutta jotenkin ei haittaa yhtään, niin paljon on uutta tulossa. Ja nyt se alkaa vaikuttaa ihan oikeasti siltä että on sitä selvästikin mahdollista oppia lentämään kaikissa orientaatioissa kun vaan tarpeeksi treenaa.

[taski63]

on se vaan ihmeellistä miten sitä vaan kehitystä tulee

Mukava kuulla. Täällä taas on ihmeellistä, ettei kehitystä tule... Noh, toiset meistä on vaan motorisesti rajoittuneita - sen kanssa on elettävä

Mutta selvähän se, että järjestelmällinen harjoittelu tuottaa parhaan tuloksen. Ihan hyvä konsepti.

[Jussi.]

Aiheeseen liittyen nosto Markuksen aikoinaan kasaamasta treeniohjelmasta

http://www.kopterit.net/mnentwig/from0to3d/dest/stallturns1.html

[Picea]

Kiitokset tämän säikeen avauksesta! 

Olen tykönäni itsekseni yksikseni yrittänyt opiskella kolmisen vuotta kopterilennätystä, tosin välillä on ollut kuukausien taukoja eri syistä, mutta ei vähiten siksi ettei ole tahtonut lähteä sujumaan.  Aloin jo tyytyä tyynen kelin taivaslennättelijän rooliin "unconscious-conscious incompetence" -tasolla. Simulaattorituntien määrästä ei pitänyt olla kiinni.

Nyt olen harjoitellut tällä menetelmällä 4 päivän aikana 10 x 15 minuutin sessiota. Tuntuu purevan, tosin voi olla osin ruosteiden putsausta.  Hidas autopiroleijutus ilman peräsinkontrollia on itsessään pirusta  . Se paljasti vääjäämättä heti alkuun muutaman itselle vaikean asennon, josta korjausliike tulee joko hitaasti tai vieläpä väärin. Jotenkin hassusti vaikeat asennot ovat vielä aika kapeita sektoreita, ovat jääneet piiloon kun niitä kentällä lennättelyssä alitajuisesti ja vaistomaisesti välttelee. Tässä kyllä simulaattori ja kentällä lennätys kohtaavat mielestäni aika hyvin.

Tein itselleni lupauksen harjoitella seuraavat 3 kk säännöllisesti, eli helmikuun 2014 loppuun. Lähtötaso on sellainen että jouduin pudottamaan simulointinopeuden 80%:in jotta crashien määrä pysyy alle 10:n. Tavoite on 5 minuuttia ehjää invertterileijutusta simulaattorissa autopirolla 100% nopeudella.

Lähdin toteuttamaan harjoitusta Phoenix 4.0 avulla, vaikka artikkelin kirjoittaja pitää sitä lähes kelvottomana tarkoitukseen. Ajan sitä normiohjelmalla muuten, mutta F3C reunamerkkauksella ja radioon tein miksaukset jolla saan vipukytkimellä toteutettua autopiron CW-off-CCW. Kokeilin Heli-X demoversiota Realflightin ohjaimella, mutta demoversio on tynkä eikä pysy toiminnassa kuin viitisen minuuttia kerrallaan, ei siitä tule mitään. Siinä olisi toki säädettävä autopiro ja tilastointi sopien juuri tähän harjoitusmalliin. Voisihan sen lisenssin itselleen joululahjaksi lunastaa jos se on muuten hyvä? Jotenkin Phoenix tuntuu tällä hetkellä  käteen realistisimmalta.

[Kaapeli]

Hei tuo trimmin laitto kytkimen taakse oli tosi hyvä idea! En tosin keksiny miten se tehdään, mutta sain ratkaistua sillä että teinkin sen dualrateilla. Hyvin toimii.

Alko tuo selällään leijutus pirotellen onnistumaan jo "riittävän hyvin" niin en jaksanu enää noita trimmikytkimiä naksutella, ajattelin että kyllähän sitä riittävän hyvin pärjää silläkin että pyörittelee perää itse. No, nyt laitoin kuitenkin tuonne kytkimien taakse autopirot ja testailin, niin heti tuli muistutettua itseään että eihän se ole sama asia lainkaan pyöritellä itse sitä perää.

Mutta nyt on hyvä kun saa kytkimellä helposti piron päälle ja pois. Laittanpa vielä niin että piroasennossa perällä ei ole muuta liikettä ollenkaan, niin ei tule huijattua pyörittelemällä "vahingossa" perää pois hankalasta orientaatiosta Ja sitten kun tekee välillä taivaslentotreenia niin yhdellä kytkimen nitkautuksella perä taas toimii normaalisti.

[Kaapeli]

Hitto että tuli taas uutta intoa simutteluun noiden kytkimien ansiosta, pienestä se on ilo kiinni joskus Oli jääny tuo oikeinpäin piroleijutustreeni nyt aika vähälle, kun "kyllähän minä sen osaan jo" kun oon niin paljon harjotellu. No en näköjään osannu taas. Torppeja tuli ihan pirusti, ihan väärillä reflekseillä meni. Sitte jonku 10min harjotteli niin alko taas sujumaan.

Ei nämä taidot pysy aloittelijan päässä saati selkärangassa ilman jatkuvaa treenausta. Vaikka välillä näyttä että onnistuu hienosti tekemään jotain uutta niin kohta sekin vähä on armottomasti unohtunut. Olo on kuin dementikkomummolla joka vain hyvinä hetkinä muistaa jotain muutakin kuin ne samat vanhat juorut. Vie aika paljon intoa lähtä kokeilemaan oikealla kopterilla kun tietää miten lähellä se torppi vielä on. Varsinkin nyt kun on pari viikkoa menny niin että olen vain sillon tällön fiilistelly tuolla isolla pari lentoa enkä pieneen ole koskenutkaan niin aika onnetonta kahdeksikon ajelua ollu lennot. Mutta ei siinä, haetaan simulla ne perusrefleksit kuntoon ja sitte sen jälkeen haetaan itsevarmuutta kokeilla oikealla.

Luulis sillä reseptillä ens kesäksi olevan jo ihan uutta lennätyksessä jo paljon

[Picea]

Opiskelu etenee:
- takana on 56 kpl 15 minuutin sessiota (14 tuntia yhteensä) 1. harjoitusta (slow upright piros) ja torppien määrä on hiljakseen pudonnut systemaattisesti nolliin joten siirryn harjoitukseen 4. (slow inverted piros) .
- harjoituksia 2. ja 3. flipit, rollit, lazy8:t on tullut treenattua tässä ohessa, ja niistä ei kirjanpitoa ole tarvinnut pitää.

Havaintoja:
- kirjanpito piroharjoituksista on ihan ehdoton juttu, muuten oppimista on vaikea huomata. Tulosten taulukointi on ainakin itsellä lisännyt mielenkiintoa harjoitteluun koska kirjauksista on syntynyt analysoitavaa aineistoa. Kirjanpidosta selviää esim. että itsellä virheiden määrä myötäpäivään pyörityksessä oli vaikeampi saada pois kuin vastapäivään, vaikka pyörimisliike on hyvin hidas.
- alkuun teki tiukkaa jaksaa 15 minuutin sessiota läpi, nyt turnauskestävyyskin on selvästi parantunut ja radiota voi kuunnella sujuvasti ohessa.
- olen pitänyt vähintään 45 minuuttia taukoa harjoitusten välissä, ohjeissa puhutaan minimi 15 minuutista. Tuntuu etten ainakaan alkuun olisi toipunut varttitunnissa.

Nyt sitten alkaa verinen taistelu, riittääkö sitkeys ja onnistunko oppimaan selkäleijutuksen 

[JuhoV]

Juuri se hitaus tekee siitä vaikeaa. Jos sen pistää pyörimään nopeammin niin hankalat asennot voi ohittaa ja odottaa että korjataan taas itselle helpossa asennossa. Sen pitää juuri pyöriä hitaasti jotta hommassa on tehoa.

[Jalippo]

Lähdin toteuttamaan harjoitusta Phoenix 4.0 avulla, vaikka artikkelin kirjoittaja pitää sitä lähes kelvottomana tarkoitukseen. Ajan sitä normiohjelmalla muuten, mutta F3C reunamerkkauksella ja radioon tein miksaukset jolla saan vipukytkimellä toteutettua autopiron CW-off-CCW.

Aivan loistava idea!
Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?

[Xen]

Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?

Futabassa (ainakin 14SG) onnistuu dualraten alta, ota RUD ja vaihda COND-> SW (eli kytketään pois lentotilan valinnasta käsikytkimelle). Valitse mieluinen 3-asentoinen kytkin. Laita kytkimeen off-ON-off ja off-off-ON asennot. NT-arvoon (eli offset keskellä, tällä säädetään pironopeus) esim +7 ja -7.

[Picea]

Aivan loistava idea!
Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?

Teen tätä FrSky Taraniksella ja siinä säätö onnistuu esim. seuraavasti:
- mikserissä kanavalla CH 4 on normaali perusasetus (CH4 (+100%) RUD), suomeksi: peräsintikku vaikuttaa 100% kanavan CH 4 lähtöön
- mikserissä toisena rivinä kanavalle CH 4  on (R (+100%) CH9 Switch (!SC-)), suomeksi; jos kytkimen SC asento on erisuuri kuin keskiasento (!SC-) niin korvataan (R) kanavan lähtö kanavasta CH 9 saatavalla arvolla. Keskiasennossa ei vaikutusta.
- mikserissä (jollain vapaalla) kanavalla CH 9 määritys (+100%) SC Curve (Curve2); suomeksi:  kanavan 9 lähteenä (SC) on kurvi ja kurvin nimi on Curve2. Sitten taas kurveissa Curve 2 on yksinkertainen kolmen pisteen kurvi jossa -100 pää on noin -9% ja +100 on noin +13%. Eli Kytkimen etuasennossa kanavalle lähetetään arvoa -9 ja taka-asennossa arvoa +13. Nämä ovat kokeellisia arvoja millä saadaan ao. kopu pyörimään suurin piirtein samaa nopeutta myötä- ja vastapäivään. Tässä tapauksessa n. 1 kierros/minuutti 700:lle. Kurvin käytön ideana oli että jos tarvitsee säätää niin säädetään kurvia eikä kajota miksauksiin.

Olisi tuon saanut helpomminkin tehtyä laittamalla suoraan SC:n painoarvoksi kiinteät luvut, mutta Taranis houkuttelee kokeilemaan kaikenlaista kun säädöt voi tehdä ja simuloida PC:n ohjelmalla, tuohon ajattelin vielä kurvin hienosäätöä nupista. Toimii riittävän hyvin näinkin.

Minulla on lisäksi käytössä äänistä kytkinasentoilmoitus SC:lle ja kaasusta aktivoituvan ajastimen minuuttihuudot, ei tarvitse erillistä kellotusta.

[JuhoV]

Oma kokemus on ettei kannata väkisin yrittää heti vaikeimmalla simun asetuksilla. Itse olen aloittanut vaikean treenin niin että kopterin edit valikosta simple välilehti esiin ja pistetään 100% kopterin asetukseksi. Tuota en ole muuttanut missään vaiheessa.

Sen sijaan jos joku tuntuu alussa ihan mahdottomalta, olen pudottanut reilusti simulation speediä sekä säävalikosta tuulet pois. Tämän jälkeen tehdään treeniä niin kauan helppona että se alkaa edes auttavasti sujua, sitten lisätään pikku hiljaa vasta simulation speediä 5 - 10 % kerrallaan. Kuitenkin niin että homma pysyy joten kuten kasassa, muuten tulee todella turhauttavaa hommaa. Huomasin myös ettei edistystä tapahdu jos liian vaikealla ei saa edes juonesta kiinni.

Vasta kun aletaan lähennellä 100% simulation speediä, olen lisännyt myös tuulta ja puuskia hommaan. Korkeuden säätäminen tuntuu olevan todella hankalaa varsinkin kun samaan aikaan pitäisi pystyä keskittymään kallistuksiin ja seuraavasssa treenissä vielä peränkin ohjaamiseen. Tein siis leijuttelulentotilan, jossa on keskitikulla loivaa S-mallia lapakulmilla, käytännössä siis expoa.

Sairaslomalla ollessa sain kunnon od:n simuttelua. Samalla huomasin ettei oppimista enää tapahdu jos simua hakkaa toistakymmentä sessiota päivässä. Aivot ei vaan ehdi ottaa vastaan hommaa. Nyt jälkeen päin olen huomannut että saman opin saan jäämään päähän parilla, kolmella treenikerralla per päivä.

Tärkeintä on kuten harjoituksen laatijakin toteaa, tehdä homma kunnolla eikä hutkimalla ja räiskimällä. Uuden jutun kanssa mulle on 15 minuuttia ollut ihan liian pitkä aika, ei vaan jaksa. Tällaisissa tapaukissa olen lyhentänyt treeniä jopa viiteen minuuttiin. Tuolla polttaa itsenä aika nopsaan loppuun jos väkisin vääntää. Vastaavasti tuloksia on myös näkynyt oikean kopterin lentämisessä ihan selkeästi kun vaan jaksaa. Treeni vaan on niin hidasta että pitää malttaa mielensä, tulokset ei näyt viikossa eikä kahdessa.

[Kaapeli]

Tuo on jännä juttu tuo oppimisnopeus. Joillakin oppiminen tapahtuu ällistyttävän nopeasti. Mutta lienevät kaikki olleet hyvinkin nuoria tapauksia, niillä on aivojen luontainen muovautumiskyky uusille asioille vielä aivan jotain muuta kuin meille muille aikuisiälle ehtineille tapauksille.

Jossain tiededokkarissa kerrottiin miten pianonsoittajilla esiintyy yleisesti jossain tietyssä kohti aivoa tietynlainen nystyrä. Määrätietoinen ja pitkään jatkuva pianonsoiton harjoittelu oli saanut siis aivan fyysisiä muutoksia aivosolukon määrässä tietyllä alueilla. Väitän että kopterin lentämisessä on vähintäänkin sama asia. Ei se ihan triviaalia ole hahmoittaa kopterin orientaatio pelkästään visuaalisesti taivaalta, saati se että pystyy ymmärtämään että millaisilla liikkeillä se saadaan sieltä liikkumaan haluttuun suuntaan. Ja tämä haluttu muutos pitää vielä käskyttää kopterille jokseenkin epäintuitiivisen tikkukäyttöliittymän yli. Olisi kyllä mielenkiintoista jos joku tutkija kuvaisi kopteriharrastajan aivoja lennätyksen aikana ja kertoisi minkälaista aktiviteettia siellä tapahtuu.

Mutta pointti oli se että taitava kopterin hallinta on yksinkertaisesti niin vaativaa ettei se kunnolla tule onnistumaan ennen kuin riittävä määrä harmaata aivosolukkoa on kasvanut oikeaan kohtaan pään sisälle. Ei se tule onnistumaan lyhyessä ajassa vaikka miten kovasti yrittää. Pitkällä ja määrätietoisella harrastamisella se varmasti onnistuu. Ja kyllä sen huomaakin että vaikka välillä on muutamia päiviä taukoa simuttamisesta, niin edistystä voi olla tapahtunut siitä huolimatta. Tuntuu vähän samalta mitä lihastreenin aikana, sopivasti ajoitetut lepopäivät auttaa palautumisessa ja tekee hyvää. Pitää vaan muistaa treenata riittävän säännöllisesti että ne uudet kasvaneet neuronit saadaan hyötykäyttöön.

Lähdenpä siis tekemään illan simutreenin..

[Picea]

Ihan varmasti ikä vaikuttaa motoriseen oppimiseen, nuoremmilla solukot uusiintuvat nopeammin. Onneksi ihmisen oppimiskyky ei kokonaan pysähdy, hautaan saakka voi oppia. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Nyt kyllä tuntuu että jotain solukkoa puuttuu kokonaan pääkopasta . Selkäleijuttelun opettelu, ensimmäiset yritykset, aivan totaalinen katastrofi  .  Treeniohjelman puitteissa ei mitään mahdollisuuksia edetä . En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan. Ainakin automaattipirotus pitää joksikin aikaa unohtaa. Kokeilin erilaisilla simunopeuksilla, 60%  tuntuisi jotenkin järkevältä, hitaampi menee odotteluun eikä kuitenkaan auta, nopeampi on pelkkää rytinää..

[TeroS]

En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan.

Hitaasti, muiden ohella aina välillä koittaen. Yhtäkkiä kuuluu päässä *naps* ja se luonnistuu. Usko pois.

Väkisin se ei sieltä tule.

[Kaapeli]

Joo, ja kannattaa reilusti vaan pudottaa sitä simulaationopeutta. Se auttaa todella paljon kun voi hitaasti ja rauhassa miettiä ne korjaussuunnat ajatuksen kanssa ja edes sillä pitää kopu hallinnassa. Sitten siitä kun alkaa neuroverkot järjestymään, aivosolukko kasvamaan ja refleksit itämään selkärankaa myöten, niin voi alkaa simunopeutta kasvattamaan. Kyllä se sieltä tulee. Minulla meni varmaan kuukausi tiukkaa treeniä ennen kun alko sujumaan hyvin. Ja minulla oli lähtötila kuitenkin se että kesän olin lentäny ja osasin oikeallakin leijutella selällään yhdessä orientaatiossa. Vieläkään ei mene simussa pirottelu ilman etteikö joka kerta edes kerran torppia tulisi, mutta selvästi se paranee kokoajan.

[JuhoV]

I

Nyt kyllä tuntuu että jotain solukkoa puuttuu kokonaan pääkopasta . Selkäleijuttelun opettelu, ensimmäiset yritykset, aivan totaalinen katastrofi  .  Treeniohjelman puitteissa ei mitään mahdollisuuksia edetä . En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan. Ainakin automaattipirotus pitää joksikin aikaa unohtaa. Kokeilin erilaisilla simunopeuksilla, 60%  tuntuisi jotenkin järkevältä, hitaampi menee odotteluun eikä kuitenkaan auta, nopeampi on pelkkää rytinää..

Tämä taisikin olla ohjelman laatijan mukaan kaikkein turhauttavin hetki. (odotahan kun pääset automaattipirosta seuraavaan eli 8 point piroon, se vasta hankalalta tuntuukin.  )

Tuntui jotenkin käsittämättömältä ettei tuo meinannut onnistua aluksi mitenkään vaikka lensin jo varsin suvereenisti keula edellä invertinä oikeaa. Uskon kuitenkin että se on jokaiselle meistä opittavissa kun vaan jaksaa treenata. Mullakin oli ikää 40 vuotta kun ekan kerran koskin näihin ja silti tuntuu että pikku hiljaa paranee, helifreakin puolelta löytyy oikeasti vanhoja pieruja, jotka ovat aloittaneet vielä paljon vanhempina. En sano enkä väitä että tämä on ainoa oikea tie, mutta se on varmaa ettei oikotietä ole. Perusjutut on vaan pakko opetella jossain vaiheessa eikä juoksemaan opi ennen kuin osaa kävellä.

Tsemppiä, kyllä se sieltä lähtee, veikkaan että nopeammin kuin mitä nyt uskot. Kannattaa kuitenkin tehdä kunnolla eikä huijata, siinä pettää vaan itseään.

[Tuomas P.]

Joo tässä iski itsellekin yksi päivä fiilis että onkohan noiden multien myötä jotain hävinnyt lennätysmuistista. Löysin käytetyn Varion bensakopterin ja sillä tulee nyt tahkottua taas ihan peruskamaa...
TP.

[hukkapätkä]

Olen tuossa vähän kokeillu  tätä treeniä. Tällä hetkellä on selvä edistys eri orientaatioissa  ohjaamisessa. torppimäärä sanoo et lisää reeniä. mielenkiinto ei riittäny simuun aikasemmin, mut ny on harjoituksia tahkottu ihan tosissaan ja torpit vähenee. OT vähän: mulla on tuo turnipsi fbl100. onko se painopisteestä kiinni kun se sinkoo suuntaan X jos perää kääntää

[Kaapeli]

Joo, mulla oli sama juttu aikaisemmin motivaation suhteen. Oikealla kopterilla tuli ajeltua kesän yli 3x enemmän mitä simulaattorilla. Tuntimäärään nähden oppiminen oli kyllä hidasta. Nyt kun on selvät stepit että mitä pitää tehdä niin jotenkin löytyy motivaatiotakin reippaasti enemmän treenailuun.

Nyt on jotain selvästi kyllä loksahtamassa paikalleen. Tai vaihtoehtoisesti illalla väsyneenä treenaaminen poistaa jotain henkisiä estoja jotka johtaa liikaan ajatteluun ja sitä myötä torppailuun. No, oli miten oli, selkäleijuttelukin tuntu tänään sujuvan yllättävän hyvin, paremmin ehkä mitä koskaan aiemmin. Ei paljoa enää karkaillut F3C boksin ulkopuolelle. Taivaslentoa vetelin myös aika paljon. Peruuttelu oikeinpäin tuntui sujuvan jo ihan kivasti. Inverttinäkin lähti sujumaan ihan kohtuudella kun vähän aikaa notkisteli refleksejä.

Jännä havainto oli kun jossain vaiheessa karkas kopteri ja hukkasin orientaatiosta. Se oli ihan oikeinpäin mutta saanut sitä kääntymän en sitte millään oikeaan suuntaan. Sitten tajusin että se olikin perä itseenpäin eikä perä itsestä poispäin. Tuokin refleksi on tullut aiemmasta treenailusta, eli kun tikusta kääntämällä kopteri kääntyykin väärään suuntaan mitä kuvittelee niin osaa vaistomaisesti kääntää tikkua heti toiseen suuntaan niin että se oikeasti menisikin sinne mihin oli tarkoitus. Ei vaan aina ihan onnistu niinkuin pitää, mutta aina välillä saa hämmästellä että miten sen saa venkoiltua ehjänä ylös ihan ihme sekoilun jälkeen. Jospa tuosta olis hyötyä sitten kun viimein uskaltaa oikeallakin kopterilla kokeilla.

[Picea]

Mielestäni tämän ohjelman parasta antia on:

a) yksinkertainen ja täsmällinen tapa mitata omaa kehittymistään ja että
b) samalla mittarilla voi asettaa harjoituksille oppimisen kannalta sopivan vaikeusasteen

Edellisestä seuraa että mielenkiinto harjoitteluun pysyy yllä.

Olen nyt tahkonnut ohjelman mukaisesti kolmisen viikkoa ja melkein joka päivälle voi kirjata mitattavaa edistystä  . Viikko sitten oli täysi katatrofi ja paniikki kun piti aloittaa nollista selkäleijutus, ja nyt jo harjoittelen sitä sujuvasti. Simulointinopeus selällään on vielä vaatimaton 65% mutta se on jo kolme porrasta ylöspäin 50%:stä, missä jouduin käymään kääntymässä sen lisäksi että pirotus piti aluksi kytkeä pois päältä. Vielä ei tarvitse kuvitella leikkaavansa pihanurmea selkäleijuttamalla (etenkään In Real Life), mutta ymmärrän jo mistä johtuu naarmut isojen poikien koptereiden lapojen yläpinnalla  .

Mutta kaikista ovelinta on että vaikka ylös kirjattavat harjoitukset tähän asti ovat olleet pelkkää autopirotusta, niin vaikutus näkyy positiivisesti  kaikissa muissakin liikkeissä,  niinkuin muutkin ovat todenneet. Flipit, rollit ja selkälentely sujuvat ilmat suurempaa ahdistusta ja ikään kuin perusympyrätkin piirtyvät tarkemmin vaikkei niitä ole sen kummemmin harjoitellut.

Tein kirjanpitoa varten yksinkertaisen Excel -lomakepohjan, missä sarakkeina ovat: harjoitusnro(ID), pvm, klo, kesto min, orientaatio (U/I), suunta(CW/CCW), simulointinopeus%, torppausten lkm., kommentit.
Lomakkeelle olen esikirjannut ohjelmaa mitä pitää kulloinkin tehdä (esim. oppitunti 4: U-CW, I-CCW, I-CW, U-CCW, I-CW, I-CCW jne), ja sitten tapahtuneiden torppausten mukaan päättänyt seuraavan jakson simulointinopeuden.  Joskus myöhemmin voisi katsoa saako tästä mitä tilastoanalyysiä irti, aineistoa kertyy ainakin riittävästi.

Avainkysymys lienee paljonko aivojaan pystyy optimaalisesti kuormittamaan. Silloin kun vaikeusaste on suuri ("prosessori" käy 100% kuormalla tai lähelle) niin jo 5 minuuttia on paljon, on pakko laskea kopu välillä alas ja juoda puoli kuppia kahvia tms. Käytännössä siis 15 minuutin harjoitus kolmessä erässä, pieni "akkujen vaihtotauko" välissä. Ainakin sellaisen havainnon olen tehnyt että jos vaikeusaste tuntuu sopivalta, niin harjoitus sujuu paremmin loppua kohti, jos liian vaikealta niin aivot menevät tilttiin, ei jaksa, ei pysty.

Toinen kysymys on harjoitusten välinen lepoaika, ohjelman mukaan se pitäisi vähintään 15 min. Olen omalla kohdalla huomannut että mieluummin vähintään tunti.

Kolmas kysymys on että montako harjoitusta kannattaa maksimissaan  tehdä vuorokaudessa. Nukkuessa aivot työstävät päivän tapahtumia ja sitä kautta syntynevät refleksitason reaktiot.  Nyt on ollut mahdollista ja mielenkiintoa treenata paljonkin, mutta liekö kaikesta vastaavaa hyötyä vai meneekö ponnistelut jo osin hukkaan?  Olen toisaalta lähtenyt siitä että jos kahden perättäisen harjoituksen välillä on kehitystä niin silloin olisi lupa jatkaa.

[zxiicci]

En nyt halua latistaa enkä muuta ja hienoa että porukka pitää kirjaa mitä simussa tekee plus opettelee liikkeet kurinalaisesti. Mutta..
Me ollaan nummelan porukan kanssa huomattu että eniten simussa oppii kun ei keskity puhuu puhelimeen, kuuntelee musiikkia tai katsoo sivu silmällä telkkaria. Kukaan meistä kolmesta ei tykkää simuttaa, eikä sitä säännöllisesti tee ja  silti piroflippi pyörii kivasti keskellä samalla kun toinen vetää pirofunnelia ympäri.

Jos itse tulee simussa harjoiteltua, max aika on 10min kerralla, sen jälkeen huomaa että on aivan tööt eikä kinosta enempää