Koivun karmea kosto

[Anders]

Luonto on tunnetusti suureksi vaaraksi kopteriharrastukselle -milloin pahaa-aavistamatonta kopteristia vaanii vispaimia syövä taikapelto, milloin pörriäisiä magneetin lailla syvyyksiin imevä salakavala vesistö.

Kaikesta huolimatta päätin uhmata kohtaloani lentämällä uutuuttaan kiiltävää hiilikuitu-Belttiä ilmatiloista kauheimmalla: viljapellolla. Jotta uhkakuva olisi täydellinen samaa aikaa möyryää pellolla myös pieniä kepakoita kitaansa ahmiva leikkuupuimuri. Viimeistelläkseni hetkeen sisältyvän dramatiikan huippuunsa lensin kopteria uhkarohkeasti alkuperäisella 35mhz kiinanradiolla, joka kuten olemme tältäkin foorumilta oppineet on tietenkin täysin käyttökelvoton kapistus.

Jostain käsittämättömästä syystä pelto -ei liion puimurikaan- syönyt kepakkoa.  Mikä ihmeellisintä kopteri lensi Maon-Mankalla ihan samalla tavalla kuin se olisi lentänyt kotona nököttävällä Spektrumilla -toisaaltaan niinhän oli tehnyt jo edellinenkin hiilibelttini. Tosin tämä uutukainen oli vielä hiukan edellistä tarkempi ohjattavuudeltaan, liekö sitten syynä digiservot nupissa ja perässä. (Tässä vaiheessa on syytä tunnustaa, että molemmissa on toki ollut alkuperäisgyron tilalla Robben 3D-rasia...rajansa hullunrohkeudellakin.)

Suuressa kaikkivoipuuden puuskassa uhmasin kohtaloa kokonaista 6 akullista ja olin valmis poistumaan kentältä voittajana. Tapanani on lennättää kopteri takaisin kotiin puiden reunustamaan pientä kujaa pitkin itse perässä kävellen. Suuren vanhan koivun kohdalle ehtiessä kerkesin kuulla vain rusahtavan äänen ja samalla eteeni rojahti reiden paksuinen oksa, parahiksi kohtaan, jossa kopteri juuri silloin sattui leijumaan. Auts!

Aluksi vaikutti, että kopteri olisi kuin ihmeen kaupalla selvinnyt tappajakoivun hyökkäyksestä. Lähemmin tarkasteltuna oksa oli kuitenkin osunut pudotessaan roottorikehään ja vaihtoon menee ainakin pääakseli ja hiilikuitulavat. Yllättävän pienellä siis selvittiin kun oksa olisi yhtä hyvin voinut tulla myös omaan niskaan.

Mitä tästä opimme? Parempi oksa pyyn alla kuin kopterin päällä ja 35mhz:n Mao-Mankka on toimiva, joskin hengenvaarallinen helikopterikäytössä.

[XciD]

Suuren vanhan koivun kohdalle ehtiessä kerkesin kuulla vain rusahtavan äänen ja samalla eteeni rojahti reiden paksuinen oksa, parahiksi kohtaan, jossa kopteri juuri silloin sattui leijumaan. Auts!

Mikäs oksan sai puusta irtoamaan ?? Naapurin vesuri, tuulenpuuska vaiko alkava laho ??

Murphyn laki

[Sammy]

Uskomatonta tuuria

Itse olen muutaman kerran kieltäytynyt ottamasta sitä ensilentoa tarjotulla lainakopterilla, koska uskon tuohon murhyn lakiin jyrkästi myöskin.
Luultavasti saan kopterin alas jollain käsittämättömällä tapaa, Esim. akku räjähtää heittäen kopterin samalla pellon toisella laidalla ohikulkevan diplomaatti mersun tuulilasista sisään, salama kärventään laitteiston ilmassa yhdeksi möykyksi, tai vielä epätodellisempana tilanteena jostain ilmestyvä pallosalama imeytyy ilmavirran mukana hyväilemään kopterin käsittämättömään kuntoon, yms.

Pikaisia paranemisia Beltille.

[Anders]

Murphy ja laho saumattomassa yhteistyössä.

Aikuisten oikeasti täytyy kiittää onnea, ettei oksa tullut itseni päälle.

Tästä kaikesta sisuuntuneena päätin laittaa Flierin lentokuntoon ja palasin rikospaikalle jo seuraavana päivänä, sunnuntaina.
Täytyy tunnustaa, ettei sekään ole hassumpi peli, eikä Spektumikaan ole Mao-Mankkaa huonompi -ainakaan paljoa..

Jos ja kun Flier-450 ei kerro kenellekään yhtään mitään, kuvitelkaan MiniTitan, joka on tehty sulatettujen ämpäreiden sijaan komposiiteista ja alumiinista ja kuorrutettu räksä-yhteensopivalla nupilla ja perällä niin olette aika lailla alueilla.

Lentää kuin kivi!

[kaardian]

Lentää kuin kivi!

Kiwi... eikös se ole hetelmä, tai lintu... jos puhutaan siittä linnusta ni sehän taitaa lentää? vai olikos kyseessä se lintu joka ei lennä (strutsi tai emu on kans)...

[Anders]

Tämä lintu on varsinainen ilmojen-Paasikivi, niin vakaalta ja jykevältä se vaikuttaa HBK2:lla "lentämään opetelleen" mielestä.

Tosin kovasta vauhdista pysäyttäessä saattaa keikuttaa hetken pyrstöä, joten ehkä se onkin harakka?

[jpheli]

Tämä lintu on varsinainen ilmojen-Paasikivi, niin vakaalta ja jykevältä se vaikuttaa HBK2:lla "lentämään opetelleen" mielestä.

Heheh jep, sanoisin ettäpä kaikki tuon jälkeen tuntuu vakaalta..

Tosin kovasta vauhdista pysäyttäessä saattaa keikuttaa hetken pyrstöä, joten ehkä se onkin harakka?

Sulla on liian pehmeet dampperin kumit sun lepatusakselilla, ts. ne kumit minkä läpitse kulkee se akseli missä on päälapojen pitimet kiinni. Vaihda kovempiin ja harakasta tulee kotka

--jp

[Anders]

Jep, kokonaisjoustoon tuovat oman lisänsä varmasti myös lasikuitulapaset, jotka ovat hiilikuituisia huomattavasti lerpummat. Beltin dampperit ovat paljon pehmeämmät kuin tässä Flierissä muttei se heiluta pyrstöä lainkaan hiililavoilla räpistellessä.

Toki lisäämällä runtua nuppiin ilmiö saattaisi poistua.

[Anders]

Laitetaanpa vielä kuva harakasta.

Kopteri tuli ystävällisen sielun mukana Pekingistä  matkalaukussa juuri olympialaisten alla. Ko. henkilö oli liikkeessä (http://www.planemodel.com/planemodel/en/index.asp) kun ensimmäinen erä koptereita tuli kauppaan, joten tämä saattaa hyvinkin olla maailman ensimmäinen myyty harakka-kotka.

[Jyri]

Kovin on tutunoloisen näköinen, monessakohan tehtaassa noita osia maailmalla mahdetaan tehdä?

[MJPilot]

Yhdessä 
MJP

[Anders]

Pääsin pitkästä aikaa leikkimään taas harakkakopterilla -jihuu!

Ennen ajoittain ilmennyt hoippuminen oli nyt kroonista kuin Topi Sorsakoskella, sen lisäksi lavat paukuttivat leijunnassakin siihen malliin, että rajavartioston vanha Mil-kasikin kalpenee kateudesta.
 
Lapakulmia silmäillessä huomasin toisen lavan olevan niin kiero, että lavan päässä lapakulmaa oli rapiat viisi astetta enemmän kuin tyvessä. Voisin vannoa, että lapa ei ollut näin kiero viimeksi lennätellessä, silloinhan hoippumista esiintyi vain nopean liikkeen jälkeen pysäyttäessä. Kiinassa on siis joko keksitty lapanen, joka säätää lapakulmia automaattisesti tai sitten kyseinen lapa kiertyy rusetille ajan funktiona tahattomasti.

Suorilla klapeilla ilmojemme harakka leijuu jälleen järkähtämättömänä kuin John Wayne.

Täysin tappioitta ei tälläkään kertaa selvitty. Yksi akku oli halvaantunut tyystin tauon aikana. Tämä oli jo toinen akku, josta pimenee kenno omia aikojaan säilytyksessä ilman mitään ulkoisia merkkejä vauriosta. Toisaalla yksi veteraaniakku pullistelee melkein joka lennon jälkeen, muttei suostu luovuttamaan millään.
Tutkimattomat ovat sähkövarausten tiet.

Hauskaa Joulua!

[Anders]

Tarinamme varsinainen sankari Belttihän on jo aikoja sitten ehostettu lentokuntoon, tällä kertaa 2,4 gigan radiovarustuksella.

Ohessa pari air-to-air kuvaa parin viikon takaa. Valitettavasti tätä edellisellä lennolla videokamera oli unohtunut laittaa päälle, videolla olisi näkynyt miten hiilikuitukopteri uhkaa käydä depronlennokin kimppuun. Väliä jäi vajaat puolimetriä kun ilma-alusten lentoradat äkisti leikkasivat toisensa tiukan ylösvedon/kaarron seurauksena. Tästä puolestaan opimme kopterin kaartosäteen olevan lennokkia pienemmän.