Jos aiot DIY:n rakentaa, niin ainakin kannattaa pitää sen verran kiirettä, että saat sen valmiiksi nykyisen lainsäädännön aikana. Jos EASAn direktiiviluonnos menee edes suunnilleen sellaisenaan läpi, niin yli 250 grammaisia omatekeleitä tulee koskemaan melkoinen nippu uusia säädöksiä. Ohessa linkki tiivistelmään harrastekäyttöön tarkoitetuista omarakenteisista kopuista ja lennokeista koskevista säännösehdotelmista:
http://www.lentsu.fi/easa-maaraysluonnos-ja-omatekoiset-lennokit/Voi tietysti olla että Suomessakin aikanaan toimeenpantava direktiivi aikanaan koskisi taannehtivasti myös ennen sen voimaantuloakin tehtyjä lennokkeja, mutta tätä tuskin tapahtuu normaalitapauksessa, ajatellen sitä millainen suo siitä tulisi viranomaisillekin, mutta saa nähdä.
Jos aiot käyttää kopua ammattikäyttöön niin nippu on luonnollisesti paksumpi. Linkki koko luonnostekstiin löytyy edellisen linkin takaa.
Ihan tekniseltä puolelta nyrkkisääntönä multikopun potkurien staattinen veto kannattaa mitoittaa niin, että alle puolet täydestä tehosta riittää leijuttamaan kopterin koko massaa. Silloin kontrolliin ja ongelmatilanteisiin on riittävästi marginaalia.
Nostovoima/teho -suhdetta, käytännössä lentoaikaa tietyillä akuilla, voi parantaa käyttämällä suurempia potkureita ja näihin sovitettuja sähköjä, mutta samalla varsinkin tuuliherkkyys huononee. Jonkinlainen hyvä kompromissi kannatta hakea vaikkapa kokeilemalla jo olemassa olevia kopuja erilaisilla lentomassoilla.
Kaasun vähästäkin hölläyksestä putoavassa kopterissa on kyse nk. "vortex ring statesta" (
http://quadcopter101.blogspot.fi/2014/10/vortex-ring-state-wobble-of-death.html). Laskeutumistekniikalla voi vortex ring state -ilmiön estää melko helposti pitämällä yllä kohtalaista vaakalentonopeutta samalla kun tehoa vähennetään. Tällöin kopteri etenee koko ajan pois sen itsensä kehittämästä, putoavasta ilmapyörteestä ja kontrolli säilyy koko ajan hyvänä suurellakin vajoamisnopeudella mahdollistaen loppuoikaisunkin järkevällä teholla. Tästäkin on mallisuoritus edellä olevassa blogilinkissä. Ainakin vielä nykykopuissa suoritus täytyy tehdä manuaalisesti, mutta se ei ole erityisen hankalaa. Tilaa toki tarvitaan enemmän kuin pystylaskuissa, eli esimerkiksi keskellä metsää ratkaisu ei toki toimi. Teknisenä ratkaisuna kantopintakuorman pienentäminen (potkurien kasvattaminen ja/tai lentopainon pienennys) helpottaa tätäkin ongelmaa yleensä jonkin verran, jos ei muuten niin paremman tehoreservin kautta.