Tuolla toisessa ketjussa asiasta jo jonkinlainen selitys tehtiin, tosin kattaen vain mSR -viruksen..
(HTT) mSR-viruksen levittämä kopterikuume leviää Suomessa jopa nopeammin kuin sikainfluenssa. Epidemian torjumista vaikeuttaa taudin pitkä itämisaika: tartunnan saanut saattaa selailla kopterit.nettiä kuukausia ja tartuttaa virusta läheisiinsä ennenkuin oireet ilmenevät. Taudin oireita ovat sen alkuvaiheissa mm. torppikauhu, halpishakuisuus ja säätöepätoivo. Taudin kehittyessä torppikauhu muuttuu yleiseksi välinpitämättömyydeksi, ja halpishakuisuus väistyy laatutietoisuuden tieltä. Säätöepätoivo saattaa kestää useita vuosia, mutta siihen on kopteriklinikoiden todettu tuovan välitöntä ja pysyvää helpotusta.
Taudin alkuvaiheessa ensiavuksi riittää yleensä Phoenix-lumelääke, mutta sen teho heikkenee pian, ja ainoastaan tarkkaan mitoitettu täsmälääkitys pitää oireet kurissa. On hyvin tavallista, että lääkitystä joudutaan vahventamaan nopeastikin; tavallisin alkuannostus on 450, mutta varsin pian siirrytään 500- ja jopa 600-vahvuisiin lääkkeisiin. Vaikeissa tapauksissa annostellaan 700-luokan nitrolla vahvennettua tinktuuraa, joskus myös kerosiinia. Eräissä tapauksissa oireet saadaan pidetyksi esim. talven ajan kurissa pelkällä 250-luokan lääkkeellä.
Kopterikuumetta ei vielä ole julistettu yleisvaaralliseksi taudiksi. Tämän vuoksi sairastuneet joutuvat maksamaan hoitokulunsa itse. Kulut saattavat kuumeen korkeudesta riippuen nousta jopa useisiin tuhansiin euroihin vuodessa. Useat sairastuneet joutuvatkin käyttämään kaiken liikenevän rahan sairautensa hoitoon. Kopterikuume on yleensä elinikäinen, mutta muutamia parantumisia tunnetaan.
STM ei ole ottanut kantaa taudin leviämiseen, eikä se tiettävästi ole ryhtymässä mihinkään toimiin epidemian pysäyttämiseksi.
Jospa itekkin jotain kirjailisi, ei tässä kyllä ole paljoa kerrottavaa, mut kokeillaan.
Isäntä on noita rc-veneitä säätänyt koko elämänsä, ja tämän myötä sain itsekkin kasvaa onnellisesti niiden seassa. Veneistä en ole ikinä itse ollut niinkään innostanut, mutta muistan kun faijalla oli semmonen "tosinopee" auto, sähköhärvelihän se oli, merkkiä tai mallia ei voi muistaa, mut se kulki niin julmetun lujaa, ja teki kakkarinkiä asfaltilla. Nykyään toki noi veneetkin innostaa, varsinkin tuommoset scale-härvelit, faijalla kun on sellaane 1.8 metrinen purkki, on ne vaan komeita laitoksia. Joku Mystic vois olla komia scale-vehkeenä..
No parit vuodet etiäppäin niin sain itekkin ajella tuolla "punasella tosinopeella" autolla, kaverit yritti aina olla nopeempia niillä Nikko -autoilla.
Taas jokunen tovi etiäppäin niin sain lahjaksi Tamiyan Juggernautin, voe pojat että kavereilla loksahti suut auki kun sillä kruisailin pihalla ja möyrittiin kivikossa jne. Ja tietenkin ajeltiin kavereiden autojen yli, Juggernautissa kun oli sillain semisti enemmän massaa/kokoa.
Nooh, punanen tosinopee jäi sivuun (rupes ikääntyy ja paikat hajoamaan) ja Juggernautista paukkui tasauspyörästön rattaita(?) ja niitä ei tietenkään kovin helpolla varaosina saa, tyyppivika kyseisessä laitoksessa. Kaksi sähömottia tekee sinne sen verran potkua ettei ne rattaat kestä vaan syö toisensa. Juggernaut 2:eenhan tuo oli korjattu. Juggen raadot on tuolla ulkovarastossa muuten edelleen, siellä se on aivan palasina, ehkä joskus isona paljon tienaavana voisi tehdä siitäkin jotain..
Kopterit ja lentokoneet ja kaikki muu lentävä oli siis kiinnostanut AINA, mutta "missä sä lennätät noita lentokoneita täällä?" piti kopteroinnin pois ajatuksista. Tosiaan, kaupungissa kun asut niin missäs lennät.
Joops, vaan autot oli siis rikki, ja näin omalta osalta rc-harrastus jäi useammaksi vuodeksi kokonaan pois, eleltiin ala-aste loppuun ja ylä-aste siinä välissä.. Olikohan tuo ysillä (kesäloma ennen amiksen alkua) kun ostettiin Kioso Caliber 400:n runko "ikuisuusprojektiksi". Vähän reilu kolmesataa euroa se sillon maksoi, ja tarkotuksena oli hissukseen ostaa siihen osaa, ostinkin aika pian siihen servot ja tilasin muistaakseni hoppylinnalta Alignin moottorin ja säätimenkin siihen, kun Caliiberissa oli harjallinen motti mukana.
Siinäpä sit hoksin, että eihän tuo Aligni tohon passaa, kun ei edes akseli ole oikean kokoinen ja Caliberin pääratas on sen verran uniikki kapistus, etten siihen ole tähänkään päivään mennessä löytänyt pinjonia joka passaa myös Alignin mottiin.
Gyron osto oli vielä edessä ja taas jotenkin kaikki vain jäi sivuun ja ammattikoulu ja muu sekoilu vei kaiken ajan, kunnes 2009 kesällä (ammattiopisto loppu ja muutin Oulusta takasi Epsooseen) faija soitti ja kysy että lähdenkö Röylän pelloille kattelemaan koptereita, no iliman muuta! Siellä sit ekan kerran esim. jaskan näin, ei voi muistaa kyllä yhtään mitään siltäkään reissulta (on siitä niin kauan), mutta sillon se kuume tarttu ja pahasti. Ei siinä montaa päivää mennyt kun käytiin faijan kans SIL-Shopissa ja siinä pyörin ja kattelin, aikomuksena ei yhtään mikään.. Sitten silmät osu Futten GY401:een.. 10min pohtimista ja lopulta tehtiin laitteesta kaupat. Noni, nyt oli kopteriin kaikki osat kasassa, mut edelleen se pinjoni/pääratas/moottori-ongelma vaivasi.. aika kului ja tuli seuraava liksa (lueskellut kopunettiä tähän mennessä jo kuukauden verran), sillon kelasin et watta hell, ja tilasin rexikaupasta Ali'Kn 450 SE V2:n, no sit kun se tuli niin hokasin et eipä tähän passaa noi Caliiberin micro-servot, eli servot tilaukseen fastilta ja muut romut siinä samalla. Pari viikkoa ja kopteri oli ilmassa..
Tuntuu jännältä kun yks isoista haaveista mistä on ikänsä haaveillu toteutuu. Varsinkin kun ensilento oli ilman apu-jalaksia
Nooh, 450 rexissä oli sitä sähköongelmaa mistä on enempi juttua myfleetin puolella, joten lentelyt jäi hyvin vähäisiksi. Servoja tilailin parit satsit ja lentoaikaa oli kertynyt huikeat parikyt minuuttia kun oli jo marraskuu ja lompakko oli tyhjä ja hermot kireällä. Sillon meinas ekaa kertaa lentää rätti tiskiin ja loppua kopterointi. (<<-- Mitälie ajattelin
)
Nooh, liksa tuli ja kun tilillä on paljon rahaa niin tekee kaikkea jännää, korpse (?) linkitti chatin puolella mulle flying hobbyn tarjouksessa olevan Trex 500 ESP:n.. Eka otin sen huumorilla ja hehehööhhahaha, nooh, yön nukuin, aamulla menin töihin ja töistä kun tulin kotiin niin mammalle piti pitää pieni myyntipuhe ja laitoin 500 espin tilaukseen. Alko armoton odottaminen ja aikaa vastaan tappelu, kopteri piti saada ennen kopteriväen pikkujouluja, ja sehän tulikin juuri edellisenä päivänä
Koko yön kasailin runkoa että sain sen näyttämään kopterilta ja pikkujouluissa sitten säädeltiin nuppia useampi äijä useampi tunti, KIITOS TEILLE KAIKILLE SIITÄ!
Leiri tuli ja meni, pääsin kotiin ja tein ensilennot, kädet tärisi niin maanvietävästi, osaksi pelosta, osaksi innokkuudesta ja hauskuudesta, suurimmaksi osaksi kovasta pakkasesta. No sittepä mulla pamahti laturi ja sillon kupolissa naksahti ja pahasti, kirjottelin jo myyntipalsalle viestin et kaikki lähtee ja halvalla, mut jostain syystä en ikinä painanut sitä viestin lähetys -nappulaa. Hyvä niin, ei siinä kauaa mennyt kun Sammy laitteli viestiä että lainaa mulle laturiaan. Tällä kertaa loksahti itellä suu auki, Sammya edes tunne muutaku leiriltä ja silti uskaltaa lainaa kallista laturiaan. Damn.. kopteriväki on vaan niin parasta porukkaa! Mika08:lta tuli vielä poweria jne, ja keke laitto mulle deans-adapteria että sain pari 3S akkua yhdeksi 6S:ksi et kykeni ylipäätään 500:sta lentämään. Ei ihan oikiasti voi muutaku kiittää taas kaikesta kopunettiä ja kerholaisia. Apu ja neuvot on olleet korvaamattomia.
Tuonpa jälkeen nyt sit on kaikki ollut kunnossa ja eka torppikin on tullut tehtyä, lentoja on takana reilu kolmisen tuntia, innolla kesää ja kevätleiriä tässä odottelen.
Aihe: Oma kopterihistoriasi, ja mistä kaikki sai alkunsa... (Luettu 18616 kertaa)
03 Elokuu, 2009, 23:36:56