Tällä kertaa takapenkillä matkusti kopterin lisäksi myös likka, eli piti ruveta selkänojia kippaamaan, että sai kepakon kyytiin. Löytyi samalla Bemarista näköjään tommonen tailfin holder, joka toimikin erinomaisesti ja kopteri pysyi varsin tukevasti asemissaan:
Kuvassa näkyy myös hyvin edellisen omistajan härskisti korjaama peräevä. On mulla uus tuolla varaosapakissa, mutta en oo vielä vaihtanu, kun tuntuu toikin niin hyvin kestävä. Eipä ainakaan harmita yhtään kun katkeaa, päinvastoin.
Kävin kaveriperheen luona ja siinä talon vieressä on sen verran peltoa, että just uskalsi kopterin ottaa ilmaan. Tosi rauhallista menoa, leijuttelua lähinnä parilla flipillä maustettuna. Sen verran mehukkaat lapaäänet kuitenkin raikas, että tuli naapuritkin ihmettelemään lentelyä. Tässä pätkä lentoonlähdöstä (1850 RPM), mutta kaveri totes heti ekan noston jälkeen, että eihän tota pysty seuraamaan.
Ihan nättiä still-kuvaa (perälavatkin paikallaan) myös tuli tän päivän ilmailusta, aurinkokin paistoi hienosti:
Voi kai noista lapakulmistakin päätellä, että kyllä se FBL purkki joutu vähän enemmän liikealueita käyttämään, kun tuulta vastaan "taisteli"?
8 m/s näytti tuulta ja puuskissa saattoi olla enemmänkin, ainakin yläilmoissa. Tuossa lennätyksessä sen huomasi vaan siitä, että kopteri ei ollut aivan niin tarkan tuntuinen ja lavat piereskeli omia aikojaan, kun tuulenpuuskat suhisi ohi.
Joka tapauksessa rento ja maltillinen lento, kopteri kannettiin ehjänä autoon:
Paikka ei ollut kyllä mikään paras. Liian ahdas, mutta kun olin puoliksi luvannut, niin pitihän sitä vähän leijuntaan ottaa. Eipä ole noin varovaista lentoa tullu tehtyä varmaan vielä koskaan, mutta parempi varman päälle, kuin turhat riskit. Sitten kun tilaa on enemmän, niin ottaa reilusti etäisyyttä (ja korkeutta) temppuilua varten. Sen verran kyseisen perheen pää jo innostui, että lupasi tulla kentän laidalle katselemaan kesällä ja tais jo kysästä onko 500 T-rex myynnissä.