Pääsin testaamaan nuo päistään värjätyt lapaset, näkyy vallan hauskasti ne...
Olihan tuota keliä, välillä melkein tyyntä ja sitten vastavuoroisesti paria-kolmea metriä sekunnissa maltillisten puuskien kanssa. Hupaisaa oli "nojata tuuleen" kopteri kallellaan, osasin jopa leijutella kylki itseeni päin sivutuulessa. Pari akullista yläkoululaisten ollessa just näköetäisyydellä mäenlaskuhommissa, esikoinen siellä seassa kertoen totuuksia näistä jutuista. Hauska oli kuunnella reaktioita, aina kun pyöräytti ympäri niin joku sieltä huusi että "nyt se pyörii", ja sit perään "se pysähty" kun sai pysäytettyä taas suoraan. Semmmoista aika maltillista ajelua, leijutteluharjoittelujen seassa, ja jopa ilman vahinkoja noista akullisista selvittiin...
Kokeeksi sitten kameran jalustan kanssa virittelin, ja siinähän sitten iski näköjään jännitys päälle, heti kun sai ilmaan niin joku aivopieru tuli ja nykäisin holdille. Näppärästi kyllä putos "lentokentän" viereen... Kahden ekan akullisen jälkeen vajaa tunnin tauko, kun kävin eskarilaisen noutamassa, ja sitten uusia yrityksiä ja pari videotakin...
No, eikun uutta yritystä, kopukka takaisin vanerille, ja kuvaus käyntiin. Nyt enempi ajatuksen kanssa, pahin jännitys meni tuohon ekaan videoon... Kaikenlaista piti kokeilla, kuten videolta näkyy, hentoisia heiniä leikaten, pystykäännösten poikasia, kierros kerrallaan pirotusta, vähän vauhdikasta etenemistä, laajempia kaarroksia, leijuttelua yms. Ja jopa laskeutuminen takaisin "kentälle"...
Otin alas, lähinnä etiäinen iski että kameran akku kyykkää kylmässä, ja siellähän se jo punaista vilkutteli. Sammutin kameran ja otin taskuun lämpenemään, ja jatkoin samaa vauhdikkaampaa ajoa. Lisää vauhtia kaarroksiin, ja taas kerran sujuvasti hankeen, samaan tapaan mitä loppukesän sepeliin ajo. Harmi kun ei videolle sitä saanut, eikä kameran akku ollut elpynyt että olisi torppauspaikan saanut ikuistettua. Nätisti irtosi canopy, stabbaritanko hieman mutkalla joka oikeni helposti, päälavat kärsi vähän pintapuolisia vammoja. Koppa takaisin ja varovaista kierrosten nostoa, vähän tärrää mutta rauhottuu kun nostaa kierrokset, sitten nousun jälkeen loppu perän pito kerrasta ja pirottaen holdilla hankeen...
Siitäpä sitten tarkempaa tutkimista, perähihna poikki, hiilikuituinen peräputki sälöillä, toinen vinotuki vaakaevän kanssa kadonnut (löytyi reilun 15 metrin päästä, olisko päälapa antanut vähän vauhtia), pääakseli vipottaa kuten myös pyrstörupelin akseli... Kaikki servot tuntuu tottelevan, hammaspeikkoa ei näy käyneen missään rattaissa, lisähauska akkuvahdissa joka olikin sitä mieltä että nyt olisi kuusikennoiset eikä kolmekennoiset akut käytössä eli vinkuu kuin oikohöylä. Olihan tuota lunta aika hyvin vähän joka paikassa, katsotaan nyt asettuuko kun saa vahti kuivahtaa lämpöpatterilla aikansa...
Vaan hätäkös tässä. Tanko-Allu Lantikan koppiin, tilalle kolmelapainen eli näin pääsi ajamaan tuon aloitetun akun tyhjäksi, sekä kolme muutakin vielä. Sekä näkemään kivat punaiset lapojen päät lennossa. Selkeytti kyllä orientaation hallintaa kun näkee selvemmin lapakehät. Noihin sitten kävi jo mielessä että pitää kokeilla laittaa vaikka landareihin ledit, jotka valaisisi lapoja alhaaltapäin, miten mahtaisi vaikuttaa näkyvyyteen..?
Tuuli tuntui vain yltyvän, joten lisäsin liikeratoja lisää, niin ei ollut pelkoa että tuuli pahemmin veisi, ainakaan kauemmaksi. Maltillisilla liikeradoilla välillä tuntui ettei jaksa pitää tuulta vastaan, vaan lisätyillä jäi vielä reserviäkin. Kertaalleen pääsi testaamaan autorotaatiolla laskuakin, kun alkoi sähkö akusta loppumaan runsashetkisen tuulen aikaan, yritin lähestyä "kenttää" mutta uskallus puuttui ottaa alas kun tuntui koko ajan paiskovan johonkin suuntaan. Niinpä sitten vajaassa metrissä holdille, ja kyllä noissa kolmelapaisissa riitti inertiaa hallittuun laskeutumiseen asti, eikä edes syvälle lumeen tullut upotettua...
Muutenhan tämä oli ihan kivaa, mutta näppejä pyrkii jäätämään tuo tuuli, yhdistettynä kosteuteen. Tuntui tässä nollan-yhden asteen välissä kosteassa välillä jopa pahemmalta mitä vajaassa kymmenessä pakkasasteessa tyynessä...
Kunhan saa kameran akkuun taas sähköä, pitää räpsiä kuvat vahingoista tuonne torppi -osioon. Ja kaivella ehjiä osia tilalle, jotta pääsee jatkamaan harjoituksia..!