Itse aloittelin harjoituslandareilla leijuntaa normisti perä itseen päin. (juhannuksena) Leijuntaan nosto oli jo saavutus sinänsä, kun käyrät oli mitä oli (+-13 tjsp, ja kaasukäyrä jotenkin sinnepäin) ja PCM radiolla hirmu häiriöt.. Radiossa oli kai vikaa. Laskeutuminen ennalta haluttuun paikkaan onnistui kunnolla vasta parin akullisen jälkeen. Sekin oli tyyliin pari metriä sivulle, leijunta, alas.
Sitten olikin parin kolmen illan simusessiot, ja kopteri säätöjen opettelua yms pohjatyötä PIIITKÄÄÄN.. harjoittelin simulla leijuntaa, ja ympäriämpäri lennättelyä skaalakopterilla päämäärättömästi sekä noin miljoona kertaa tontaten.
Parit akulliset livenä leijutin korkealla n. 2-3m sekä ajoin eteen ja taakse parkkipaikalla. Laskeuduin johonkin 15-20m päähän, ja ylös ja takaisin. Tää oli mun mielestä tärkee vaihe että oppi hallitsemaan tuon eteen ja taakse lennon, ennen piruetteja yms muita sivuttais juttuja.
Sitten tulikin jo ensimmäinen taivasajo. Ensin heiluen ja huojuen tuulessa pellon päälle 20-30m päähän, ja peruuttaen takaisin. Käytin maassa, vedin henkeä, ja kertasin päässä liikkeet mitä tarvitsee käännöksiin. Sitten ylös ja rohkeesti vaan vauhtia.
(30.06.2008)
Tuossa näkyykin se.. Kiitos simuttelutuntien että tuli puoliluonnostaan tuo korjausliike oikein. Vedin ensimmäisestä käännöksestä haltioituneena toiseen käännökseen vaan elevaattoria käyttäen, ja perän ohjaus vähän niinkuin unohtu..
Sama toistui hetken päästä, kun latailin akun toista lentoa varten, ja se meni näin
(30.6.2008)
Ehkä suurin ongelma on voittaa oma jännitys. Luottaa vaan että se menee kun on harjotellut simullakin.. Tosin riskit on aina olemassa, mutta kun pitää homman sellasella tasolla että tietää mitä tekee, niin se on jo puoli voittoa.
Tässä on sitten ihan jo menemisen makua
(04.07.2008)
Luotto oli jo kova omaan tekemiseen, mutta silti hartiat korvissa ja paskajäykkänä pelkäsin käännöksiä, ja varsinkin etäisyyttä, sekä hahmottamista. Kattokaa kun idiootti vetää leijuntamodella taivaalla.. *PA PA PA PA PA* Peräservo huutaa leipää.
Loppu nyt onkin sitten lennättelyä, kunnes viikon päästä vedin ekat kolmedeet. Flippiä, ja looppia sekä funnelia. Aika perus juttuja, mutta mulle iso homma.
Yritän vaan luoda porukkaan itseluottamusta omaan tekemiseen. Torpin pelko on hyvä juttu, mutta se voi myös rajoittaa oppimista. Tää on kun polkupyörällä ajo.. Kerran oppii niin aina muistaa, mutta kaatumatta ei selviä..