Mä muinoin isolla quadilla testailin, niin slowfly:t olivat parhaat, thin e:t merkittävästi huonommat ja jotkut vielä jykevämmät aivan mahdottomat. Kaikki siis APC:tä. Tulin siihen tulokseen, että ainakin potkurin painolla on merkittävä vaikutus kopterin käyttäytymiseen ja tuon kokeilun jälkeen olen pitäytynyt mahdollisimman kevyissä huiskissa (eli slowfly, MR ja hiilariset). Tämä siksi, että painavassa potkurissa on inertia merkittävän suuri, jolloin lennon vakautukseen tarvittavat yksittäisen moottorin kiihdytykset ja etenkin jarrutukset ovat huomattavasti hitaampia verrattuna kevyisiin huiskiin. Myöhemmin ESC32:lla ja eri kopterilla testaillessa thin e:t toimivat aivan yhtä hyvin kuin slowfly:t. Syynä tähän arvelujeni mukaan oli joko ESC32:sta löytyvä aktiivinen jarrutus (eli moottori oikeasti jarruttaa, eikä vaan pyöri "vapaalla" kun kierroksia lasketaan) ja AutoQuadin hyvin toimiva vakautusalgoritmi. Alkuperäisissä vanhemmissa testeissä aivona olivat APM ja Naza. Näistä APM oli selkeästi herkempi reagoimaan eri potkureihin.
APC on laadukas merkki ja hinta kuitenkin niin edullinen, että en ole ensimmäisten kokeilujen jälkeen edes harkinnut kiinalaisia ämpärimuoviruuveja. En ole muuten yhtään kiinalötköä saanu poikki ilmassa, mutta resonoimaan kylläkin. Se oli "hauskaa" katsottavaa, kun potkuri alkoi kesken lennon päristä ja lapaura räjähti parista millistä noin viiteen senttiin...
Tuli sentään ehjänä alas, kun resonointi laantui kaasun laskemisella.
Slowfly ja MR käyttäytyvät keskenään hyvin vastaavalla tavalla, eikä lentoajassakaan ole suurta eroa. MR:llä saa ehkä jokusen pronsettia puristettua lisää lentoaikaa, mutta ero on marginaalinen. Kopterin käytös on täysin identtinen mun kokemusten mukaan slowfly vs. MR. Täysin eri mallisia hiilaripotkureita (esim. multikopterikäyttöön tarkoitetut kolmiomaiset, tyvestä todella leveät) en ole vertaillut rintarinnan perinteisiin.
Eri aivot tosiaan hanskaavat eri potkurit eri tavalla. Osa on ylipäätään helpompi säätää lentäväksi, eli kopteri pysyy ilmassa kunhan säädöt ovat vähän sinne päin. Tällöin myös potkureja voi vaihdella surutta ja kikotin lentää silti. Toiset aivot puolestaan vaativat tarkempaa säätöä, jolloin sietokyky potkurin vaihdollekin on merkittävästi huonompi. Pitäisi olla rutkasti pinnaa, että jaksaisi tehdä hyvät ja vertailukelpoiset testit eri potkureiden välillä, jos aivo on vähääkään ronkelimpi säädöille. Naza on pääsääntöisesti tyytyväinen kun piuhan päässä on mikä tahansa fööni, APM puolestaan vaatii usein paljonkin PIDien rukkaamista pienenkin muutoksen jälkeen.
Jos joskus olisi aikaa ja viitseliäisyyttä, olisi mukava tehdä tai nähdä jonkun tekevän penkkitestejä eri potkureilla. Ihan siis vain perusjuttuja, eli virrankulutus, teho ja noste. Aikaa ja vaivaa tuossa olisi, mutta sillä saisi rakennettua jonkinlaista tietopankkia itselleen tai yleiseen käyttöön eri moottoreiden ja potkureiden hyötysuhteista ja soveltuvuudesta eri käyttöihin. Mittauksella olisi helppo esimerkiksi määrittää, mikä potkurikoko on omalle multikopterille se oikea, jolla vehje leijuu puolikaasulla. Ja luvuista näkisi suoraan, mikä on odotettavissa oleva lentoaika milläkin potkurilla. Mittauksia on toki pitkin maailmaan tehty paljon, mutta usein vain yhdellä moottorilla ja parilla potkurilla. Voi olla että edes jokseenkin standardisoidun testipenkin tekeminen on sen verran haastavaa, ettei kukaan ole lähtenyt sellaista duunaamaan. Mittaustavan ja käytetyn nopeudensäätimen & teholähteen pitäisi kuitenkin olla testissä vakioitu, jotta eri ihmisten mittaustulokset olisivat edes etäisesti vertailukelpoisia. Taikka sitten joku noheva pistää puoliautomaattisen testipenkin pystyyn ja loput harrastajat lähettävät hänelle moottorinsa ja potkurinsa testiin.
En ilmoittaudu vapaaehtoiseksi.
Aihe: Erillaiset potkuri mallit (Luettu 13417 kertaa)
12 Elokuu, 2008, 20:23:21
