Moro,
Pitää vähän vastailla tähän leijuntasetuppi asiaan ja muihinkin juttuihin.
Lähtökohta on se, että kaikki samat expo ja puolitusasetukset joilla esimerkiksi maajoukkue suunilleen lentelee ei taatusti ole aina suoraan siirrettävissä muille. Meillä maajoukkueessa on kaikilla hyvin samankaltaisesti reagoivat kopterit vaikka niissä eroja on koskien joitain sääolosuhteita jne.
Esimerkiksi se Egen viime kesänä käyttämä setuppi jossa radion puolittajat ja expot oli suunilleen matkittu meiltä mutta stabilointilavat painoivat 1,5 tonnia. Siinä oltiin sitten sellaisen yhdistelmän kimpussa, että jos kopteria ohjasi, niin sai ensi viikolla tulla katsomaan onko kopteri liikahtanut johonkin suuntaan vai pitääkö ohjata lisää. Tässä tulee sitten se vaikeus. Miten aloittelija joka ei ole kilpaillut tai ei tiedä millaisilla säädöillä olisi hyvä lentää tiettyä asiaa. Enkä nyt tarkoita yksinomaan sitä mitä radioon on syötetty vaikka expon arvoiksi. Mikäli nupin ohjaus tulee esimerkiksi myöhässä tai jotenkin terävästi, niin ollaan pahoissa ongelmissa joissa radioilla on vaikea korjata tilannetta. Kuvitellaan tilanne jossa leijutetaan paikoillaan tai tehdään piruettia paikoillaan, tuulenpuuska osuu kopteriin. Mitä me halutaan, me halutaan korjausohjaus joka korjaa / pysäyttää tuulenpuuskan häiriän heti. Jos ohjaus tulee vähän kumilanlamaisesti, niin se ei tule heti ja sitten kun se tulee, niin korjaus onkin jo liian suuri. Tätä on hyvin vaikea hallita enää radiolla vaan kyse on kopterin nupin säädöistä.
Toisaalta taas nuppi joka ohjaa hyvin agressivisesti, eli pienikin ohjaus saa kopterin heti liikkeelle on aika ikävä leijunnassa. Tällöin expon lisääminen vaan tosiaan tekee kopterista tunnottomamman ja ohjaus tulee vähän yllättäen ja silti suurempana kuin toivottiin tms.
Kopteri pitää saada istumaan vakaasti ja leijunnassa. Samalla sen pitää olla herkkä ohjaukseen ja sen pitää vastata ohjaukseen hyvin. Tämmöinen tilanne kun saavutetaan, voidaan käyttää huoletta aika isoa expoa ja puolittajia koska kopteri on vakaa mutta reagoi ohjaukseen silti kun sitä ohjataan.
Vähintään yhtä tärkeä asia josta ei kuitenkaan täällä kovin usein kirjoiteta on kopterin korkeusvakaus. Jotkut jotka ei kilpaile ja ovat kokeilleet vaikka minun kopteria voivat pelästyä koska vaikka pitchi tikkua liikuttelee leijunnassa, niin voi tuntua ettei mitään tapahdu. Syy tähän on se, että kopteria pitää pystyä leijuttaamaan siten, että se ei muuttaisi korkeuttaan lainkaan. Pitchi tikun melkein koko liikettä käytetään tuulessa siihen, että se pitäisi korkeutensa tarkasti. Mikäli korkeuden säätely olisi turhan herkkää, kopteri tekisi pientä ylös/alas liikettä paljon herkemmin ja häiritsisi muutakin ohjaustoimintaa leijunnassa. Mutta tämäkin on vain yksi näkemys muiden joukossa, osa tykkää pehmeämmistä ja osa kovemmista säädöistä. Nämä pitää tehdä enempi lennättäjän ja kopterin muiden ominaisuuksien mukaan.
Nämä kaikki asiat ovat sellaisia, että ne kehittyvät koko ajan. Olen ihan varma, että maajoukkueen kopterit ovat kaikki erilaisia lentää tänään, kuin mitä ne oli vaikkapa kaksi vuotta sitten. Kaikkein tärkein asia tässä kehityksessä on se, että se ei onnistu yksin. Ei millään, se vaatii ympärilleen porukan jolla on sama päämäärä ja silti kesekinäistä kilpailua.
Noihin expoihin sun muihin vaikuttaa sitten myös muuten paljon servojen ominaisuudet tarkkuus ja pitokyky sun muut ominaisuudet. On aivan selvää, että servo joka pystyy ohjaamaan todella tarkasti ja pehmeästi pieniä liikkeitä on sellainen jolla voidaan käyttää suurempia expoja kuin servo joka vaikkapa merkittävästi nopeampi mutta tarkkuudeltaan ja pitokyvyltää heikompi. Koska tällöin expo tekee juuri se, että vaikka radio ohjaisi servoa vähän, ei kopterissa servo todellisuudessa vielä ohjaa, sitten kun servo alkaa ohjaamaan tulee sitä ohjausta kerralla ja nopeammin ulos mitä alunperin lennättäjä oli toivonut.
Kaikkein tärkein apu aloitettaessa on muiden kilpailijoiden antama tuki. He meinaan huomaavat melko helposti jos säädöissä on tai kopterissa on jotain sellaista joka todella vaikeuttaa hommaa ja heillä saattaa olla usein ratkaisuja näihin ongelmiin.
En muista sanoiko Jussi silloin SM-kisoissa lennettyään viimeisen lentonsa mun kopterilla, mutta joku kuitenkin on todennut siitä, että se melkein lentää sen ohjelman itsestään. Jussi tais ainakin kirota sitä, että meni korjaamaan vaakakierteissä liikettä kuten teki omallaan, vaikka kaikki taisimme sanoa ennen lentoa, että älä korjaa ennakkoon mitään, lennä vaan, niin se kone tekee sen mitä pitää. Tuossa hyvin kulminoituu se ero miten sen kopterin saa toimimaan kun on porukkaa ympärillä jonka kanssa kehittyy näkemys siitä miten laitteiden pitää toimia ja porukkaa joiden tuella siitä sellaisen saa. Siksi kaikkein parasta on päästä muiden mukana kentälle jaa saada ne vinkit siellä kentällä koska on paljon kokemusta ja tietoa jota ei voi täällä foorumilla jakaa koska se tulee vain kokemuksena. Ei maailman parhaat F1-kuskitkaan pysty sohvalta sanomaan mikä on pielessä jossain autossa jollei he itse pääse sitä ajamaan jo kokeilemaan.
--
Timo