Iltaa,
Siitä on jokunen vuosi aikaa kun olen viimeksi tänne kirjautunut. Olisiko ollut joskus vuonna 2011. Tänään olin pitkän tauon jälkeen mukana kisoissa ja tällä kertaa kilpailijan rooli oli vaihtunut tuomarin tuoliin. Ihan alkuun suuri kiitos kilpailijoille, ilman teitä ei kilpailuita järjestettäisiin. Kilpailijoiden taso oli itselleni positiivinen yllätys. Aikoinaan kun ripustin radion naulaan, niin ei siellä paljoa ollut tunkua FAI-F3C luokkaan. Aikoinaan kilpaileminen oli suuri osa harrastustani ja se vei minua maailmalle arvokisoihin asti. Tuolloin meininki oli kilpailurintamalla hieman toinen. Siihen nyt julkisesti täälläkin haluan ottaa kantaa.
Itse näen, että kilpaileminen on ainoa edellytys lajin hyvinvoinnille. Olipa kyseessä mikä tahansa laji. Koira harrastajat kilpailevat näyttelyissä ja muissa tottelevaisuus jne. kilpailuissa. Golffaajat golf kilpailuissa. Jokkis miehet jokkiskisoissa jne. Usein harrastaminen kulminoituu siis kilpailemisen ympärille. Oli kyseessä sitten rennommat kilpailut tai vedonlyönnit kavereiden kanssa tai arvokisat maailmalla. Viimeisimmässä ilmailulehdessä oli artikkeli Olavi Lumeksesta, Toka-kisojen perustajasta. Hän loi aikoinaan Suomeen mahtavan vaparilennokki-skenen. Ja kaikki se harrastaminen rakentui siinäkin kilpailemisen ympärille. Monessa asiassa motivaatio tekemiseen katoaa mikäli kilpaileminen toisia vastaan loppuu, se taas aiheuttaa koko harrastuksen yleisen hiipumisen. Tämän vuoksi on ihan ensi arvoisen tärkeää, että kilpailutoimintaa pidetään yllä.
Aikoinaan kun itse kilpailin, niin arvokisat ja maajoukkue paikka oli se juttu josta kilpailtiin "verisesti". Jokainen FAI-F3C kuski halusi EM- tai MM-kisoihin suomea edustamaan. Tämä aikoinaan ratkaistiin karsintakilpailuilla joita lennettiin Suomessa neljät. Näistä viimeisin oli aina SM-kilpailu. SM-kilpailun tulos myös ratkaisi arvokisapaikan mikäli oltiin tasapisteissa karsintatuloksissa. Neljä kisaa Suomessa piti kilpailijaporukan aktiivisena koko kesän. Jokaiseen kisaan harjoiteltiin, ja usein vielä yhdessä. Kehittymistä tapahtui jatkuvasti. Tuloksena tästä oli 2010 Arin hopea mitalli EM-kisoissa joka oli vain parin hassun pisteen tappio kulta mitalista. Sekä muutamaa vuotta myöhemmin 8-sija MM-kisoissa ja Juhon Fly Off paikka 2016. Suomessa oli siis todella korkea ja kova taso F3C:ä muutamia vuosia sitten. Silloin me kiersimme Suomen kilpailujen ja arvokisojen lisäksi Ruotsissa tai Norjassa epävirallisissa PM-kisoissa, sekä Ruotsin mestaruuskilpailuissa. Näiden lisäksi järjestimme viikonlopun mittaisia kilpailuleirejä, milloin Räyskälässä, Vesivehmaalla, Jämillä jne. Siellä treenattiin yhdessä mietittiin tuomareiden kanssa lennon arvostelua ja paneuduttiin tekemiimme virheisiin ohjelmassa ja mietittiin yhdessä tuumin miten päästään hommassa eteen päin. Tätä siis tehtiin jo ennen kuin Suomeen alkoi tulla menestystä arvokisoissa. Tiedettiin, että eteen päin pääseminen edellytti sitä, että nähdään mitä muut tekee maailmalla ja käydään kilpailemassa maailmalla vaikka ei pärjättäisiinkään. Kisareissuilla oli aina kivaa, maailma oli mukava nähdä ja tutustua uusiin ihmisiin. Vuosia niitä kisoja tahkottiin ja usein epäonnistuttiinkin ja kisat olivat enempi oppireissuja. Lopulta menestystä alkoi tulemaan.
Näkisin, että tuon kilpailukulttuurin saaminen uuteen kukoistukseen olisi kaikkien etu, ja keinoja sen uuteen nousuun kannattaisi tosissaan miettiä. Potenttiaalia meinaan nykyisissä kilpailijoissa on. Mielestäni tärkeää olisi mukaan saada myös eurosport ohjelman lennättäjiä. F3A:ssa sporttia vastaava Nordic luokka taitaa olla Suomessa suurin luokka, ja ei se olisi huono vaihtoehto sekään, että siihen satsattaisiin lisää. Esimerkiksi poistamalla vanha sääntö, että SM-kisoissa sportin voittajan tulee siirtyä FAI-luokkaan. Sportista ei tarvitsisi siirtyä mihinkänä jollei haluaisi ja FAI-luokasta kilpailijat saisivat osallistua sporttiinkin maajoukkuetta lukuunottamatta jotta sporttiin saataisiin enempi kilpailijoita ja osallistujia, mikä taas tekisi kilpailemisesta mielekkäämpää.
Tässä muutamia ajatuksia joita päivän aikana tänään syntyi. Nykyisellä aktiiviporukalla on talvi aikaa suunnitella ensi kesän kuvioita. Toivotaan, että näistä näkemyksistäni olisi jotain iloa tulevaisuutta suunniteltaessa.
Timo Keränen