Törmäsin hauskaan tekstiin Suomen Ufotutkijoiden palstalla. Kuka tunnustaa!!!

Havainnon kuvaus: Ollessani tulossa kävellen kaupasta vain kivenheiton päässä Tampereen rautatieasemasta näin kerrostalojen yläpuolella etuoikealta, koillisesta, lähestyvän esineen, jota sen valojen vuoksi pidin helikopterina ja joka karkeasti arvioiden oli (tai näytti olevan) puolen kilometrin päässä.
Koko ajan lähestyen se eteni nopeahkosti luoteen puolelle. Ratapihan yläpuolelle päästyään se (mahdollisesti) pysähtyi ja sitten muutti suuntaa. Tässä vaiheessa se näytti olevan 100 - 200 metrin päässä ja 50 - 100 metrin korkeudessa, ja silmiinpistävin - ja ainoa tunnistettavissa oleva - seikka siinä oli kuin nelikulmion muodostavat neljä kirkkaahkoa (mutta ei vilkkuvaa) valoa. Muistikuvani mukaan minun puolellani esinettä oli kaksi vihreää valoa ja toisella puolella, ehkä hieman vihreitä korkeammalla, kaksi punaista valoa (esine oli siis ikään kuin hivenen kallistuneena, kohti itää). Jos valojen välissä oli jonkinlainen kehikko, vaippa tai vastaava (jollaisesta jäi päähäni hatara mielikuva), ainakaan se ei erottunut selvästi. Kaupunki ratapihoineen oli varsin hiljainen, mutten silti kuullut esineestä mitään ääntä. Seuraavaksi esine liikkui pienehköllä alueella edestakaisin sivusuunnassa (ja kaiketi myös pystysuunnassa).
Tässä vaiheessa oli varmaa, että esine ei ollut helikopteri, ja mieleeni juolahti ainoastaan, että se saattoi olla jonkinlainen lennokki. En kuitenkaan erottanut minkäänlaista potkuria tai muuta työntölaitetta, ja jälkikäteen ajatellen pitäisin ihmeellisenä, jos jokin kauko-ohjattava laite pystyisi liikkumaan näkemäni esineen tavoin.
Jatkaessani matkaa esine jäi näkymättömiin matalan talon taakse. Lyhyen korttelin toisessa päässä, risteysalueella, näin minua lähestyvän miehen, joka nähtävästi katseli samaa ilmiötä ja jopa pysähtyi hetkeksi; en kuitenkaan puhutellut häntä, ja hän jatkoi matkaansa tulosuuntaani. Päästyäni talon katveesta mainitulle risteysalueelle näin esineen uudestaan. Se jatkoi edestakaista liikettään samassa paikassa lyhyen aikaa, kunnes lähti suhteellisen tasaisella nopeudella kohti pohjoista tai ehkä pohjoiskoillista; tällöin sen lentorata oli hienoisesti laskeutuva. Lopulta, näyttäessään yhä olevan muutaman kymmenen metrin korkeudessa, se katosi talojen taakse.
Esineen liikettä (siinä vaiheessa kun se leijui ratapihan yläpuolella) voi kuvata äärimmäisen sulavaksi. Havainnoinnin aikana esineen etäisyys minuun tuntui jossain määräin epämääräiseltä, mistä syystä olen edellä käyttänyt sanaa "näyttää". Kerroin tapahtumasta vaimolleni heti päästyäni kotiin, ja seuraavana päivänä kerroin siitä puhelimessa kaverilleni.
Klo 19.14
Päivämäärä 12.3.2014