Honey Beestä ei ole kokemusta, oma eka kopteri oli walkeran 1#b, joka on karvan verran isompi kuin tuo, mutta muuten taitaa olla samanlainen sähköperäinen rimpula.
Samanlainen tunne oli tuon lennättämisen kanssa, että sujuu kun sujuu, mutta kun mennään niin mennään.
Sitten hommasin Walkera 4#3:n, joka oli vielä vaikeampi lentää kuin 1#B mutta sitä on vaikeampi saada rikki joten harjoittelu ei keskeytynyt yhtä usein ruuvailemiseen.
Sitten olikin reksin aika (450) ja ero on suuri. Toki reksinkin saa tonttiin, mutta ohjauksen ja lennon loogisuuden ero on iso. 1#Bllä lentäminen tuntuu vähän kuin ohjailisi kumilangoilla, ja reksi tuntuu olevan siinä oikeassa kepissä kiinni. Reksillä voi melkein joka lentokerralla kokeilla jotain uutta kun se ilmassa pysyminen ja perän ajaminen on sillä niinpaljon helpompaa.
Kopterin vaihto antoi ison hyppäyksen lentotaitoon, paljolti itsevarmuuden vuoksi, kun alkoi _luottaa_ kopteriin. Mutta viljalti vaikutti myös se, että lopetin lentämisen muualla kuin isoilla avoimilla paikoilla. Alussa tarvitsee korjaamiseen aikaa ja sitä antaa minusta parhaiten korkeus jos näkö vaan on kunnossa.
Kokeilin sitten kuukauden reksiä lennätettyäni taas 1#B:tä, eikä se helppoa ollut vieläkään.
Harjoitusjalaksista myös heti eroon kun se käy edes mielessä. Ei ne kuitenkaan kovin monenlaiselta torpilta pelasta, ja haittaavat lentelyä/hahmottamista ainakin minulla ihmeen paljon.
Simua alle, avoimelle paikalle, ja beltti rohkeasti taivaalle. Pelkääminen haittaa lentämistä.