Varovainen lähestyminen FBL-tekniikkaan...
Kävin kokeilemassa sattuiko säädöt "pirunpurkkiin" edes sinne suunnalle minne piti. Pari viikkoa asennellut pikku hiljaa, asetuksia käynyt Setup Wizardien kanssa, ja ilman lapoja kokeillessa tuntui kyllä käyttäytyvän kuten pitää, yrittää pitää swahsplaten suorassa vaikka kopukkaa kääntelee eli korjaussuunnatkin näkyi menneen oikein päin. Eikä swashi heilahdellut mihinkään millään kierrosalueella moottoria pyöritellessä, varmaan flight controllerin alle sattunut kaksi teippikerrosta oli sopivasti...
Tuonne se asettui. Vastari runkolevyn alle, josta ihan liian pitkät välipiuhat purkille. Pitäisi haalia alta viissenttiset narut noiden parikymmentäsenttisten tilalle, mutta odotellaan vielä kokemuksia miten suostuu toimimaan...
Koneena siis HK-450 GT, jonka ostin kun jälleen halavalla sai. Servot nupille suoraan Kiinasta, GDW DS031MG, halvimmasta päästä digiservoja metallirattailla, ja tuntuivat toimivan kuten pitää, perälle löytyi Futaban digiservo. Skookumin SK540 leikkimässä flybaria...
Olihan tuo, jälleen jännitystä täynnä, etenkin kun pari viikkoa ollut ensin tuulista ja sitten ukko toistaitoisena eli nuhakuumeessa viikon päivät, tarvinnut muuta kuin haaveilla lennättämisestä. Pitkästä aikaa harjoitustelineiden kanssa pihalle, ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta lähti kyllä lentämään hienosti. Pysyy nätisti suorassa, pyrstö kuin liimattuna, ja ihan pirun liukas liikkeissään. Expoja laittelin ihan reippaasti, ja liikeratoja vähemmäksi, alkoi rauhoittumaan kivasti. Toiselle akulle sitten telineet taas pois, ja lisää expojen yms säätelyä, ja tunnustelua miten tämmöinen toimii... On kyllä aivan toista tankoseen verrattuna, jotenkin kliiniä, mutta kuitenkin vähän etäistä. Ja on nopea tekemään korjauksia kun tarve tulee, vähän hipaisin jalaksella nurtsipaakkuun, josta äkkikorjauksella irti tontista, loppuu mun reaktiokyky niiden liikkeiden kanssa mitä purkki korjasi...
Jotain sitten akun loppupuolella tapahtui, lopetti osaksi ohjauskomentojen vastaanottamisen, pysyi kuitenkin jossain määrin missä halusin, kunnes laskeutumispaikkaa katsellessa otti tehot pois. Korkeutta reilu pari metriä, holdivipusesta moottori seis, ja sinne se pehmeään nurtsiin hakeutui lopulta luonnolliseen asentoonsa eli kyljelleen...
Ei kamera ollut taskussa, vaan eipä tuosta mitään kunnon torppitarinaa saa edes aikaan. Toisessa päälavassa vähän nurtsia, toinen laskutelineen putki takapäästä vähän mutkalla jonka sai sormin oikaistua melkein huomaamattomaksi... Pitäisköhän tehdä landarit 6mm happosesta putkesta, semmoista kun sattuisi muutama metri tallista löytymään, alkaisi nuo putket pysyä suorina ehkä paremmin..?
Ylläolevat kuvat on lennon jälkeen, eli ei pahasti mitään näkyvää. Vetorattaasta ei hampaita karannut, harmittaa olisi saattanut jos melkein kaksi lentoa olisi lentämätön ratas kestänyt... Muuta vahinkoa en vielä ole paikallistanut, paitsi yhden hiljentyneen nuppiservon. Eiköhän se syy tuohonkin hiljenemään löytyne peilistä, halpa ja hyvä pitää hankkia erikseen...
No, entäs ne tunnelmat FBL:stä tankosen jälkeen? Kaksijakoiset. Kun ensivaiheen pelosta pääsi yli, niin kyllähän se on vakaa. Ettei jopa ylivakaa. Mutta jotain puuttuu että tunne olisi miellyttävä. Ehkä tämmöisenkin kanssa oppisi elämään, kun lentäisi enemmän, mut toistaiseksi ei pahemmin omalta tuntunut. Katsotaan miten sitten myöhemmin tuntuu, kun saa lisää kokemuksia, mutta siihen saakka mennään mekaanisella vakautuksella, ja onhan semmoinen vipuhässäkkä flybar -tankoineen ainakin omaan silmään kivamman näköinen...
Onneks en vielä kolmilapanuppia mennyt kokeilemaan, sen kanssa olisi ehkä saanut isompaa vahinkoa aikaan, ja jos servosta vääntö loppui niin paljon aiemmin ehkä..? Sietää kyllä noparistakin vielä tarkistaa onko jännitevahti katkomastaa moottoria akun tyhjentyessä..?
Taidan lähteä lepuuttamaan hermoa tankosten kanssa seuraavaksi... En kuitenkaan meinaa jättää FBL:ää tämänpäiväisen perusteella, hommataan nyt kunnon servot siihen ja jatketaan harjoituksia sitten senkin kanssa aikanaan...