Jasu, ja uusi aloitus

[JasuT]

Opinnot jatkuu. Eka akullinen oli kyllä taas tunnustelua, toisella alkoi jo vähän tunnelma vapautua, kolmannen kanssa kuvasin tuon pätkän ja sitten loppuakullisen kanssa lähdinkin jo lisäämään servojen liikealueita. Neljäs menikin sitten jo "varovasti räimiessä", tuntuu asettuvan paremmin käteen mitä enemmän sallii kopukan liikkua...

Kyllä kai tämä tästä eteneekin? Pelonsekainen tunne käväisi mielessä, että pitääkö tässä kohta jo kokeilla selälläänkin käyntiä, tai ainakin silmukkaa..? Simutellen mokomat menee jo ihan kivasti, mutta taitaa se perusvarmuus kuitenkin vielä vähän puuttua. Toisaalta en ees haluaisi, toisaalta houkuttaisi kokeilla mitenkä sitä osaisi nurinpäin leijutella jne...

Pari uutta akkuakin saapui Hobbykingiltä, ja Turnigyn laturi. Harmi kun laturi ei saanut edes ekaa latausta paljoa yli puolen välin, kun lopetti lataamisen eikä lähde enää edes yrittämään lataamista. Katsotaan mitä vastaavat kun kysyy miten edetään takuuasioissa... Vanhoja akkuja kokeilin ladata, uudet siis vielä lataamatta ensi kertaa, jää ehkä muuhun ajankohtaan uusien akkujenkin testaaminen kun nyt on taas yhden hitaahkon laturin varassa...

[JasuT]

Ja vielä pari akullista. Jos ei kohta silppua synny, niin sitten on jo ihme. Sujuvasti kyljelläänkin useampaan kertaan, ihan halutusti, ja takaisin oikeaan asentoon. Vähän rauhallisempaakin välillä, poikittain edestakaisin ja lähes pystyyn jarrutellen jossa sitten pyrstöllä 180 astetta käännöstä ja takaisin toiseen suuntaan, vähän niinkuin skeittirampilla menisi...

Hitto kun pelottaa tuommonen, väkisin tulee kyllä mieleen se "mutta entäs jos" -tilanne. Onneksi tuossa on tilaa mihin pudottaa jos ihan karkaa, mut sen tietää miten kivikossa sit käy...


Semmoista tälle päivää opetellut, että kun saa ilmaan, tai jopa maassa vielä, vaihtaa lentotilaa. Tuossa HK:ssa kun on vähän liiankin jyrkkä soft startin ramppi, pariin kertaan erehtynyt tuuppaamaan nollilta sinne lentoalueelle 70% huitamille, niin pyörähtää maassakin ilosesti pari kierrosta ennenkuin gyro ehtii saada kiinni. Alignissa on paljon rauhallisempi käynnistys, ja Eskyissä samaten, niin tämän kanssa "pitää" vaan elää näin. Tai sitten kaivaa noparin manuaali, ja yrittää ohjelmoida soft startti loivemmaksi. Alkaa kyllä vipusetkin muistua ajattelematta, holdilla on jo hoidettu pysäyttäminen useamman kymmenen akullisen ajan, tullut jo rutiiniksi sen käyttö, nyt sitten tätä lentotilan käyttöä opetellut. Onhan se kyllä kätevämpi laskeutumisvaiheessa, ja korkeutta alas ottaessakin, ettei kierrokset laske, käytös on selkeämpää noin. Ja joo, aika tasanen on kaasukäppyrä, pientä nostoa ihan isoimmille lapakulmille, aivan tasaisella tuntui ikävästi hyytyvän korkeutta hätäisesti lisätessä...

Nyt kun on enemmänkin tullut luettua, kokeiltua ja ihmeteltyä, niin ne manuaalin mukaiset nitrokopterin kaasukäyrät on kylla aivan käsittämättömät sähkökopterille...

[Maranzi]

Hyvin etenee sun uusi aloitus Juu, sähkökopterissa kannattaa lapakulmatikun (yleisesti vasemman puoleisen) kaikki modet / lentotilat olla asetettu siten, että keskellä on nolla-kulmat (ja ylöspäin positiiviset ja alaspäin negatiiviset kulmat). Eri lentotiloihin / Modeihin / Idle-x -tiloihin ohjelmoit sitten vain mieltymysten mukaan eri nuppikierroksia ja muita lentoon vaikuttavia asioita (riippuen mitä säätömahdollisuuksia sulla on). Ei muuta kuin tsemppiä, ja kun torppi tulee niin ei muuta kuin ettepäin - se on osa tätä harrastusta.

[JasuT]

Kiitoksia kannustuksesta. Tuossa Flyskyn FS-i6:ssa ei ole kuin kaksi lentotilavaihtoehtoa, puolittajilla saa ohjausliikkeitä rauhalliseksi toisella vipusella, kolmeasentoiselle saa gyron toimintaa asetettua ja hold vaikuttaa vain kaasuun. Nyt mennään tuolla, se kun sopi sopivasti budjettiin tuolloin, ja nyt on opittu elämään sen kanssa ja on muutama vastarikin siihen hankittuna lisää ja modattuina...

On kyllä sujunut oletettua paremmin, Eskyä tuli alkuun torpattua muutamaan kertaan Walkeran lisäksi, 450 kopukat pysyneet toistaiseksi hallussa vain yhden nurtsille kaatamisen kanssa josta ei edes vaurioita syntynyt. Hieman on tullut tosin varauduttua että kun torpataan, niin osia löytyy, pari täydellistä runkoakin varalla joista toinen lentämätön, noiden kahden lentävän lisäksi, ja sekalaista muutakin osaa on kivasti kertynyt... Taitaa olla puolenkymmentä pyrstöputkeakin jemmassa, laskutelineitä, nuppejakin ja nippu lapoja odottamassa, ehkä sitä varautumisen ansiosta vähän vapautuneemmin uskaltaa opetella..?

[JasuT]

Parin viikon tauko, ja kaikki aiempi varmuus hukassa. Toissailtana sentään hetkeksi selkeni sen verran että vähän kävin hakemassa tuntumaa takaisin Honeybeellä, eiliselle meinasin ottaa täyden lentopäivän, vaan kun sain akkuihin varausta ja kamat autoon, niin taivas aukeni. Sitä sitten tovin tuskailin, ja katsoin tuoreempaa ennustetta, niin päädyin purkamaan akuista varaukset pois... Vettä, tuulta, ja lisää vettä oli loppupäivän säät, ja siinä se loppuiltapäivä-ilta menikin akkuja purkaessa... Enimmät päältä H4-polttimolla, loput laturin storage -toiminnolla...

Tänään sitten uutta yritystä, foreca lupaili ihan kelpo lentokeliä aamupäivälle, joten akkuja laturiin aamukahvin ajaksi. Kamat kyytiin ja lentotoimialueelle, eka akku lähes tyynessä tuntumaa HK:lla hakien. Ja taas pientä peräservon keskikohdan hakemista, ja kyllä sen sai jopa niinkin hyväksi että välillä sai hetkiksi päästää jopa tikusta irti. Olkoot tuossa asetuksessa, pieni korjailu ja hakeminen taitaa kuulua pelin henkeen... Siitä sitten täyttä akkua tilalle, ja kevyttä taivaslentoa orastavan tihkusateen kanssa. Samalla uushankinnan eli laturin testausta, hyvin tuo ISDT T8 puskee akkua täyteen rullakennoakusta, täyttää yhden samalla kun tyhjentää taivaalla lentäen toista. Maltillisella 7,5 A asetuksella ehtii juuri sopivasti, oikein jos kiire tulee niin ei lopu laturista kyky kesken...

Kokeeksi sitten ihan uusi akku lentoon kolmannelle kierrokselle, ja kyllähän uusi potkii vähän toiseen tapaan mitä käytetyt. Kapasiteettia ja potkua piisaa ihan toiseen malliin, ja lopusta puuttuu se vanhojen hiipuminen tai ainakin on paljon nopeampi se loppuminen kun sen aika tulee. Ehti kuitenkin vielä "kentälle" hyvin takaisin, ja ottaa hallitusti alas ennen jännitteiden laskemista liian alas, 2200mAh akkuun ei sopinut kuin 1800mAh kun oli taas täynnä eli vähän jäi reserviäkin tähteeksi...

Yllättävän äkkiä kyllä taas muistui pienestä tauosta huolimatta, ja kivaa oli vaikka viimeinen akullinen tulikin aika sateessa loppuun ajettua. Tuulikin kävi yltymään, välillä puhalti aika navakastikin, silti en saanut edes laskeutuessa kipattua nurin kapeasta laskutelineestä huolimatta, HK:ssa kun näkyy olevan senttitolkulla kapeammat landarit mitä Trexissä, ja on nuo Alignin landarit löytäneet myös Eskyihinkin...

[JasuT]

Ehdinpäs ennen tuulen yltymistä käydä vähän opettelemassa. Ja taitaa olla tarpeenkin, se opettelu...


Kahden kopterin taktiikalla tänäänkin. Viimeksi ei tosin tarvinnut toista, yhdellä pärjäsi, tänään taas...


...tulihan se sieltä alas. Sujuvasti sepelikköön, vaikka olisi pehmeämpääkin hiekkaa ollut lähellä... Joku sanoi sitäkin jo että kopteri hakeutui sen luonnolliseen asentoon...

Eka akullinen taas vähän hakemista, pari seuraavaa vähän rennommin, ja laajempia liikkeitä hakien. Ja sieltä se itsevarmuus taas oli löytyvinään, lisää vauhtia ja näyttävämpiä liikkeitä, ja sit maankuori nousikin yllättävästi ylöspäin...

Sattuuhan näitä...

Joo, ihan puhdas tikkuvirhe, vaikka mitenkäpäin sitä yritti ensin itselleen selittää. Lisää rutiinia pitää saada, niin ei tule paniikinpoikanen kun korkeutta on liian vähän, vauhtia liikaa ja siinä sitten orientaatio katosi ettei ihan taas tiennyt miten päin ilmassa oltiin. Löytyi se lopulta mitenkäpäin oli, mutta vissiin sieltä syvältä löytyi komento että "vasen tikku alas" tms... Tai näin ainakin luulen että kävi...

Holdille muistin/osasin nykäistä, ilmeisesti säästi sitten nuppia vähän. Flybar -tanko ja lepatusakseli mutkalla, ja lavat kuten näkyy, sekä vetoratas menetti hampaitaan pitkältä matkalta. Landarit näkyy katkenneen myös, ja pientä nirhaumaa moottorin piuhojen eristeissä...

Peräputki näkyy olevan suora, pyrstölavat samaten mitä nyt vähän raapaisseen näköiset, pääakseli suora ja servotkin näyttäisi pysyneen ehjinä. Pikkuvaivalla takaisin lentokuntoon, vaan

Tästä se lähtee isomman kanssa. Ihan eri meininki ottaa HK-450 sepelikköön verrattuna Honeybeellä heinikkoon. Oli kyllä ekaa kertaa vauhtiakin jo mukana, nyt ruuvataan kasaan ja kokeillaan uudestaan..!

Niin, ja tässä kohtaa Trex ilmaan, jännitti ihan prkleesti torppauksen jälkeen. Mutta äkkiä se jännitys katosi kun sai ilmaa lapojen alle. Tosin nyt sitten huomasin että pitää tuota Trexiä vähän säätää, lisää kulmia lapoihin, kun ei tunnu HK:n tapaan haluavan nousta. Tarkistetaan ja säädetään, ja kun tuuli taas laantuu niin jatketaan harjoituksia...

[JasuT]

Sain nippuun, ja koelennot suoritettua. Taas lentää niinkuin ennen torppaamista... Muutama pikkuosa muutti muotoaan, mutta vielä onneksi osaa löytyy kotoakin..:

-päälavat poikki/säleinä
-flybar -tanko hienosti solmussa
-lepatusakseli mutkalla, ja hyvät lukitteet oli kun ruuveja avatessa katkesi toinen ruuvi akselin sisään
-peräropelin akseli mutkalla, sain oikaistua
-toisen perälavan pitimen laakeri yritti purkautua, löytyi uusi tilalle, koko kätevä 2x5x2.5mm. Pitää näitäkin ja muitakin laakereita muistaa hankkia
-vetoratas menetti hampaansa
-moottorin akseli yritti irrota, samalla kun putsasi irronneet hampaat sisältä, sai kiristettyä akselin taas kannuun kiinni

Vaihdoin toisen HK:n nupin tilalle, varaosana ollut lepatusakseli kun onkin eri mitoituksella. Solmitussa muutaman millin pitempi versio, tilasin pari uutta vitosella posteineen, korjataan sekin nuppi kun osat tulee...

Ihana laji, ei anna sitten yhtään anteeks. Ei saa herpaantua keskittyminen ollenkaan, tai pääsee taas korjaamaan. Haastaa ihan pirusti, mut palkitsee myös, ja kun kuvittelee jotain oppineensa ni palauttaa kivasti maan pinnalle -kirjaimellisesti...

Oli kyllä vapauttava tunne käydä akullinen suorittamassa koe/säätölentoa, kun käytös kopukalla palautui entiselleen. Eikä ollut isompaa pelkoa näköjään tullut, ehkä se loppuakku sekä akullinen lisää Trexillä helpotti tuossa..?

[Konna]

Mahtavaa tekemistä siellä! Torppaaminen on osa lajia jos vähänkään aikoo kehittyä. Itseä ei juurikaan tikuista ajetut torpit ole harmittanut mutta teknikaalit on aina ärsyttänyt.

Jatka samalla innolla niin hyvä tulee 

[JasuT]

Kaipa noista oppii. Ei tosiaan harmita, jos ite ajaa tonttiin, lähinnä huvitti että "sattupa tämäkin". Äsken kävin kokeilemassa tuuleeko liikaa, ja kyllä sen 3m/s tasaisen kanssa toimeen tulee, mutta vähintään toinen mokoma äkillisiä puuskia on liikaa näille taidoille. Koko akullisen silti taistelin, ja ehjänä kotiin, mutta ei ollut kivaa se kun yhtään ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin kun puuskista ei oikein tiedä...

Sen verran kovia puuskia, ettei gyrokaan ihan mukana pysynyt, mutta hymyilytti kun osasi pitää jotakuinkin hallussa. Olisi vaan pitänyt vaihtaa järjestystä, lähteä lentämään eikä leikkaamaan pihan nurtsia, nyt sitten odotellaan iltaa kun pitäisi tyyntyä iltaa kohden...

[JasuT]

Tyyntyi lopulta illaksi, ja pääsin ajamaan akut ilmassa tyhjäksi. Neljä akullista vielä illan hämärtyessä, viimeinen oli siinä rajoilla että alkoiko jo näkyvyys vähentyä. Meneehän ne pari viimeistä minuuttia vaikka pimeässäkin, vai..?

Jotenkin oli semmoinen tuntuma, että pieni pelko kaikesta huolimatta jäi. Vähän vaivaantunutta, varovaista oli lentäminen, mieluummin vaan leijutteli eri asennoissa hakien varmuutta orientaatioon. Pikkasen muutakin, mutta ei vaan uskallus tuntunut riittävän, otetaan siis lisää opettelua, seuraavaan torppiin asti ainakin... Mutta verrattuna päivän kokeiluun, oli kuitenkin mukavaa kun ei puuskia tarvinnut pelätä, aivan tyyntä sen tunnin verran mitä tuolla olin. Nätisti leijutellen uusissa akuissa riitti potkua vartiksi, vanhat hyytyi 11-12 minuutin kohdalla...

[Maranzi]

Näitä sun edistymistarinoita on mukava seurata ja lukea. Kannattaa tämän oikean harjoittelun rinnalla ajaa runsaasti simulaattoria. Sellainen 10-15 min/päivä (tai per sessio) on hyvä määrä. Itse hion simulla jo osaamiani temppuja ja lisäksi harjoittelen/hieron yleensä aina jotain uutta temppua, jota sitten jossain vaiheessa kokeilen oikeallakin kopterilla. Tsemppiä jatkoon ja jatkahan stoorienkin kirjoittelua!

[JasuT]

Simulla on haettu aika paljonkin sitä tuntumaa tikkuihin, rutiinia lisää, ettei tarvitse tai tarvitsisi niin paljoa miettiä mitä tikuilla sohii. Pääosin tuntuu että se puoli alkaa olla aika hyvin hanskassa, mutta silti tulee niitä "eiku, oho" -tilanteita välillä...

Eilen huomasin, ja sitten myöhemmin mietin vielä lisää, että välillä tuntuu katoavan orientaatio, paikkaan ja aikaan kuten Käpylässä kuntoutuskeikalla paljon puhuttiin. Ikäänkuin katoaisi aika ja paikka ihan hetkeksi, ja tuolla hetkellä kyllä kopukka on pikkasen eri asennossa/liikkeessä mitä mielikuva oli. Prosessoinnin hitaus tullee esiin yllättävissä tilanteissa, ja sen ansiosta tuskin mitään ADH3D:tä tulee edes haaveiltua. Videolta vauhdikkaita suorituksia ihmetellessä, väkisin tulee mieleen että tietääkö siellä tikkujen päässä kaveri oikeasti mitenkäpäin se vekotin missäkin hetkessä on, ja jos tietää niin minulla kyllä loppuu aivosta kapasiteetti niillä vauhdeilla. Menee yli jo nekin, mitä tältä palstalta löytyy, seitensatasilla rauhallista 3D:tä katsoessa...

Kuormittaa myös "ajukoppaa" ihan huolella pitemmät sessiot, eiliseltä se neljäs akullinen alkoi olla, hämärästäkin johtuen ehkä, jaksamisen rajoilla. Ei sitä siinä lentäessä huomaa, mutta ilta sitä eteenpäin oli kyllä hieman sumussa. No joo, saa tuon olotilan muutenkin haettua, elektroniikkaa tutkimalla/korjaamalla, Arduinon koodausta hapuillessa yms, sitä liikakuormitusta ei huomaa kuin siitä ettei vaan ajatus enää etene. Tämän hallintaa on jokunen vuosi yritetty selvittää, mutta vielä 18 vuoden jälkeen ei ole oppinut tunnistamaan tuota hetkeä...

Kivaa tämä on silti, vaikkei välillä pitkään jaksakaan. Ja jos ei opi kautta kykene mihinkään näyttävään menoon, niin sitten lennellään rauhallisesti. Ja jos teinit innostuu, niin siinä tukena sitten, enemmän ehkä teknisenä kuin lentotaitoon, ne kun tuntuu oppivan pikkasen paremmin mitä kohta viiskymppisenä itse... Enkä kyllä odottanutkaan että heti parissa kuukaudessa olisi taitolentokelpoinen, senkin perusteella mitä on näistä kuullut ja lukenut, ja onhan tässä selkeää oppimista ja edistystä tapahtunut. Eikä luonto anna ihan helposti periksi, ja kun on harrastus niin harrastuksen ehdoilla tätä mennään, ja psykologisesti on hyvä (tämän päävamman kanssa) että saa arjen katkaistua hetkeksi omin päin touhutessa...

Tässäkin lähinnä harmittaa se että pitikin sitä HK:lla lentämistä odotella nuo vuodet, ja vuosikymmenet Shuttlen jälkeen...

[Maranzi]

Simuttaminen voi käydä tylsäksi, ellei ole jotain ohjelmaa tai systeemiä, minkä mukaan treenailee. Itselle oli paljon (ja tosi pitkäksi aikaa ) hyötyä tästä ohjelmasta: https://www.helifreak.com/showthread.php?t=531380

Noita treeniohjelmia on takuulla muitakin, mutta tärkeintä on, että valkkaa jonkun ja alkaa noudattaa sitä.

[JasuT]

^Sama treeniohjelma on välilehdellä ollut auki varmaan pari kuukautta, ja sieltä on välillä tullut vinkkiä ja vauhtia haettua. Ilman tuota, tai mitään, ohjelmaa olisi kyllä varmasti tullut kyllästymä simutteluun... Ei vaan simullakaan suju vireystilan ollessa vähäinen, sitä vähääkään mitä oikealla, vaan torppaaminen ei tunnu missään simulla...

Hämmentävän äkkiä kyllä teini otti simulaattorin omakseen, leijutteli nenä mihin tahansa suuntaan alle tunnissa ekasta kokeilusta...

[JasuT]

Varovainen lähestyminen FBL-tekniikkaan...

Kävin kokeilemassa sattuiko säädöt "pirunpurkkiin" edes sinne suunnalle minne piti. Pari viikkoa asennellut pikku hiljaa, asetuksia käynyt Setup Wizardien kanssa, ja ilman lapoja kokeillessa tuntui kyllä käyttäytyvän kuten pitää, yrittää pitää swahsplaten suorassa vaikka kopukkaa kääntelee eli korjaussuunnatkin näkyi menneen oikein päin. Eikä swashi heilahdellut mihinkään millään kierrosalueella moottoria pyöritellessä, varmaan flight controllerin alle sattunut kaksi teippikerrosta oli sopivasti...






Tuonne se asettui. Vastari runkolevyn alle, josta ihan liian pitkät välipiuhat purkille. Pitäisi haalia alta viissenttiset narut noiden parikymmentäsenttisten tilalle, mutta odotellaan vielä kokemuksia miten suostuu toimimaan...

Koneena siis HK-450 GT, jonka ostin kun jälleen halavalla sai. Servot nupille suoraan Kiinasta, GDW DS031MG, halvimmasta päästä digiservoja metallirattailla, ja tuntuivat toimivan kuten pitää, perälle löytyi Futaban digiservo. Skookumin SK540 leikkimässä flybaria...

Olihan tuo, jälleen jännitystä täynnä, etenkin kun pari viikkoa ollut ensin tuulista ja sitten ukko toistaitoisena eli nuhakuumeessa viikon päivät, tarvinnut muuta kuin haaveilla lennättämisestä. Pitkästä aikaa harjoitustelineiden kanssa pihalle, ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta lähti kyllä lentämään hienosti. Pysyy nätisti suorassa, pyrstö kuin liimattuna, ja ihan pirun liukas liikkeissään. Expoja laittelin ihan reippaasti, ja liikeratoja vähemmäksi, alkoi rauhoittumaan kivasti. Toiselle akulle sitten telineet taas pois, ja lisää expojen yms säätelyä, ja tunnustelua miten tämmöinen toimii... On kyllä aivan toista tankoseen verrattuna, jotenkin kliiniä, mutta kuitenkin vähän etäistä. Ja on nopea tekemään korjauksia kun tarve tulee, vähän hipaisin jalaksella nurtsipaakkuun, josta äkkikorjauksella irti tontista, loppuu mun reaktiokyky niiden liikkeiden kanssa mitä purkki korjasi...

Jotain sitten akun loppupuolella tapahtui, lopetti osaksi ohjauskomentojen vastaanottamisen, pysyi kuitenkin jossain määrin missä halusin, kunnes laskeutumispaikkaa katsellessa otti tehot pois. Korkeutta reilu pari metriä, holdivipusesta moottori seis, ja sinne se pehmeään nurtsiin hakeutui lopulta luonnolliseen asentoonsa eli kyljelleen...

Ei kamera ollut taskussa, vaan eipä tuosta mitään kunnon torppitarinaa saa edes aikaan. Toisessa päälavassa vähän nurtsia, toinen laskutelineen putki takapäästä vähän mutkalla jonka sai sormin oikaistua melkein huomaamattomaksi... Pitäisköhän tehdä landarit 6mm happosesta putkesta, semmoista kun sattuisi muutama metri tallista löytymään, alkaisi nuo putket pysyä suorina ehkä paremmin..?

Ylläolevat kuvat on lennon jälkeen, eli ei pahasti mitään näkyvää. Vetorattaasta ei hampaita karannut, harmittaa olisi saattanut jos melkein kaksi lentoa olisi lentämätön ratas kestänyt... Muuta vahinkoa en vielä ole paikallistanut, paitsi yhden hiljentyneen nuppiservon. Eiköhän se syy tuohonkin hiljenemään löytyne peilistä, halpa ja hyvä pitää hankkia erikseen...

No, entäs ne tunnelmat FBL:stä tankosen jälkeen? Kaksijakoiset. Kun ensivaiheen pelosta pääsi yli, niin kyllähän se on vakaa. Ettei jopa ylivakaa. Mutta jotain puuttuu että tunne olisi miellyttävä. Ehkä tämmöisenkin kanssa oppisi elämään, kun lentäisi enemmän, mut toistaiseksi ei pahemmin omalta tuntunut. Katsotaan miten sitten myöhemmin tuntuu, kun saa lisää kokemuksia, mutta siihen saakka mennään mekaanisella vakautuksella, ja onhan semmoinen vipuhässäkkä flybar -tankoineen ainakin omaan silmään kivamman näköinen...

Onneks en vielä kolmilapanuppia mennyt kokeilemaan, sen kanssa olisi ehkä saanut isompaa vahinkoa aikaan, ja jos servosta vääntö loppui niin paljon aiemmin ehkä..? Sietää kyllä noparistakin vielä tarkistaa onko jännitevahti katkomastaa moottoria akun tyhjentyessä..?

Taidan lähteä lepuuttamaan hermoa tankosten kanssa seuraavaksi... En kuitenkaan meinaa jättää FBL:ää tämänpäiväisen perusteella, hommataan nyt kunnon servot siihen ja jatketaan harjoituksia sitten senkin kanssa aikanaan...

[JasuT]

Pari akullista "tanko-HK:lla" pörräämässä, onhan se erilainen. Tutumpi ainakin, ei niin vakaa, mutta ennustettavampi jotenkin. Nätisti sekin lentää, leijuttelin tuossa pehmeällä pihanurtsilla hakien taas tuntumaa tauon jälkeen. Ja joo, kyllä sekin aika sinä pysyy missä haluan, gyron elämä ihan erilaista, kummassakin hyviä puolia mutta erilaisia...

Vielä en tuomitse, mutta toistaiseksi on mielikuva että tykkäisin mekaanisesta vakauksesta. Tiedä sitten vaikka mieli muuttuisi jossain vaiheessa..?

Tovi torpinpoikasen jälkeen heräsi muistikuva, hentoisesta elektroniikan hajun pöllähdyksestä hetki ennen kontrollin menettämistä FBL-kopterissa. Noinkohan silloin pääsi savu servosta tuoksun kanssa? Nyt sitten pitäisi keksiä hinta-laatusuhteeltaan sopulit servot nuppiin...

[JasuT]

Irrotin nuppiservot, kaksi toimii irrallaankin kuten pitää, yksi hengetön. Testasin Skookumin servolähdöt siirtämällä ehjää servoa eri lähtöihin, kaikki toimii. Servo auki, ei näy mitään palanutta, hento tuoksu löytyi sisältä, "volttipuntarilla" näkyi sähkö servon kortillakin eli kaipa se kuollut on...

Nyt kun pääsi näkemään servon elektroniikan, epäilyttää että olisiko voinut kestääkään jos yhtään rajummin tulee komentoja. Yksi pieni siru joka hoitaa kaiken moottorin ajamiseen liittyen, ja asentotiedon käsittelyn. Voipi tulla äkkiä lämmin tulitikun pään kokoisessa sirussa...

Taidanpa lähteä akkuja latailemaan, jos vaikka vähän leijuttelisi pihassa taas...

[JasuT]

Joo, pihassa leijuttelua "kuitu-Kingillä" ilman ylimääräistä ohjelmaa. On kyllä hämmentävän ketteränkiikkerä, sillai hyvällä tavalla, ja lähes tyynessä ei isosti tilaakaan kaipaa ympärilleen. Ei tosin olisikaan ollut, kun on taas luonto lähtenyt kesän aikana valtaamaan tuota pihan puolta, mutta ilman osumia kasvustoihin selvittiin. Ehkei tässä vaiheessa kasvukautta enää hellasärökään repeytyisi vaikka vähän hipaisisikin, mut parempi olla testaamatta ainakaan tarkoituksella...

Uusilla akuilla tämä oli kyllä aika hienoa menoa, tasaisesti parikymmentä minuuttia leijutellen ja vähän hyvin pientä muuta kuviointia. Varovasti, ettei vaan karkaisi taas mopo, unohtaen tilan rajoitteet. Jokseenkin vapauttavaa ja rentouttavaa tämmöinen, kun ei edes yritä mitään ihmeellistä...

Säätiedottelua kun on katsellut, niin voi olla aika vaikeaa pysyä lähipäivinä isommalta alueelta poissa, josko kokeilisi miten isommalla lähtisi elämä taas sujumaan. Semmoisessa pienessä hiekkakuopassa on tarkoitus lentää, tutun paikan reuna-alueella, kuopassa josta on purettu rakennus pois. Lähinnä sillä ajatuksella että olisi sitten etäisyyttä maankuoreen, ehtisi ehkä pelastaa kun alkaa tapahtua? Tai sitten ei, ja ehtii ottaa enempi vauhtia jolloin pääsee syvemmälle pehmoiseen hiekkaan..?

Ihan tarpeeksi tuntui olevan tuommoiset parinkymmenen minuutin sessiot. Jälkimmäisessä alkoi taas loppupuolella katoamaan keskittyminen, vaikka akullisten välissä tulikin vajaa kymmenminuuttinen ihmeteltyä säätöjä, ja tarkasteltua miten on osat pysyneet menossa mukana. Saas nähdä osaako sitä jatkossa olla ahnehtimatta lentoajan kanssa, taida oikein olla oppimisenkaan kannalta hyvä jos vetää ittensä piippuun...

[JasuT]

Johonkin taas kadonnut hetket jolloin kelit ja ajankäyttö kohtaisivat. Eikä yhtään ole helpottanut koulujen alun jälkeiset pakolliset kuumeilut, melkein kaikki on jo päässeet siitä nauttimaan, itseni mukaanlukien...

Yks kaveri käväisi kylässä, kantoi mukanaan Nine Eaglesin pari kopukkaa. Poikansa näitä kuulemma ostelee, ja kun torppaa niin hankkii uuden -ei ropaa ollenkaan. Joku pieni koaksiaali sekä Solopro 228P. Jälkimmäinen piti viritellä eheäksi, toinen akkukin on uuden veroinen, ja kumma kyllä tämä pysyi ilmassa kuten pitää. Periaatteessa helppo aloittaa harrastus tuommoisella, tankonen jossa gyroja apuna, tuuletkaan ei isommin heitelleet. Ja kun on kevyt, alta 250 grammaa, niin voi huoletta räimiä menemään eikä ole kovinkaan helppo näköjään edes rikkoa. Kävi jo kuusiaidassa, kukkapenkissä, tuuheassa artisokka -viljelmässä, ja meno vaan maistuu... Jostain tosin luin, olikohan tältä palstalta, että hätäisemmin suuntaa vaihtaessa, pysäyttäessä sekä reilummilla ohjauksilla tuppaa flybarin painot hipomaan canopyä, ja kyllähän se sen tekee aika helpostikin. Kätevä pärinä tulee tuolloin, ja keksii vähän omia suuntiaan minne mennä, mutta helposti sai haltuun niissäkin tilanteissa...

Aika ristiriitaisen tunnelman kyllä tuommoinen tuottaa. Periaatteessa helppo ja vakaa, muttei kuitenkaan. Gyrovakautetun herkkyys, ja tankosen viiveet, hämmentävä kokonaisuus. Pyrstö pitää älyttömän hyvin, jaksaa mennä harjallisista koneista huolimatta, ketterä pieneen tilaan eli helposti pienessä tilassa pystyi ajamaan kahdeksikkoja yms, pystykäännöksiin taas loppui ominaisuudet aivan kesken...

Pitää kyllä semmoset terveiset välittää kaverille, että jos oikeasti meinaa kopterilla leikkiä, niin kannattaisi siirtyä näistä leluista isompiin. Jos taas on tarkoitus "pikkupäissään pikkusen ja toisinaan" hupia hakea, niin sitten tämmöiset on ehkä se oikeampi ratkaisu? Rahasta kun ei tällä kaverilla ole kiinni, eikä toisaalta "kloonit Kiinasta" maksa sen enempää mitä tämmöisetkään... Ajankäytöstäkin se ehkä voi jäädä myös, tuppaa ratasarjoja ja rallia harrastavalla yrittäjällä olla muutakin ajankäyttöä kuin täyspainoisesti lentää kopterilla...

Mutta asiaan, jos ei olotila pilotilla ole huomenna ihan pilaantunut, niin tavoite on käydä taas päivällä vähän hakemassa tuntumaa koneisiin. FBL -HK odottaa vielä servojensa asentumista, mennään siis tankosilla jos mennään. Polttelee taas kummasti päästä lentämään, tuohon "lentotoimialueelle", ei tuossa pihassa vaan tunnu enää tila riittävän Honeybeellekään...

[JasuT]

Löytyi sopiva hetki, tunti meni kyllä kätevästi touhutessa. Kerätessä kamat kyytiin, kaivaessa Lantikka katoksesta esille, muistellen miten näitä ajetaan jne. Eka akku meni ihan leijutellessa, vanhoilla akuilla pyrstö vaeltaa melkein heti, uusilla vasta kun jännitteet lähtee laskemaan. Äkkiä tosin tuohonkin tottuu, ei kauaa häiritse että pikkasen pitää kammeta koko ajan pyrstöä, muistaa kun täyden akun vaihtaa tilalle että "ai tämä voi pysyä paikallaankin"...

Toisen akullisen puolivälissä tuli sitten se tuttu tunne, "hei mähän osaan tämän". Kevyttä räimimistä, kunnes jostain se järki muistutti ettei ehkä kannata. Loppuakullinen sitten taas rauhallisempaa menoa, ilman tilanteita. Aiemmista sit opittuna, pientä taukoa väliin, siinähän sitä samalla käy vähän kopukkaa läpi ettei vaan ole yllätyksiä kehittynyt, ja kun kerran oli edelleen kunnossa niin akkua kiinni ja taivaalle. Maltillista pikkupyörittelyä, rentous alkoi löytyä, ja sitten se pakollinen läheltä-piti loppuun. En arvannutkaan että voisi tuore alta 40 cm ohut koivu olla noin sitkeää, vanerialustan vieressä kun kökötti semmoinen. Oli jo maassa, holdi nykäistynä, rupelia hidastaessa toisinaan pyrkii vähän pyörähtämään niin eiköhän napannut sen koivun pyrstön akselin ympärille. No, koivu poikki sivuleikkureilla, sitten lähtikin ne pari kierrosta akselin ympäriltä helposti, tarkastelua tuliko vahinkoja ja kun ei silmämääräisesti mitään näkynyt niin vielä kerran lapaan liikettä. Toimi kuten pitää, ja äkkiä alas, ihan kentän pinnassa akkuvahti vinkaisee kerran eli aika vähissä alkoi jo olla...

Sääarvausta katsellessa, taitaa tulla parin päivän tauko, ja loppuviikosta pitäisi taas kelpo keliä löytyä. Päivällä alkaa vähän paremmin ehtiäkin, kun koulut pääsi alkamaan ja eskarilainenkin on siellä ne muutamat tunnit. Ja kun ei tuon kauempana ole lennätyspaikka, niin aikaa siirtymiin ei montaa minuuttia mene, ja kun ovat isommat pojat hetken taas simutelleet niin pitää heillekin antaa mahdollisuus kokeilla noita kevyitä kippanoita, ja jos vaan alkaa onnistua laskeutumisetkin oikeinpäin, niin miksipä ei jonkun noista klooneista uhraisi..? Näkisi sitten jaksaako kiinnostaa, en isommin yllytä mutta mahdollisuuden meinasin tarjota...

[HJK]

Itse muinoin maalailin kopat, finit ja lavat rohkeasti huomioväreillä. 450 kopteriin pistin 500sen jalakset ja finit. Lapoihin maalia, ja tasapainoitus. Mua vaikkapa punaiset lapakehät auttoi hamottamaan kopterin asentoa.

Mulla on vieläkin 800N rekkulan lavoissa hologrammiteippaus, ja lavan kärjet neon punaisella. Auringossa näyttää isolta CD-levyltä.

Hienotkin vakiokopat sulautuu herksti taustaan, etenkin varjon puolelta katsottuna. Sitäpaitsi 450-kokoluokka on jo niin pieni ikämiehen silmille, että siitä (ikäntymisestä) alkoi mun neon kontrastivärien harrastus. Suuret selkeät neonväripinnat toimii iltahämärissäkin mainonsti (kuin kopteri olisi valaistuna).

[Dutchman]

Rohkeasti neonia molempiin lapoihin. Hento mattaus, väriä päälle ja päälapojen tasapainotus. Halpa testaus. Päälavat kannattaa kumminkin tasapainottaa. Lapakehä näkyy tosi hyvin!

[JasuT]

On kyllä pitänyt hankkia fluorisoivia värejä, jotenkin vaan aina unohtanut maalikaupan lähellä. Toivottavasti huomenna muistaa, samalla kun vähän muutakin maalia projektiraudan kaveriksi pitäisi mukaan nostella. Ei nämä kohta viiskymppiset silmätkään enää uusia vastaavasti toimi, hämäränäkö on huonontunut jo muutenkin, silmälasit osaltaan, niin äkkiä sitä vaan kopukka katoaa taustaan. Vihreää puustoa monesti taustalla, valkoinen iso talo toimii paremmin, kirkasta sinistä taivasta vasten katoaa kanssa aika sujuvasti...

Kyllähän isompi olisi aina, hmm, isompi. Mutta siinä sitten tulee kaikkea muutakin, tuplamäärä akkukennoja eli hintaa reilusti, vaatii enemmän tilaa lennätykseenkin, nitrokonetta en enää halua (tai tiedä mitä vielä tulee hankittua) kun sitäkin on tullut kokeiltua. Toisaalta, on monesti pohtinut pientä nitrokopteria, sekä nelitahtikoneella olevaa. Ehkä joskus, tai sitten ei..? Hallussa kun on sisäänajettu OS Max 10 sekä Hinterbergerin .21 nelitahtinen, näiden ympärille on joskus miettinyt vispilää rakentavansa... Tai sitten antaa mopon karata ihan huolella, ja tekisi reilumman kokoisen bensanelarin ympärille jotain, riittäisikö sitten se että leijuu ja edes jotenkin pystyy lentämään, sen näkisi sitten...

[Maranzi]

Kannustan hankkimaan isompaa. Oma suosikkini ehdottomasti on ns 600-kokoinen, joka lentää tällaiseen yli 5-kymppiseen makuun hienosti 6S -akuilla. Paljon helpompi lentää kuin pienemmät ja mikä parasta näyttävämmän näköinen Oma ykköskopterini tällä hetkellä on Goblin RAW 580. Sen velipuolta Kraken 580:stä tulee lennätettyä selvästi vähemmän - jotenkin se RAW 580 vain taipuu paremmin meitsin pyörittelyihin…

[JasuT]

Ei saa yllyttää, kohta on sit isompiakin noiden lisäksi jos ei ole varuillaan...

Pari akullista kävin taas kokeilemassa, ja alun kolmatta. Jostakin syystä alkoi tuuli taas yltymään, vähän turhankin navakasti välillä tuuli ja suuntakin kääntyi. Huomasi kyllä sen kolmannen akullisen alusta jo, ettei keskittyminen enää parasta ole, vaikka taukoa pitikin akullisten välissä, ehkä viisaampaa oli ottaa hallitusti alas kun pari "oho-hupsista" tilannetta sai vielä selvitettyä. Enemmän kyllä säikytteli orientaation kadottaminen kuin puuskat, tuotakin tuli taas esille kolmannen akullisen aikana... Alkoi taas uskallus löytyä kahdeksikkojen lentoon, sieltä sitä varmuutta taas hiipii hiljalleen takaraivoon, kun nyt vaan malttaisi ottaa rauhallisesti...

Jospa tuota kävisi sitten ajamassa tuon tyhjäksi, ja toisen akullisen vielä, kun iltasella luultavasti taas tyyntyy..?

Kokeeksi siirsin "lentokenttää" sen verran että oli pois puretun rakennuksen kuopan reunan lähellä. Siitä sitten ylös, ja kuopan kohdille lentämään, oli siten etäisyyttä maankuoreen muutama metri lisää, ilman tuota olisikin tehty remonttia. Ehkä sitten tuulen yltyessä pyörteilyäkin oli enemmän siinä reunan lähellä, joka ei ihan kamalasti ainakaan laskeutumisia helpottanut. Tässä sitten auttoi kun siirsi vanerilevyä kauemmaksi reunasta, ainakin henkisesti vaikutti se siirto... Taustaksi pystyi tuossa lentäessä sitten vähän valitsemaan, sinistä taivasta, vihreää metsää tai hiekkaa, tiedä sitten mikä oli paras vaihtoehto, mutta sekin että hiekka taustalla ollessa pystyi turvallisesti lentämään silmien tasolla ja paljon allekin, niskankin kannalta oli kyllä parempi tuo ettei tarvinnut niin ylös katsoa...

Ja ne huomiovärit, ne on edelleen kaupassa. Ei mitään muistikuvaa sillä reissulla että niitäkin piti haalia, kun tuli hieman järkytyttyä rautaosaston hintojen kanssa. Jäi putkipalkit yms ostamatta, totesin pärjääväni ilmankin kun oli yli tuplaantunut sitten viime kerran...