Autorotaatio

[Trnquill]

Oliko herra Peloton pääkaupunkiseudulta vai mistä? Löytyisikö sieltä päin kaveria, joka tarjoaisi nostoapua? Eli multikopterilla (tai tavallisella) siipirakennelma ilmaan ja tiputus. Voi nimittäin olla hankala löytää testaukseen sopivaa paikkaa, jos kriteerit ovat riittävän korkea tasanne tiputukseen eikä yhtään estettä lähimaastossa... Ehkä jostain sillalta jäälle? Ei vaan taida vielä jää kestää, ainakaan siltojen alta.

[mop]

Mielenkiinnolla odotellaan kokemuksia (ja videota) testilennoista. Erilaisia projekteja on aina hauska seurata.

Mikä tässä projektissa oli se varsinainen tavoite:

• Turvalisävaruste multiin kuin multiin?
• Hybridilaite, jota on kiva lennättää quadmaisen leijuttelen lisäksi kuin lennokkia (vrt. Quadshot)
• Akkua säästävä kuvausalusta?
• Jotain muuta?

Itse ottaisin tähtäimeen tuon kakkosen.

Turvanäkökulma on kai se mistä homma lähti liikkeelle ja mikä on tässä korostonut, mutta sen käytännöllisyyden ja toimivuuden suhteen olen kovin skeptinen. Muutamia perusteita:
- iso pystysuuntainen siipi tekee multin normaalista lennättämisestä hankalaa ja epäloogista
- siipi vie tilaa kuljetuksessa
- yhden tai useamman moottorin pysähtyessä siipi häiritsee aivon ominaisuuksiin mahdollisesti kuuluvia fail safe -toimintoja. (esim. laskeutuminen hallitussa piroliikkeessä)
- elektroniikan seotessa siivestä ei ole iloa, kone syöksyy minne syöksyy.
- ainoa tilanne, jolloin siipi voisi toimia, on tuo totaalinen sähköjen menettäminen. En tosin tiedä onko suora pystysuuntainen pudotus yhtään sen vaarallisempi kuin hallitsemattomaan vaakaliitoon lähtevä keppimöykky. Laskuvarjon näkisin paljon parempana kehitysideana.

Kuvausalustana käytettäessä en näe liitämisessä siivellä mitään etua verrattuna perinteiseen lennokkiin. (Multi)koptereiden edut kuvauksessa on monipuolisessa liikehdinnässä, paikallaan leijuttelussa ja suuressa hyötykuormassa. Tässä siipi olisi vain tiellä.

Tää kritiikki osin periaatteella pessimisti ei pety ja normaalin muutaman kilon lentopainoisen kopun näkökulmasta.

[Jaava53]

Mutta toi sun proto siivestä on helppo testata. Laitat jotain painoa elektroniikan verran ja viskaat jostain vähäkin korkeammalta alas. Jos siipi edes yrittää oikaista leijuntaan, on mahdollisuuksia saada toimimaan. Turha siinä on hajoittaa oikeata elektroniikkaa.

Tässä vastaava, mutta hieman pienempi, liitää varsin asiallisesti ja siten kuin toivomuksissa on:
(Lähde Lennokin.net - en ole kysnyt TS:ltä saako linkittää tänne)

Yo. testissä laite saa alkunopeuden ja liitää sen jälkeen stabiilisti (ainakin näyttää siltä) laskuun. Mutta saako tuon trimmattua, tai modifioitua niin, että se kääntyy mistä lentotilasta tahansa tuohon liitoon. Ja kuinka nopeasti se sen tekee. Ja liitääkö se trimmauksen/modifioinnin jälkeen noin stabiilisti.

Tässä ihmistä kantava, mutta muuten vastaava konstruktio:

Näissä laitteissa on myös sivuperäsin. Niitähän pitää pystyä myös ohjaamaan.

Jos löydän testauspaikan ja sopivan tyynen sään, niin tarkoitus on tehdä juuri tuollaisia mainitsemiasi lentoja. Lisäpaino, hiekkaa minigrip pusseissa, vedetään kiinni nippusiteillä jalkojen alpäähän, jonka jälkeen oikea tasapaino tarkistetaan grammavaa'alla.

Ja quad-lennot aloitetaan ihan varmasti ilman siipeä.

[Jaava53]

En tosin tiedä onko suora pystysuuntainen pudotus yhtään sen vaarallisempi kuin hallitsemattomaan vaakaliitoon lähtevä keppimöykky. Laskuvarjon näkisin paljon parempana kehitysideana.

Jonkinlaisena vastauksena tuohon sun puolittaiseen kysymykseen, kopioin toisaalta tällaisen periaatteellisen tekstini, siitä mistä hätälaskeutumisessa on kysymys:

Mistä on quad-liitimessä kysymys perimmältään

Kun liidin tiputetaan ilman moottoritehoja ja sen sekä törmäyskohteen pitäisi säilyä ehjänä, niin oleellista on se, että sen potentiaalienergiasta ja vallinneesta liike-energiasta (yhteensä kokonaisenergia) kulutetaan suurin osa siihen mennessä, kun laite osuu maahan. Jäljellä oleva kokonaisenergia on juuri se, joka pistää lentimen palasiksi ja vielä hajottaa pitkin mantuja. Tai vammauttaa kohdalle osuneen lapsen.

Potentiaalienergian muuntamisesta lentolaitteen liike-energiaksi (oli se sitten translaatio l. liitämistä tai rotaatio l. pyörimistä) ei ole mitään hyötyä, jos kaikki kokonaisenergia on vielä maanpinnan tullessa vastaan jäljellä. Nyt vaan liike-energian muodossa.

Ainoa tapa, millä kokonaisenergiaa saadan tuhlattua, on pistää ilma virtaamaan, joko laminaarisesti suuntaansa muuttaneena tai pyörteilemään. Energia siis siirtyy lentolaitteesta ilmaan, tai toisin sanoin lentolaite tuhlaa (kokonais-)energiaansa.

Jos kokonaisenergian sopivalla käytöllä (vaikka nostovoiman synnyttämiseen) saadaan kerättyä lisäaikaa, jonka lentolaite pysyy ilmassa, niin energian tuhlaushomma helpottuu, eikä kaikkea tarvitse hävittää ilmanvirtailujen muodostamiseen hetkessä. Tässä sovelluksessa on kuitenkin vain etu, jos lentolaite tulee mahdollisimman pian maahan. (Tai ei se moottorikonetilassa ole etu: silloin pitäisi pysyä mahdollisimman vähän energiaa tuhlaten ilmassa.)

Jos kokonaisenergia on kulutettu/tuhlattu loppuun juuri ennen kosketusta maahan, on kosketus hiuksenhieno, huomaamaton, ja sen kestää vaikka kananmuna laskutelineenä. Jos lievä liioittelu sallitaan. Rikkoohan kananmunan jo melko kevyen lentimen pelkkä staattinen paino. Joten monella lentolaitteella kananmuna rikkoutuu heti kosketuksen jälkeen. Muttei kosketuksesta.

Joten turvallisen maahantulon takeena on tuhlailevainen energiankäyttö ja viivyttely matkalla!

[Jaava53]

Oliko herra Peloton pääkaupunkiseudulta vai mistä? Löytyisikö sieltä päin kaveria, joka tarjoaisi nostoapua? Eli multikopterilla (tai tavallisella) siipirakennelma ilmaan ja tiputus. Voi nimittäin olla hankala löytää testaukseen sopivaa paikkaa, jos kriteerit ovat riittävän korkea tasanne tiputukseen eikä yhtään estettä lähimaastossa... Ehkä jostain sillalta jäälle? Ei vaan taida vielä jää kestää, ainakaan siltojen alta.

Tai sitten teen nostotoimintaan multikopterin. Pääsis aina kun on tyyni kuiva keli ja itselle sopii.

[rotomoto]

Multi lasketuu turvallisesti videossa Nazan kanssa

[pilot4fn]

Nyt on sitten laskuvarjo olemassa yhtenä vaihtoehtona turvaamaassa vikatilanteissa:
http://www.helidirect.com/multirotors-mars-recovery-system-c-1_2046_2522.hdx?trk_msg=PKO2OGCK1P5KHAFVDI9EL409NS&trk_contact=O1JUII8F9JCR9H70DAV6QMCID8&utm_source=Listrak&utm_medium=Email&utm_term=http%3a%2f%2fwww.helidirect.com%2fmultirotors-mars-recovery-system-c-1_2046_2522.hdx&utm_campaign=2014+monthly+sends&utm_content=HDWEEKLY2014

[oskuk]

Nyt on sitten laskuvarjo olemassa yhtenä vaihtoehtona turvaamaassa vikatilanteissa:
http://www.helidirect.com/multirotors-mars-recovery-system-c-1_2046_2522.hdx

Kas.
Eipä löydy Juutuubista muuta kuin valmistajan videota vielä.

[mop]

Ohan noita varjovirityksiä, esim: https://fruitychutes.com/uav_rpv_drone_recovery_parachutes.htm, http://mikrokopter.altigator.com/accessories-parachutes-rescue-systems-c-199_126.html

Noilla servolaukaistavilla ei vaan tee ilman lisävirityksiä mitään, jos esim. sähköt pätkäsee. Radioyhdeyden katketessa taas käyttää mieluummin vaikka autolaskeutumista tai RTH:ta, kuin konffaa failsafen sammuttamaan moottorit ja laukaisemaan varjon jättäen härvelin tuulen vietäväksi. Ja jos yksittäinen moottori feilaa ja lentoaivo on järjissään, niin eiköhän autopilottisoftien algoritmit kehity koko ajan siihen suuntaan, että pystyvät pikku ongelmat hoitamaan entistä paremmin.

Varjossa pitäisi olla itsenäisesti toimiva automaattinen laukaisumekanismi, että siitä olisi oikeasti enemmän hyötyä kuin haittaa.

[Mika Lukumies]

Tuli mieleen tätä aihetta lukiessa, että sateenvarjo vois ehkä olla myös kokeilemisen arvoinen.
Sateenvarjo olisi helppo modata ilmavirrassa aukeavaksi jos kopteri edes hetken aikaa tippuisi normaalissa asennossa alaspäin. Tai voishan sateenvarjo olla kokoajan aukikin, tuskin se menoa haittaa sen enempää kuin iso siipi ja mikä parasta, voi lennellä tietysti myös sateella..