Hieman päässyt lipsahtamaan taka-alalle kopterihommat. Kun tuli haalittua hetkeksi muuta askarreltavaa, hitusen uudemman perhekuljettimen muodossa...
Ihan ei omillaan kulkenut, kun oli katkaissut jakohihnansa, mokoma. Puolet aiotusta iästä ja neljännes kilometreistä, ja kävelyvauhdista oli kuulemma napsahtanut...
Ensin toki piti kokeilla ehjäkoneisen tyvilahosta kärsivän yksilön kohdalla, pystyykö tekniikan punomaan yläkautta pois. Kun ei kuulemma pysty, ei pitäisi mahtua, mutta kaikesta huolimatta se sieltä sopi poistumaan. Tämän jälkeen vasta kysyin koko tulevasta ostoksesta, ja tein ostopäätöksen...
Väliin vielä pakollisempaa askartelua, kun mopokoneinen korvaaja päätti valita hinurikyytiä Sitikka-kerhon tapaamisesta lähtiessä, onneksi oli vain vettä sytytystulppakaivossa...
Ja joo, tuli se tuolta uudemmastakin. Lisähaaste mukaan tottakai, tällä kertaa tavoite pitää ilmastoinnin osat purkamattomina, eli pitää kylmäaineet sisällä. Todella paljon ahtaampaa, mutta ei aineet karanneet...
Pari vuotta ajamattomana seisseestä koneesta löytyi ikävä ylläri, vaan onneksi nuo osat kaikkineen oli säilyneet ehjinä puolet vähemmän ajetussa hihnavikaisessa, siispä osat siitä siirtäen...
Ja uutta osaa jakopää täyteen. Melkoinen jonglöörin ja kätilön risteytys pitää olla että tuon punoo koneen keulilla ollessa paikalleen...
Sitten tauotettiin kaatosateessa tätäkin harrastetta, vaan välillä kelin salliessa satunnaisia akullisia 180 Bladella...
Lopulta löysi oikean paikkansa. Kiireellä ei onneksi tarvinnut pilata, sai rauhassa katsoa ettei tee vahinkoja. Nosturillekin piti tehdä kausihuoltoa kesken kaiken, keksi alkaa pudottaa puomiaan omatoimisesti, öljyt vaihtamalla ja alaslaskuventtiili putsaamalla piti jälleen kuormankin kanssa kuten pitää...
Pikadiagnoosia entiselle koneelle, ja olihan siellä aika selkeitä jälkiä mäntä-venttiili -syltystä...
Pienempi asentaja-opiskelija-harjoittelija on sittemmin tutustunut tähän, muutamaan kertaan purkanut-kasannut koneen, ja opetellut elämistä hihnan kanssa...
Aivan mahdottomasti on kaikkea pikkuosaa, mitä piti muistaa laittaa oikeassa järjestyksessä ja oikeille paikoilleen takaisin. Paljon kuvia, ja muuta dokumentointia, niin aika hyvin sieltä paikat vielä löytyi...
Ja tämmöiseksi se taas palautui. Vielä tuon jälkeen pakoputken paikkausta eli uutta osaa väliin, jarrujen puhdistusta ja herkistelyä, taistelua tsenon -valojen korkeussäädön automatiikan kanssa yms. Yllättäen koekäyttöjen jälkeen edelleen näytti alapuolellakin kuivalta, eikä suikkalakkikaan keksinyt pahaa sanottavaa vaan salli vuoden ajot taas. Sekä korjasi virheelliseksi korjatun tiedon paikkaluvusta, jostakin syystä oli kahdeksas paikka poistettu, mutta se saatiin pikkuvaivalla takaisin, etenkin kun oli paikallaan tuolle määrälle toimivilla vöillä varustetut istuimet... Kun sille kahdeksannellekin paikalle tullee joulukuun alkupuolella käyttötarve...
No, nyt kun tuo on taputeltu, enää se ikävin eli työkalujen keräily oikeille paikoilleen, purkuraadon irto-osien jonnekin sijoittelu sekä monenlainen paikkojen siistiminen takapihalla, niin pystynee taas keskittymään pyöriväsiipisten kanssa elämään... On noita koptereita hypistelty harva se päivä, polttelisi kovasti mennä lentohommia kokeilemaan, kunhan tämä syysmyräkkä vähän edes laantuisi. Hieman semmoinen tuntuma alkanut tulla, että taitaa Bladea lukuunottamatta pienimmät lennätettävät olla Gauin Hurricanet, 450 ja 500 -kokoiset Trexit on alkanut tuntua tarpeettoman pieniltä näille silmille ja turhan herkiltä luonnonvoimille. Rentouttavinta on ollut 600 Trexeillä ja venytetyillä Hurricaneilla, etenkin pienillä nuppikierroksilla...
Tavoite syysleirille, vaan pitää keksiä miten sinnä pääsisi livahtamaan, kun on lauantaille joku hevoskuvauskeikkakin vaimolla, jos vaan lastenvahtia noille apinoille onnistuu niin sinne pitää itsensä ja lelut raahata...