Nonni, sylettää:
1. Tuossa ajelin äsken taajamassa okt/kerrostaloalueella, sivusilmällä näin jotain valkoista vastaantulevan kaistalla, luulin muovipussiksi tms, tiuha liikenne molempiin suuntiin.
Kohdalla huomasinkin että juuri puoliksi auton alle jäänyt kissa...
Tein pienen ynnäyksen sillä hetkellä että onko autossa mitään sopivaa kättä pidempää, mutta eipä sieltä tullut mitään mieleen.
Jäin siis toivomaan että joku ajaa paremmin yli, en kehdannut paljain käsin lähteä kituvaa kissaa tappamaan, mahtaa käydä iholle.
Rauhallisemmassa liikenteessä olisin voinut vetää uparit ja tähdätä headshot renkaalla.
Toisaalta myös kyseenalaista alkaa elukkaa pistämään vartavasite teuraaksi taajamassa.
Enivei, toivottavasti kisu jäi toistamiseen ja lopullisesti auton alle.
2. Aamulla totesin ranteiden olevan tiensä päässä, mitkä lie jännetupit.
Tunnin välein kun veti volttareenin geeliä niin pääs manaamatta.
Nytkin ihan mitään tekemättä jurpii, maitopurkin nosto...
Koita siinä sit veivata rattia ja joystickiä päivät pitkät.
3. Jo vuosia vaivannut maaginen kipu oikeassa persposkessa, välillä viikkoja että ei mitää ja välillä minuuttien välein joutuu vaihtamaan istumaasentoa kun pistelee.
Noh, ollu koneessa penkin päällä tyynystä lähtien, koittanu retkipatjan palaa eri kohtiin, taitellu, takkia ja ties mitä, ei niin ei.
Tossa viime viikolla kesken päivän veti polvilumpion aivan kipeäksi, samalla siitä alaspäin ei tiennyt että onko puutunut, maitohapoilla vai mitä.
Nooh, eilenpä alkoi varpaita pistelemään polttelemaan ja tuntumaan kylmältä ja arvatenkin istuminen rynkyttävässä pyöräkuormaajassa..
Sain ajan doktorille, sepitin tarinani ja lekuri nyökki vaan.
Venytteli kinttuja ja testaili juttuja, "joo, tää on aivan selvä. Jos ajaisit autolla niin sanoisin että hanki vakionopeudensäädin. Ja ranteet on selvät kans. Tässähän tuntee itsensä ihan notkeaksi, kun sinuun vertaa.. (lekuri 55+v)"
Diaknoosi: syndroma piriformis (esim:
http://liikkumaanluotu.blogspot.fi/2010/04/piriformis-syndrooma.html )
Aiheuttaja: herkkä sähkökaasu -> jalka kokoajan jännityksessä + diaknoosin kuvauksen lähtökohdat
Hoito: tulehduskipulääkitys + kolmiot + fysikaalinen.
Olin että omg, vihdoinko tää syy-seuraus-kipu selvis, sanoinki lähtiessä tohtorille että aika ässä oot.
4. Se isoin vatutus, kävelin kelan korvauslapun kanssa tiskille, sain ajankin fysikaaliseen heti huomiseksi, olin että jesh!
Sitten täti huikkas "tiesithän, että teidän työterveys-soppari ei kata fysikaalista ja kelakorvaus on aika pieni..."
Tässä kohtaa katkes nyörit päästä ihan lopullisesti, sanoinki tätille ettei oo sun vikas, mutta ei sovi mun egoon alkaa työperäistä vammaa hoitamaan vttu omasta lompakosta. Sanoin että perutaan se aika samantein pois, markkaakaan en maksa.
Läksin soittamaan esimiehille että vika tiedossa, korjaus tiedossa mutta isompi ongelma edessä.
Ei kuulemma riittä natsat kaulassa ottaa asiaan kantaa, pitänee selvittää vakuutus yms hommat.
Voi morjesta pöytää!
Nytki varpaita pistelee nii pirusti ja tuntuu kuin ois haarukka persposkessa pystyssä ja akkukone pyörittäis.