Joo, varmaan hyvä idea, että näytillä olisi muutakin kun high end -kopuja. Goblinit jne tosiaan eivät varmasti suurimmalle osalle ole realistinen vaihtoehto ihan ekaksi kopteriksi. Juurikin jotain halpaa CP laitetta olisi hyvä olla näytillä. Aikanaanhan esim Genius CP:t jne oli tämmösiä. Ongelma tosin taitaa olla, ettei suomesta taida näitäkään enään saada. Aloittelijalle ei ehkä kannata mitään verkkokaupan lelukopteriakaan toisaalta suositella, jos siihen ei saa mistään varaosia...
Tämä varaosajuttu ja halpojen lelujen joskus heikkokin laatu on muuten aika oleellinen ongelma.
Nimim. "miten minusta tuli multikopteristi".
Oma pienoismalliharrastuksen
i juontaa lapsuuteen 70-luvulle jolloin isäni oli innokas lennokkiharrastaja. Tuohon aikaan se tarkoitti nitro- ja dieselmoottorisia siimaohjattuja ja hiukan myöhemmin tuli analoginen kuusikanavainen 27 Mhz Futaban radio-ohjauslaitteisto joka taisi maksaa kuukauden palkan ja oli tuolloin jotain aivan ihmeellistä. Nitromoottorit olivat oikukkaita, lennätysajasta suurin osa meni moottorin saamiseen käyntiin ja säätämiseen niin että se kävi edes jotenkin. Sähkömoottoreitakin tuli käyttöön jossain vaiheessa mutta akut kun olivat nikkelikadmiumia ja moottorit harjallista Mabuchia niin niiden teho-painosuhde ja lentoaika eivät millään pärjänneet nitrolle.
Kopterikin oli jossain vaiheessa 80-luvulla, Graupnerin Bell 47 G joka oli lähes mahdoton saada pysymään ilmassa ja rakenteeltaan heikkotekoinen. Tuohon aikaan gyrot yms. olivat törkeän kalliita eikä sellaisia siis "halppiskopterissa" (joka silti maksoi tuon ajan mittapuulla ihan törkeästi) ollut vaan ohjaus oli "suora". Parien lapojen ja päärattaiden yms. tuhoutumisen jälkeen kopteri jäi siis hyllyyn, etenkin kun tuo oli ostettu Turun Casagranden (ei se lelukauppa joka vissiin toimii edelleen vaan aikoinaan siellä oli myös saman firman pienoismallikauppa) loppuunmyynnistä eli varaosahuolto ei enää toiminut. Sitten teini-iässä harrastus pikkuhiljaa hiipui.
No, muutama vuosi sitten tuli hetken mielijohteesta Verkkokaupasta ostettua n. 50 euron Skyartec-merkkinen lelukopu. Historia toisti itseään, peräroottori luisti akselillaan alusta asti eikä vehje muutenkaan oikein tahtonut pysyä ilmassa ja kun mukana tulleet lavat ja peräroottorit olivat hajalla selvisi ettei varaosia saakaan (ehkä jostain olisi saanut mutta ei tullut Ebaytä yms. katseltua) joten laite jäi vitriiniin koristeeksi. Oli myös pari koaksiaalilelua jotka kyllä pysyivät ilmassa mutta eivät rajallisen liikehtimiskykynsä (eteen, taakse, kääntyy) puolesta oikein pitkän päälle sytyttäneet.
Sitten tuli jälleen heräteostoksena hommattua pikkuinen nanomulti joka maksoikin vain pari kymppiä, pysyi ilmassa eikä hajonnut torpeissa, mitä nyt potkurit katkeilivat mutta kun nekään eivät maksaneet juuri mitään. Tuli elämys että "haa, tässäpä vihdoin kopteri jota voi lennättää eikä vain korjata" ja se oli sitten menoa. Seuraavaksi tuli FPV-mini jossa samat edut eli torpinkestävyys ja korjauksen helppous/halpuus, potkureita kun vaihtaa kentälläkin helposti eikä noista oikein muuta hajoakaan ellei ihan täysillä seinään vedä.
Nyt on sitten se iso kuvauskopterikin mutta sekään ei ole Phanttomi tms. RTF-laite vaikka sen valmiiksi kasattuna käytettynä ostinkin, tosin käytännössä purin ja kokosin uudelleen ja muutin aika montaa paikkaa sekä lisäsin tekniikkaa. Pari lentävää siipeä on myös tullut hankittua ja ensilento yhdellä tapahtui pari viikkoa sitten, edellinen kiinteäsiipisen RC-vehkeen lennätys meikäläisellä oli 80-luvulla ja silloin ne lennot useimmiten olivat lyhyitä ja pättyivät torppiin. Nyt siipi pysyi simulaattoriharjoittelun ansiosta jopa hanskassa ja säilyi ehjänä parista "kovasta laskusta" huolimatta. Kiinteäsiipisiä on nyt sitten rakenteilla ja hankinnassa pari lisääkin.
Ja kyllä se haave CP-kopuilusta vieläkin aina silloin tällöin siellä mielen perukoilla käy mutta se aloituskynnys ja kustannukset hirvittävät. Multin torppaamisesta kun selviää useimmiten euroilla ja minuuttien työllä, CP-kopulla menee aina kymppejä tai satasia ja pari iltaa korjaamiseen. Olen minä tuolla Clearview-simulla (ei varmaan paras kopusimu mutta niitäkin siinä on) koettanut CP-kopujakin mutta tuntuvat edelleen kyllä aivan hirmuisen vaikeilta pitää vakaasti edes leijunnassa vaikkei perää enää tarvitsekaan jatkuvasti pitää ohjausliikkeillä paikallaan kuten Graupnerissa aikoinaaan.
Mutta ilman halpoja ja helppoja multeja olisi ainakin minun RC-harrastukseni jäänyt uudelleen syttymättä. Niiden kautta tulin ottaneeksi asioista selvää ja tajunneeksi miten valtavasti tämä homma on näinä vuosikymmeninä kehittynyt.
Tuossa muuten joku totesi ettei 3D-lentäminen välttämättä perehtymättömän mielestä näytä kauhean hienolta etenkään videolla. Tässä on minusta vinha perä, vaikka tietää että homma on aivan sikavaikeaa, vaatii vuosia ahkeraa harjoittelua jne. niin maallikon silmissä se silti näyttää siltä että vehje vain pomppii ja pyörii ilmassa eri akseleiden ympäri juuri ja juuri hallinnassa pysyen ja niin nopeasti ettei siinä oikein ehdi tajuta mitä tapahtuu. Esim. lentokoneiden taitolennolle ominainen sulavuus ja "kauneus" jotenkin puuttuu. Toisaalta toiminta tapahtuu lähellä katsojaa joten ehkä paikan päällä esteettiset arvot ovat paremmin esillä kuin videolla? Itse kun en ole 3D-lentämistä koskaan livenä nähnyt. Eli ehkä homman vieminen "ihmisten ilmoille" näytille on tosiaan ratkaisu sensijaan että ollaan Youtuben varassa?
Kiitos ja anteeksi pitkä sepustus.
