Ei ole ollut fiilistä vähään aikaan kirjottaa tänne, mutta nytten kun oon vieläkin täpinöissäni noista
ensmimäisistä taivaslennoista, silmukoista ja uusista laseista mitkä tuli testattua lennätys kelpoisiksi.
Eli Helicamp Oulu tuli ja meni, mahtava leiri
Kiitokset touhuajille ketkä mahdollistivat tapahtuman.
Lauantai meni melkein vain kattellessa ja kuunellessa muiden touhua, oppia ottaen sekä hämmästellen kuinka paljon porukkaa oli paikalla. Kiva oli myös huomata että kopteristien keskuudessa kehtaa ja uskaltaa lennättää sillä taitotasolla mikä itellä on .
Kaikki nimet ei varmasti jäänyt päähän eli tulen todennäköisesti kysymään vielä monesti samoilta henkilöiltä etä kukas sinä olet
kuulinkohan edes kaikkien nimiäkään
Oma 450 kepakko kävi vasta ilmassa kun yleisö oli poistunut paikalta launantaina. Ehjänähän tuo pysy leijutteluissa
joita kaksi kappaletta siinä suoritin. FIilis jäi hyväksi siltä päivältä.
Sunnuntaina ei olisi ollut aikaa tulla paikalle, mutta pienestä mielentilan ailahduksesta johtuen ilmestyin kumminkin .
Ja kyllä kannatti porukkaa oli vielä hyvin paikalla ja lennättely jatkui porukalla siinä kattelin ja ihmettelin kuin pieni lapsi lelukaupan ikkunan edessä.
Loppujen lopuksi uskalsin ottaa 450:n ilmaan tuulesta huolimatta, kiitokset kannustuksesta kaikille
Tarkoitus oli leijutella, mutta tulipa sitten kokeiltua miten 450:n lähtis vähän liikkumaan sivulta sivulle.
Sehän meni nätisti, omasta mielestäni, siitä sitten kopteria hitaasti kääntäen nokkaa oikealle jonka jälkeen vasenta tikkua eteenpäin, sitten käännös paikallaan vasemmalle ja sain kopterin lentämään vasempaan. Useamman kerran kopteri lensi oikealle ja vasemmale ja vasemmalta oikealle .
Sitten iski hullu ajatus, tehään silmukka; vasta tuuleen lentäessa rupesin hitaasti vetämäään tikkua itseen päin, kun kepakko oli nokkakohti taivasta silloin rupesi pelottamaan ja meinasinpa sitten ruveta työntämään tikkua eteenpäin mutta pokka piti ja kopteri kääntyi selälleen silmukan huipulla, samalla kun vasenta tikkua vedin itseeni päin.
Tuosta alaspäin tulemisesta en kyllä muista muuta kuin huomasin että kopteri lentää vaaterissa
Siihen perään tein muutaman silmukan lisää, mitkä onnistui mielestäni suht hyvin.
Akun vaihto ja ilmaan, sittenhän meno muuttuikin mielenkiintoiseksi. perä rupesi heittelemään hasssusti ja ei totellut välillä,
kepakko ajautui sen verran kauaksi että menetin käsityksen miten päin tuo on.
Pelastavana tekijänä oli vuorooan odottava kaveri keneltä kysäisin miten päin kopteri on .
Kyllähän siinä hikipisarat valu selkää pitkin
kyllähän se kopteri saatiin lähenmmäksi ja laskeutumaan nätisti loppujen lopuksi
muttei olisi onnistunut ilman lisäparia silmiä. Kiitokset siitä toiselle veljeksistä
en kyllä tunnistanut kumpi siinä oli
Kopterin ihmeelliselle käytökselle syyksi paljastui perälavanpitimien lukitus ruuvin häviäminen lennätyksen aikana, vaikka syytinkin aluksi Robirdin purkkia.
Yhteenvetona: mahtava leiri, nyt voin sanoa että lennätän en vain leijuttele sekä innolla odottaen seuraava leiriä
P.S. pahoittelut epäselvästä kirjoitus asusta ja virheistä, mutta nyt ei jaks lukea läpi uudestaan tekstiä.