Yhteen viestiketjuun ei myöskään mahdu kaikki neuvot mitä lennon harjoitteluun liittyy. Koko opettelu menee "portaittain", pitää osata tarvittavat asiat ennenkuin pääsee etenemään. Simun tärkeys harjoitellessa on se, että ei mene aikaa koneiden korjaukseen. Ei myöskään tarvitse jännittää lentämistä yhtä paljon, juuri se pulssin nouseminen ja panikointi aiheuttaa eniten virheliikkeitä. Ihan niinkuin kaikessa muussakin, harjoitustilanteessa tekeminen on helppoa mutta oikeassa tilanteessa kaikki tuntuu unohtuvan. Mitä simulla ei kannata tehdä, on liian hidas uusien temppujen opettelu. Heti kun simu toimii, kannattaa ottaa kone taivaalle ja harjoitella looppeja ja kaarroksia ja flippejä, ei siitä tule mitään jos simua käyttää vaan leijuttelun opetteluun. Ei mielestäni kannata myöskään tehdä itselleen mitään harjoitteluaikataulua, tekee niitä temppuja simulla mitkä tuntuu mielenkiintoiselta, monta toistoa peräkkäin, sitten siirtyy seuraavaan. Mielestäni oikealla koneella kerkeää tehdä leijutusharjoituksia, ja ne tuntuu lopulta helpoilta kun on simulla lentänyt taivaslentoa kuukauden verran. Kannattaa myös katsoa paljon videoita, niistä oppii miltä niiden temppujen pitäisi näyttää.
1. Mikä yleensä hyvä korkeus tehdä ekaa kertaa temppuja (suhteessa 'oikeaan' korkeuteen) - matalalla pienikin virheliike on torppi, mutta korjaukset mahdollisesti pienempiä ja asento helpompi hahmottaa?
Simulla silmien korkeudella, oikealla koneella niin korkealla kuin itsestä tuntuu turvallisimmalta. Temppujen harjoittelu liian korkealla vaikeuttaa oppimista koska konetta on vaikeampi hahmottaa alhaalta päin.
2. Miten temput tulisi vaiheistaa ja onko hyvä tapa koittaa jotain temppua aloittaa 'vajailla' liikeillä ja tehdä noin 5-10 peräkkäisellä (kokoajan lisääntyvällä liikeradalla) liike osittain kokoajan liikettä kasvattaen -toki riippuu liikkeestä, mutta jos mietitään noita perusliikkeitä, jossa tehdään kierroksia akselien ympäri jne...
Parhaiten oppii kun tekee paljon toistoja, ja riittää kun tekee samalla tavalla jokaisen toiston. Oppimisen edetessä keksii eri variaatioita, niitä on sitten helpompi soveltaa simulaattoriin kun on jo temppu muuten tuttu. Ei kannata keskittyä liian pitkään yhteen liikkeeseen, vaan harjoitella monta eri temppua yhtä aikaa. Tärkeää on harjoitella välillä perus liikkeitä kuten kaarroksia, flippailua mahdollisimman paikallaan, inverted leijuttelua ym. Kaikkein vaikeintahan on oppia korjausliikkeet eri asennoista. Mitä monipuolisemmin harjoittelee, sitä helpompi on harjoitella yhtä tiettyä liikettä myöhemmin.
3. Onko olemassa jotain perus 'testisarjoja', joilla voi testata oman kopterin säätöjä ennen kun ottaa isompia riskejä? Voiko esim testata jotenkin lentämällä, että lapakulmat riittää pitämään kopterin ylösalaisin ja voiko jollain testata kopterin linkkien jne kestävyyttä, perän pitoa, kaasun kestävyyttä jne ennen kun tekee sen isomman höykytysliikkeen lopullista liikettä varten.
On olemassa. Perän toimivuutta voi testata erilaisilla piroliikkeillä koneen ollessa oikeinpäin, äkkipysäytyksillä ym. Perän pitäisi pysähtyä kuin seinään, muuten on suurempi mahdollisuus että perä päästää irti lennossa. Sekin kannattaa muistaa että mitä vähemmän on harjoitellut, sitä tärkeämpää on että setuppi toimii hyvin, koska on paljon pitchin ja cyclicin käytöstä kiinni miten setuppi toimii. Jos temppujen timing on pielessä ja kone säädetty huonosti, on aika suuri todennäköisyys että kone joko hajoaa ilmassa tai perä päästää irti sillä väärällä hetkellä. Tehojen riittävyyttä voi koettaa heiluttelemalla pitchiä ja tekemällä äkkinousuja, koneen pitäisi reagoida melko nopeasti.
Lapakulmat on helppo tarkistaa 3D:ssä lentämällä, koska on yhtä paljon kulmia kumpaankin suuntaan. Jos kone nousee täydellä pitchillä yhtää nopeasti kumminkin päin, on lapakulmat lineaariset. Tällä tavalla testaaminen vaatii tietenkin lentotaitoa, että koneen saa alaskin yhtenä palana.
Lavan kärjestä katsomalla näkee kyllä helposti riittääkö lapakulmat pitämään koneen selällään, jos lapa kääntyy suunnilleen yhtä paljon kumpaankin suuntaan, on kaikki hyvin. Saman näkee myös lapakulmamittarilla.
4. Löytyykö jostain hyviä opetusvideota 3D lentoon, kun valokuvista on vaikea nähdä ihan kokonaan miten homma tulisi suorittaa.
Ultimate heli 3D with Alan Szabo Jr. DVD. Tämä on erittäin hyödyllinen video, tosin siitä näkee vaan suunnilleen miten tikkuja pitää liikuttaa. Ei kannata olettaa että videon katsomalla osaa samat temput
. Parhaat opetusvideot on muiden harrastajien lentovideot, niistä saa inspiraatiota harjoitella samoja liikkeitä simulla.
5. Miten tulisi tehdä kallistuksien korjailut, mikäli pöyrittää kopteria 'hullunlailla' perän avulla - tämä onnistuu huonosti simussakin, sillä riittävän nopeasti kun se pyörii niin ei näe mistään, että onko se kallistunut mille kyljelle - tuleeko korjaukset tehdä 'sykäyksittäin' aina kun kopteri on tietyssä asennossa vai tikkua pyörittäen ja näin seuraten pyörimistä?
Sykäyksittäin, jos kone on suorassa niin ei luonnollisesti tartte tehdä korjauksia. Perän pyöriessä cyclic tikkua pyörittämällä kone lähtee flippaamaan, mikä ei ole tavoite jos yrittää leijutella. Korjausliikkeiden suuruudeen ja ajoituksen oppii harjoittelemalla, mahdotonta kertoa sanoin. Pitkälti kiinni hahmottamiskyvystä. Tätäkään ei voi oppia jos ei ole perusasiat hallussa.
6. Vähän off topicia heti alkuun, mutta mikäli esim perälavat irtoaa niin onko turvallisinta koittaa laskea alas se niin pienillä kierroksilla kun mahdollista (näin pyörii mahdollisimman vähän) vai laskea kierroksia ja tehdä todella nopea maahan 'painaminen' voimakkailla negatiivisillä - vai kaatuuko se näin?
Jos perälavat irtoaa matalalla, hold päälle ja varovainen laskuyritys. Jos korkealla, holdi päälle vaikkei osaisikaan autorotaatiota. Tämä sen takia, että ilman perälapoja ei ole rungon kierron estävää vastavoimaa ja kone lähtee pyörimään jos on tehot päällä. Ja se muuten pyörii kovaa, suuret vahingot tulee jos yrittää ottaa alas tehot päällä. Holdi päällä on mahdollisuus koettaa autorotaatiota.
Taivaslentoa opetellessa oikealla koneella, on hyvä oppia ensin leijuttelu joka asennossa ennen taivaalle siirtymistä. Ensimmäinen taivaslentoliike on monella pystykäännös, se on hyvä tapa aloittaa. Ensimmäisenä "3D" liikkeenä voi koettaa flippiä, josta on aika suuri todennäköisyys selvitä ilman torppia jos vaan pitchin käyttö on edes lähellä tarvittavaa. Silmukassa on suurempi todennäköisyys kuristaa kone liian suurilla kulmilla tai vetämällä kone pohja edellä naapurin peltoon. Näiden liikkeiden jälkeen tulee selällään leijuttelu, knife edge ja tictoc.
-op-
Aihe: temppujen siirtäminen simusta reaali maailmaan (Luettu 10810 kertaa)
05 Helmikuu, 2011, 12:19:41