Autorotaatio

[Jaava53]

Laittamalla quadiin lisää 4 moottoria potkureineen vaikka varsien alapuolelle jemmaan ja ne käynnistyy Fail Safe tilan tullessa aktiiviseksi tai jonkun muun
muuttujan astuessa voimaan ja näin ollen laite laskeutuisi ehkä hiukka vakaammin alas. Olettaen, että varsinaiset ajomoottorit pitää pysäyttää jottei se taas kippaa nurin.
Apumoottorit siis vain hätälaskeutumista varten, eikä niitä muuten saa käyttää vrt. laki ja asetukset hätämerkkien lähettämisestä harjoitusmielessä 

Kahdentamalla osia saadaan kyllä luotettavuutta lisättyä (kuumodulissahan oli NASA:lla kolmennettu ohjaustietokone). Mutta toi vaatisi kyllä muunkin kahdentamista kuin pelkkien moottoreiden. Olen ymmärtänyt että tyypillisiä vikaantumisia on akun sippaaminen, johdotuksen kontaktihäiriöt, lentotietokoneen sekoamiset, ESC:n sekoamiset ja kait noi moottoritkin hajoilee lennon aikana joskus. Ja olikos niin että jollain on tippunut moottorin kiinnitysruuvejakin lennon aikana.
Noiden akkujen ja moottoreiden tehopainosuhde ei taida riittää oikeen kahdentamiseen.

[Ves@]

Kaikkihan on mahdollista hajota, vikaantua yms. Mutta jos pelko lentolaitteen putoamiseen käy ylivoimaiseksi, siirtyy vaikka RC-autojen pariin, ne ei putoo alas jos tulee vikaa 
Tuossa pelossahan se hauskuus piileekin, että tuleeko jälleen paha TORPPI ja lelut roskiin...

[Jaava53]

Vikaantumiset johtaa ehkä kahteen tyypilliseen selviytymistyyppiin (hajatelmia):

1) Kone on saatava alas välittömästi, eikä lentotietokone ole käytettävissä.
Esimerkiksi:
 - Lentotietokone on hajonnut tai villiintynyt,
 - kone mekaanisesti vaurioitunut, eikä sitä voi ohjata lentotietokoneella,
 - moottoria/moottoreita ei voi enää pyörittää jne. 

2) Riittää kun kone palaa autonomisesti lähtöpisteeseen tai tekee lentotietokoneen ohjaaman laskun sen hetkiseen paikkaan.
Esimerkiksi:
 - Kone mennyt sumuun tai maastoesteiden taakse, eikä sitä voi nähdä,
 - Kopterin akut on lähes loppu
 - kone lähestyy vaarallista aluetta eikä radiolla saada konetta palaamaan,
 - akut on lähes loppu lähettimestä,
 - radioyhteys pätkii tai hajonnut jne.

[Jaava53]

Kaikkihan on mahdollista hajota, vikaantua yms. Mutta jos pelko lentolaitteen putoamiseen käy ylivoimaiseksi, siirtyy vaikka RC-autojen pariin, ne ei putoo alas jos tulee vikaa 
Tuossa pelossahan se hauskuus piileekin, että tuleeko jälleen paha TORPPI ja lelut roskiin...

Minä olen yritellyt tässä etsiä jonkinlaista kopromissia RC-autojen ja roskiksen väliltä.Kumpikaan ääripää ei oikein innoita.

[mop]

Vikaantumiset johtaa ehkä kahteen tyypilliseen selviytymistyyppiin (hajatelmia):

1) Kone on saatava alas välittömästi, eikä lentotietokone ole käytettävissä.
Esimerkiksi:
 - Lentotietokone on hajonnut tai villiintynyt,
 - kone mekaanisesti vaurioitunut, eikä sitä voi ohjata lentotietokoneella,
 - moottoria/moottoreita ei voi enää pyörittää jne. 

2) Riittää kun kone palaa autonomisesti lähtöpisteeseen tai tekee lentotietokoneen ohjaaman laskun sen hetkiseen paikkaan.
Esimerkiksi:
 - Kone mennyt sumuun tai maastoesteiden taakse, eikä sitä voi nähdä,
 - Kopterin akut on lähes loppu
 - kone lähestyy vaarallista aluetta eikä radiolla saada konetta palaamaan,
 - akut on lähes loppu lähettimestä,
 - radioyhteys pätkii tai hajonnut jne.

Tämäntyyppisesti itsekkin ongelmatilanteet jakaisin ja helpoimmat ratkaisut voisivat olla:

1) Radio-ohjaimesta/automaattisesti laukaistava laskuvarjo. Toiminto katkaisisi samalla kaikki virrat koneesta. Näistä on jotain virityksiä ollut, mutta valmista tuotetta ei taida kaupasta löytää. Vaatii omaa virittelyä.

2) Nykyisen kaltainen fail-safe (kontrollerin ominaisuus): kotiinpaluu radioyhteyden katketessa, tms, ja kyky laskeutua moottorin/propellin hajotessa. Näitä on osittain toteutettu ja ovat kontrollisoftien kehityslistalla. Tässä pitää moottorit mitoittaa siten, että on vähän tehoreserviä varalla. Näinhän toki yleensä onkin.

[mop]

Noita "viisiroottorisia quadeja" on jengi tehnyt jonkin verran, puhutaan että sellainen olisi ylivertainen tavalliseen quadiin tai vaikka heksaan verrattuna. Idea tuntuu todella järkevältä, jos pääroottorissa (eli siinä keskimmäisessä isossa) on moottorina vaikkapa bensiinimoottori. Näin lentoaika saadaan helpolla todella pitkäksi.
...

Kun kolme moottoria riittää tasapanottamiseen, niin 4 roottoria yhteensä riittää. Tälläisella rakenteella saadaan helpommin nuo muuttuvien lapakulmien edut mukaan ja väittävät, että energiatehokkuus olisi parempi: http://spectrum.ieee.org/automaton/robotics/aerial-robots/iros-2013-should-quadrotors-all-look-like-this, mutta ei tälläkään mallilla taida autorotaatio täydellinen, kun ohjausmoottorien sammutus johtanee koko laitteen horisontaaliseen pyörimiseen. Tuossa tarvitaan lisäksi servot puomien kääntelyyn. Toisaalta luulisi olevan mahdollista löytää sopiva tehokombinaatio pää- ja ohjausroottoreiden välille siten, että ohjausmoottoreita ei tarvisi käännellä.

Merkittävin ongelma tuossa kaavailemassasi vikatilannehavainnoinnis sa on paluusignaalien puute. Normaali nopeudensäädin kuuntelee lentoaivoa, mutta ei kykene lähettämään mitään takaisin esimerkiksi kertoakseen, ettei moottori pyöri. Ainakin AutoQuad mahdollistaa tiettyjen nopareiden ohjaamisen CAN bus -väylällä, joka on kaksisuuntainen. Sitä kautta nopeudensäädin voi siis raportoida takaisin lentoaivolle, jos jotakin epänormaalia ilmenee. Muuten/normaalisti lentoaivo ei voi havaita näitä virhetilanteit kuin siitä, että kopterin asento muuttuu radikaalisti eikä korjaannu, vaikka kuinka yrittäisi.
...

Kai se lentoaivo voisi sopivin algoritmeilla haistella, jos joku moottori ei toimi oikein ja sammuttaa sen. Esim. kun virhetilanne on havaittu, ajetaan jokaiselle moottorille vuorotellen nopea testi ja jos joku ei toimi odotetusti, siirrytään fail-safe tilaan ja sammtetaan virheellisesti toimiva esc/moottori.

[zxiicci]

Muistakaapa se paino myös. Useimmat edellämainituista ratkaisusta ei varmaan toimi jos mukana on gimbaali ja kamera painona...

[mop]

Muistakaapa se paino myös. Useimmat edellämainituista ratkaisusta ei varmaan toimi jos mukana on gimbaali ja kamera painona...

Jos tehopainosuhde on kunnossa ja vekotin on rakennettu tarkoituksenmukaisesti, niin miksi ei? Tasapainotuksessa, ym. otetaan yleensä se vakkarikuorma kuitenkin huomioon.

[Jaava53]

Muistakaapa se paino myös. Useimmat edellämainituista ratkaisusta ei varmaan toimi jos mukana on gimbaali ja kamera painona...

Löysin yhden laskimen siiven kantokyvylle (tosin tää on melkoisen yksinkertainen). Jää hieman hämmästyttämään tulos.
Laskin: http://www.ajdesigner.com/phpwinglift/wing_lift_equation_force.php

Seuraavilla arvoilla:
Coefficient of lift: 1
Air density: 1.190kg/m^3
Relative wind velocity: 4 m/s

Siiven pituus 1.0m
Siiven leveys: 0.1m
Siiven pinta-ala: 0,1m^2
Kaksoissiipi
Wing surface area: 0,2 m^2

-> lift force (L) = 1.904 newton

Joten tuo kaksoissiipi pitää ilmassa noin 200g konetta kun lennetään vaakalentoa 4m/s.

Onko toi nyt yhtään järkevä tulos?

[Jaava53]

YouTubesta tuli vastaan varsin kiinnostavan näköinen rakennusmenetelmä siivelle:

Foamboard Wing Airfoil
Mitat 762x152mm (30"x6")
paino 68 grammaa

Osaako kukaan arvioida tuolle vaadittavaa kokoa, jotta siipipinta riittäisi kantamaan parin kilon koneen ja liitämäänkin vielä hätätilanteessa.

[taski63]

edit: ei mitään sittenkään

[Jaava53]

edit: ei mitään sittenkään

Pahus ja minä jo kielipitkällä katsomassa, josko on joku intoutunut jotain kiinnostavaa kirjoittamaan. *mutristelee*

Tietysti kiinnostaa myös aerodynaamiset näkemykset tollasesta quadrosta, jossa yks salko korvataan siivellä, ja sillä yritetään lentääkin. Sehän on kuin yksisiipinen riippuliidin.

[Jussi.]

Pahus ja minä jo kielipitkällä katsomassa, josko on joku intoutunut jotain kiinnostavaa kirjoittamaan. *mutristelee*

Tietysti kiinnostaa myös aerodynaamiset näkemykset tollasesta quadrosta, jossa yks salko korvataan siivellä, ja sillä yritetään lentääkin. Sehän on kuin yksisiipinen riippuliidin.

Päissäni mietin, vastauksien vähyyden huomioiden, että kysymykseksi on sitä luokkaa että sinun pitää vaan kokeilla. Tee jonkunkokoinen siipi, kokeile korkealla, katso miten se liitää ja ota laite haltuun moottoreilla ennenkuin ollaan maassa.

Ihan lonkalta heitettynä siipien ongelma on, että jos teet sellaisen siiven joka kantaa multihäkkyräkamerasystee miä niin, että alaspäin suuntautuva nopeus saadaan selätettyä, niin eteen/taaksepäin suuntautuva nopeus kasvaa isoksi. Jos oletetaan että ongelmatilanteessa ei ole mitään radio-ohjausta niin selkäydintunteella siipipohjaiset pelastavat laitteet kehittää eteenpäinmenevää nopeuttaa siksi paljon, että se kallis kamera hajoaa.

Olet joko jonkin suuren äärellä keksimässä uutta laitetta (en tiedä)  tai sitten Citrôen-kerroin on kova, eli keksitään ratkaisuja ongelmiin, joita muut eivät ole edes huomanneet (vrt. xaran ohjaava takaripustus). Yhtä kaikki, suosittelen ottamaan lennokkeja/multeja/koptereita ilmoille ennen liian raskaita suunnitelmia. Että havannoit mitkä ovat kunkin lajin oikeat käytännön ongelmat.

[Jaava53]

Ihan lonkalta heitettynä siipien ongelma on, että jos teet sellaisen siiven joka kantaa multihäkkyräkamerasystee miä niin, että alaspäin suuntautuva nopeus saadaan selätettyä, niin eteen/taaksepäin suuntautuva nopeus kasvaa isoksi. Jos oletetaan että ongelmatilanteessa ei ole mitään radio-ohjausta niin selkäydintunteella siipipohjaiset pelastavat laitteet kehittää eteenpäinmenevää nopeuttaa siksi paljon, että se kallis kamera hajoaa.

Siiven muoto, pinta-ala, kohtauskulma ja kuorma vaikuttavat sakkausnopeuteen. Jos laite viritetään liitämään ilman moottoreita (mutta halutun kuorman kanssa) lähellä sakkausnopeutta, niin sehän on sitten se nopeus, johon on varauduttava, jos halutaan että kamat kestää. Tosin vaikuttaahan sekin mihin törmätään.
Verkosta köytyy laskimia, joilla pystyy arvioimaan koneen kantokykyä kun lentonopeus, siiven pinta-ala yms parametreja tiedetään. Mutta ilman kokemusta näiden lentolaitteiden teoreettisesta suunnittelusta, se on ainakin hieman hidasta ja virheherkkää näin alkuunsa.

Päissäni mietin, vastauksien vähyyden huomioiden, että kysymykseksi on sitä luokkaa että sinun pitää vaan kokeilla. Tee jonkunkokoinen siipi, kokeile korkealla, katso miten se liitää ja ota laite haltuun moottoreilla ennenkuin ollaan maassa.

Olet joko jonkin suuren äärellä keksimässä uutta laitetta (en tiedä)  tai sitten Citrôen-kerroin on kova, eli keksitään ratkaisuja ongelmiin, joita muut eivät ole edes huomanneet (vrt. xaran ohjaava takaripustus). Yhtä kaikki, suosittelen ottamaan lennokkeja/multeja/koptereita ilmoille ennen liian raskaita suunnitelmia. Että havannoit mitkä ovat kunkin lajin oikeat käytännön ongelmat.

Kyllä tuollaisen laitteen voi tehdä ilman moottoreitakin. Varustaa vaan sopivia painoja koneeseen, ni eitarvii kalliita osia tuhota. Tollaset rimat, vanerinpalat ja siipimateriaalit ei kauheen kalliita ole.
Mutta jos jollakulla olis hieman tietoa, jolla sais kokeilujen kenttää hieman kavennettua.

[Dutchman]

Olet joko jonkin suuren äärellä keksimässä uutta laitetta (en tiedä)  tai sitten Citrôen-kerroin on kova, eli keksitään ratkaisuja ongelmiin, joita muut eivät ole edes huomanneet (vrt. xaran ohjaava takaripustus).

OT: Porschen ainakin 928seissa oli Wessach-akselistoja käytössä jo 25 vuotta takaperin...

[Jussi.]

Siiven muoto, pinta-ala, kohtauskulma ja kuorma vaikuttavat sakkausnopeuteen. Jos laite viritetään liitämään ilman moottoreita (mutta halutun kuorman kanssa) lähellä sakkausnopeutta, niin sehän on sitten se nopeus, johon on varauduttava, jos halutaan että kamat kestää. Tosin vaikuttaahan sekin mihin törmätään.
Verkosta köytyy laskimia, joilla pystyy arvioimaan koneen kantokykyä kun lentonopeus, siiven pinta-ala yms parametreja tiedetään. Mutta ilman kokemusta näiden lentolaitteiden teoreettisesta suunnittelusta, se on ainakin hieman hidasta ja virheherkkää näin alkuunsa.

Kyllä tuollaisen laitteen voi tehdä ilman moottoreitakin. Varustaa vaan sopivia painoja koneeseen, ni eitarvii kalliita osia tuhota. Tollaset rimat, vanerinpalat ja siipimateriaalit ei kauheen kalliita ole.
Mutta jos jollakulla olis hieman tietoa, jolla sais kokeilujen kenttää hieman kavennettua.

Kiinteä ohjauspinnaton siipi on kyllä minusta ongelma multikopterin peruskäytössä kun kiinteälapakulmaisen/kiinteämoottorisen multikopterin ainoa tapa lentää mihinkään muuhun suuntaan kuin ylös on kallistamalla. Siipi kallistelee mukana. Ison siiven voisi kenties virittää asentoon, jossa eteenpäinlentäminen tietyllä nopeudella olisi energiatehokasta, mutta silloin vastaavasti pakittaminen olisi kaikkea muuta. Kylkilento siivenkärki edellä voisi olla myös haastavaa. Eli epäilen, että kun siipi on tarpeeksi iso pelastamaan laitos tuholta, menetetään myös iso osa multikopterin lento-ominaisuuksista ja ollaan tehty vtol-lennokki jollaisia tosiaan on jo.

Mutta nämähän ovat tietenkin vain epäilyjä. Omalle kohdalle lennokkiaerodynamiikka on liian haastavaa laskettavaa ilman kokeilemista niin olen myös vahvasti empirian kannalla. Taas sutaisen hihasta, mutta mitoituksessa voisit ottaa ensimmäiseen kokeiluun siipikuormaksi vaikka 40g/dm^2

[taski63]

Samoilla linjoilla Jussin kanssa. Parin kilon kuormalle 50-60 dm2 siipipintaa - ei kauhean käytännöllistä, jos multikopteria ajatellaan. Tuuliherkkyys, rajoitukset liikehdintään... Ehkä se laskuvarjo olisi selviytymiskeino, mutta sekin vaatii riittävästi korkeutta että ehtii pelastaa.

Fläpperi eli taittuvasiipinen olisi yksi kompromissi: siivet on viikattuna kaksikerroin normitilassa, paniikkinapista (lennättäjän tai automatiikan toimesta) siivet avautuisivat täyteen mittaansa. Vapaastilentävien puolella nähtyä tekniikkaa.

Joka tapauksessa teknisesti hankalia ratkaisuja, mutta jos ei propelipipo kiristä niin...

[elvis]

Käviskö tuollainen?

https://www.youtube.com/watch?v=06vwic4jAlo&list=PLBA78A59B3116EBFE

Autorotaatio multiroottorilla tuskin onnistuisi kovin tehokkaasti, vaikka potkureissa olisi säätyvät lapakulmatkin - sama ongelma kuin pienillä koptereilla yleensäkin (liikaa kitkaa yms. verrattuna pyörittäviin aerodynaamisiin voimiin). Laskuvarjon luotettava toimintakin on ongelma yhä jopa NASAlla, joten senkään varaan ei kannata tuhottomasti laskea.

[Jaava53]

On sitten siirryttävä laboratorion puolelle ja rakennettava siiven testaukseen sopiva laite.
Miten tällainen yksinkertaistus, jossa kuitenkin pitäisi olla jotakuinkin samat aerodynaamiset ominaisuudet kuin ilman moottoritehoja liitävässä siivellisessä quadkopterissa:

Laite koostuu itse siivestä ja sitten siiven suhteen (testien välillä, viritettäessä) liikuteltavasta punnustangosta.
Tankoa pitäisi voida helpohkosi kallistaa eteen/taakse siiven suhteen (kohtauskulma liidossa), siirtää eteen/taakse (painopiste) ja siirtää itse painoja tangossa ylös/alas (vertikaalisuunnan painopiste) (kuvassa nuolet esittämässä näitä liikutussuuntia).
Onko ajatuksia siitä, millainen liitoskohta ton siiven ja painotangon väliin olis paras rakentaa.
Olen ymmärtänyt että tässä rakenteessa toi siiven profiili ei ole niin ratkaiseva kuin ilman tuota alhaalla olevaa painopistettä olevilla lentävillä siivillä.
Laitteesta puuttuu ehkä tuolta alaosasta "ilmajarru", jolla saattaa olla merkittävä vaikutus liito-ominaisuuksiin: Tuulenpuuska saattaa keikauttaa koko vehkeen nokalleen tai pystyyn. Mutta sen saa pienestä pahvinpalasesta, jos testausintoa riittää.

Ihastuin tuohon edellä esitettyyn siipimateriaaliin (video: Foamboard Wing Airfoil) ja mielellään sitä kokeilis. Tietääkö joku mistä tollasta foamboardia saa Suomesta? Mitä se materiaalina ylipäätään on - pakkaustarvikeko?

Näillä testeillä olisi siis tarkoitus selvittää, kun paino on muuttujana (siiven muoto ja pinta-ala vakioita):
- Kuinka stabiilisti tuon rakenteen saa liitämään ja kuinka herkkä se on häiriöille.
- Kuinka lähellä sakkausnopeutta voi vielä liitää (hitain turvallinen liitonopeus)
- kuinka tarkka se on virittää liitämään turvallisesti
- Kuinka pitkälle sen saa liitämään (vajoamisnopeus)
- Saako laitteen istahtamaan laskeutuessaan persiilleen vai meneekö se eittämättä aina nokilleen
- Kuinka nopeasti se saavuttaa liitotilan erilaisista lähtötiloista (ainakin quadkopterin normaalista lentotilasta)

Taas sutaisen hihasta, mutta mitoituksessa voisit ottaa ensimmäiseen kokeiluun siipikuormaksi vaikka 40g/dm^2

Joten jos siiven rakentaisi koossa 1m x 15cm (kovin pieni vaatisi tarkempia mittauksia ollakseen edustuskelpoisia), niin
- Siiven pinta-ala olisi: 15dm²
- Testilaitteen aloituspaino voisis olla 15x40g = 600g

Tuosta sitten erilaisilla painoilla varioiden saadaan testissä jonkinlainen paino-optimi liitoa ajatellen. Moottorilennossa siipeä käyttäen, sen lento-ominaisuudet tuskin aiheuttaa ongelmaa. Vai aiheuttaako?

Jos sitten mittakaavaa muutetaan, käytetään samaa siipiprofiilia ja muita viritettyjä mittoja, saadaan mitoitettua quadkopteri siivellä, joka kykenee kantamaan halutun painon myös liitäessään. Mutta riittääkö moottorit nostamaan sen ilmaan ja kuinka tuuliherkkä se on. No moottorit riittää, jos painosta uhrataan niille ja akulle riittävästi - luulisin. Mutta tuuliherkkyys on kyllä varmasti ongelma.

[taski63]

Tietääkö joku mistä tollasta foamboardia saa Suomesta? Mitä se materiaalina ylipäätään on - pakkaustarvikeko?

Veikkaan kapalevyn olevan tuota lähin vaihtoehto. Mainostauluja tekevistä firmoista voinee kysellä, tai jostain nettikaupasta.

edit: Ketjun otsikkoon liittyen tuli mieleen: autorotaatio muuttuvakulmaisella quadilla on teoriassa mahdollinen, mutta vaatisi varmaan edelleenkehittelyä esim. tuosta Curtis Youngbloodin Stingraysta. Yksisuuntalaakerit, niin isot roottorit kuin mahtuu, painavat lavat jne. Sittenkin se luultavasti vain vaimentaisi tömäystä, pehmeä lasku vaatisi luultavasti aika suuren koon (-> roottorien inertia) - ja tekijämiehen tikkuihin.

[elvis]

Ihastuin tuohon edellä esitettyyn siipimateriaaliin (video: Foamboard Wing Airfoil) ja mielellään sitä kokeilis. Tietääkö joku mistä tollasta foamboardia saa Suomesta? Mitä se materiaalina ylipäätään on - pakkaustarvikeko?

Teepä lennokit.netin puolella pikahaku vaikkapa otsikolla "depron" ja sieltä löytyy ainakin hyvin vastaavaa ainetta, jota käytetään mm. DIY-sisälennokkien valmistukseen varsin yleisesti. Jos lennokkien vakavuus ja ohjaus ovat vieraita, kannattaa niitäkin projektissasi opiskella myös etukäteen.

[Jaava53]

Veikkaan kapalevyn olevan tuota lähin vaihtoehto. Mainostauluja tekevistä firmoista voinee kysellä, tai jostain nettikaupasta.

Soitin Kapalevyn perään Puite Oy:lle, jossa myyntimies sanoi, ettei Kapa taivu siiven etureunaan. On sen verran kovaa tavaraa. Tai myöhemmin korjasi kartongin murtuvan, mutta kertoi kapalevyn neliöpainon olevan selvästi suurempi kuin mitä kerroin foamboard:sta. Epäili Foamboardia jonkinlaiseksi Kapan jäljitelmäksi, mutta ei osannut ohjata (kysy vielä parista kaveriltaankin) jäljille.
Olisivat kyllä myyneet tavaraa levyttäinkin esim 70x100cm, mikä muutoin olis ollut mulle juuri hyvää.

Teepä lennokit.netin puolella pikahaku vaikkapa otsikolla "depron" ja sieltä löytyy ainakin hyvin vastaavaa ainetta, jota käytetään mm. DIY-sisälennokkien valmistukseen varsin yleisesti.

Depron-levyä löytyy täältä (voin käydä hakemassa kokonaisia levyjä):
http://www.ilmailukauppa.fi/shopnew/depron-3mm-p-2809.html?manufacturers_id=47
  - Depron levy 3mm
  - Väri: Valkoinen
  - Voidaan toimittaa mutta katkaisemme levyt keskeltä
 - Koko:900x400x3mm

Toi 3mm on ehkä jopa parempi, kun saa materialia sinne minne tarvitaan -> kevyempi. Mutta kestääkö tää ja kestääkö sitten ulkoilmaa.

Rekisteröidyin tuonne  lennokit.net foorumille ja aion ottaa puheeksi siellä aerodymiikka-osiossa tällaisen lentävän siiven (jahka saavat hyväksyttyä mun rekisteröitymisen). Jos innostuisivat keskustelemaan. Se taitaa olla kyllä sopivampi paikka pohtia tätä siiven kehitystä.

[mikek]

Bauhaussissa myydään extruder tai jollain sellaisella nimellä mistä on siipiä tehty.

[Jaava53]

Toi videossa ollut Foamboard on ohut foami-levy joka on laitettu kahden ohuen paperi (tai pahvi) suikaleen väliin ja on täten hyvä tilata koska kestää kuljetusta. Paperin saa vaivalloisesti pois mutta vaivan palkaksi saat täydellisen ohuen foami-palan.

Löysin hyvän erittelyn näistä materiaaleista:
Täältä: https://www.sotavasara.net/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=61634&start=20

Ensiksi: Uretaani eli polyuretaani on ihan eri juttu kuin polystyreeni (levy). Polyuretaania käytetään rakennusteollisuudessa lämmöneristeenä ja sitä on levynä sekä ruiskutettavana vaahtona.

Styrox eli EPS
Styroks on paisutettua polystyreeniä ja sen rakenne koostuu muutaman millin halkaisijaltaan olevista palleroista. Styroks on heikompaa rakennusmateriaalina kuin suulakepuristetut foamilevyt, mutta samalla myös kevyempää. Styroksia saa kaikista rautakaupoista. Levyn mitta on 1000mm X 1200mm (1m X 1,2m) ja paksuuksia löytyy 10mm 150mm asti. Yleisin rautakaupasta löytyvä paksuus on 50mm ja 100mm. Styroksia valmistetaan useampia kovuuksia, “perus” styroksin paino on noin 18kg/kuutio. Eri laatujen paino on 10-40kg/kuutio.

Finnfoam
Finnfoam eristelevyt ovat suulakepuristettuja polystyreeni-solumuovieristyslevyjä, joissa on tasalaatuiset, ilmatäytteiset umpisolut. Tämä tasalaatuisuus tekee näistä vahvemman rakennusmateriaalin kuin styroks jonka rakenne koostuu pienistä palloista joiden välissä on ilmaa. Vaikka Finnfoam on kotimainen valmiste, ei sitä saa ihan jokaisesta rautakaupasta. Kilpailijan tuote Solimate on yleisempää kauppojen varastossa. Finnfoamin yleisimmät levykoot ovat pituus 2485mm leveys 585mm (hyötymittoja joissa ei ole pontteja mukana) ja paksuuksia 20, 30, 40, 50, 60, 70, 80 ja 100mm. Erikoislevyistä löytyy myös paksumpia, jopa 210mm asti. Finnfoam levy painaa n. 32kg/ kuutio. Väriltään Finnfoam levy on vaalean keltainen ja on helpompi maalata peittävästi kuin kilpailijansa Solimate (sininen).

Solimate ja Styrofoam
Solimate ja Styrofoam eristelevyt ovat suulakepuristettuja polystyreeni-solumuovieristyslevyjä, joissa on tasalaatuiset, ilmatäytteiset umpisolut, aivan kuten Finnfoamissa. Solimaten ja Styrofoamin saatavuus on erinomainen. Sitä saa kaikista rautakaupoista. Vastaava kotimaisen valmistajan, edellä mainitun FinnFoamin saatavuus on hiukan heikompi. Saatavilla olevia paksuuksia on 20, 30, 50, 60 ja 70mm Levyjä on pontillisia ja pontittomia. Pontiton levy on 600mm(60cm) leveää ja pontillisen hyötyleveys on hiukan alle 600mm(60cm). Tavallisin levyn pituus on 2400mm(2,4m)

Depron, Selitron ja Extrupor
Depron on parketti ja laminaattilattioiden alle lämpö/kopinaeristeeksi tarkoitettua foamilevyä. Paksuuksia on 3mm ja 6mm. Lattiaeristelevyn koko on 80X125cm (800X1250mm) Väreinä harmaa ja valkoinen. Depron on "tiukkaa" styroxlevyä jossa ei ole tavallisen styroxlevyn palloja ja ilmataskuja niiden välissä. Depronlevyä on ainakin kahta eri tyyppiä tavallisen depronin lisäksi, Extrupor ja Selitron.  - 

• Depron on on jäykkää, ja taivutuksessa kuten näkkileipä, joka katkeaa tietyssä väännössä, mutta lämmittämällä muotoutuu hyvin.
• Extrupor ja Selitron muotoutuvat ilman lämmittämistäkin ja ovat sitkeämpiä ja taipuisampia kuin depron. Extruporia myy Suomessa Bauhaus, 3mm ja 6mm paksuuksissa (noin 10 euroa/levy, jonka koko 250cmx80cm, kuitenkin niin että levy on taitettu kaksinkerroin ja on siis 125cm pitkä).
• Selitron on Saksalainen tuotemerkki, enkä ole tavannut sitä Suomalaisista kaupoista.

Luulen että Selitron on sama aine kuin sininen Suomalainen Styrofoam ja jenkkien BlueCore polystyreenilevy. Selitronia sekä BlueCorea saa ohuinakin paksuuksina, kotimaista ohutta polystyreenilevyä ei saa kuin itse kuumalaknaleikkaamalla paksusta levystä.

PS. Mulle ei nyt sitten vieläkään selvinnyt, mitä tää foami-levy sit on:  Uretaani- eli polyuretaani-levyä vai polystyreeni-levyä. Vai ihan muuta.
Ja mitä on sit tuo Kapa-levy?

[Jaava53]

Bauhaussissa myydään extruder tai jollain sellaisella nimellä mistä on siipiä tehty.

Kävin Espoossa Suomenojan Bauhaussissa ja juttelin neljän eri myyjän kanssa, mutta eivät tunnistaneet Extrupor nimeä, tai ylipäätään materiaalikuvailuja. Siellä oli vihreää, parketin alle tarkoitettua kopinasuojaa (n. 6mm paksua ja kevyen tuntuista), mutta en nyt siihen päätynyt. Myös kuulemma jotain Finnfoam levyä, mutta paksuuksilla 30 ja 40 mm. Piti palata kotiin tekemään lisää nettiharjoituksia.