Pari hajahuomiota.
Ensinnäkin kun käyt harjoittelemaan autorotaatiota niin sinne sähkökopuunkin kannattaa jättää kierroksia. Aloittaa vaikka jostain 50% kaasusta ja jos on liikaa niin pienentelee. Tämä siksi että jos tuleekin joku mutka matkaan niin voi pelastaa kopterin. Ehkä...
Sitten taitojen karttuessa vähentelee holdin kaasua. Toki kun ei tee autorotaatioharjoituksia niin silloin holdiin kaasun arvoksi -5%.
Näin minulle on opetettu.
Kaasukäyrästä. Täällä on annettu erilaisia neuvoja. Ja niin kuin huomaat niin niissä on pientä hajontaa. Eli absoluuttista totuutta ei ole. Kaasukäyrä tehdään omien mieltymysten ja lentotaitojen mukaan. Jonkun peruskäyrän voi kysyä kavereilta mutta se oma kaasukäyrä täytyy tehdä itse.
Itse teen sen siten (leijuttelukäyrä eli normikäyrä), että eka piste on tietty 0. Toisen pisteen nostan jonnekin 60% tietämiin ja siitä vaikka 5% lisää seuraaviin pisteisiin paitsi viimeiseen jonne tökkään jotain vähän alle 100% tai 100%. Toi vika piste isoksi siksi että jos tulee paniikkitilanne niin voi nostaa koneen ylös ja yrittää ottaa kiinni...
Ajatuksena on se noissa keskipisteissä että kaasu pysyisi aika tasaisena ja "tehon säätö" tehtäisiin lapakulmia muuttamalla.
Siitä sitten vain koittamaan. Jos kone tuntuu rauhalliselta ja vakaalta eikä tee mitään ylimääräistä niin ollaan jo aika lähellä. Testailen että kierrokset eivät korvin kuullen kauheasti muutu keskipisteiden lentoalueella ja hienosäädän käyrää jos jotain isompaa huomaan. Jos on tehoton tai nykii johonkin suuntaan nostan kaasukäyrän keskipisteitä 5% ylöspäin ja koitan uudestaan.
Normimoodilla yritetään tehdä sellainen kopteri joka on rauhallinen leijutella mutta vastaa tikkuihin hyvin. Kuitenkin jos käyrä on liian ylhäällä niin kone kyllä tuntuu vakaalta mutta on ainakin aloittelijalle liian herkkä. Pikku hipaisu tikkuun ja kone on jo jossain. Ei todellakaan ole helppo lennettävä silloin.
Idlellä käyrä kannattaa myös tehdä käyttötarkoituksen mukaan. Aloittelija saa mukavan lennettävän siten että nostaa normikäyrästä kaksi ekaa pistettä vastaamaan kahta vikaa pistettä. tyyliin 90-75-70-75-90. Enkä ole toistaiseksi käyttänyt kuvernööriä jonka kanssa noita tasakäyriä käytetään. Taaskin saa ihan itse miettiä että millaisia ominaisuuksia koneelta haluaa ja kokeilla käyriä muutamalla löytää ne koneesta.
3D-pilotit ja tehofriikit tykkää noista 100-100 käyristä mutta meille tavallisille pulliaisille ne ovat liian äkäisiä (Ainakin minulle). Toki taitojen ja tietojen karttuessa noita käyriä voi muokata enemmän haluamikseen.
Tuosta videosta sellainen huomio että kun leijuttelet niin konetta pidetään paikallaan oikean tikun pienin korjaustökkäsyin. Eli jos kone lähtee oikealle niin pikku tökkäsy vasemmalle ja tikku takaisin keskelle ja jos se ei auta niin uusi tökkäsy ja niin edelleen.
Minusta näytti että olisit korjannut konetta pitämällä tikkua liian pitkään korjaussuunnassa jolloin se oikein syöksyy sinne ja sitten korjasit toiseen suuntaan ja taas syöksyttiin. Konetta ei koskaan saa pysymään paikallaan tuolla metodilla. Konetta kaitsetaan paikallaan pikku tökkäisyin liikettä vastaan niin kuin pompoteltaisiin ilmapalloa. Ja mitä aiemmin teet korjausliikkeen sitä pienempi se voi olla.
Leijuttelu on myös lentämisen tärkein taito ja vaikka se onkin tylsää niin sitä on harjoiteltava kunnes se sujuu. Sitten kun leijuttelu on hanskassa niin voi käydä varovasti kokeilemaan taivaslentoa. Itse harjoittelin pyrstö itseeni päin leijutuksen ja nyt uskallan varovasti kaarrella taivaalla ja joku ympyräkin alkaa mennä. Silmukat jätän simulaattoriin vielä toistaiseksi.
Ja jos kone karkaa taivaalla niin käännän ensin perän itseeni ja sitten yritän ottaa koneen taas hallintaan. Joskus se onnistuukin!
Nämä ovat minun kokemuksiani ja ajatuksiani mutta eivät mitään kokototuuksia. Siksi en aloita näistä kenenkään kanssa mitään juupas/eipäs kinastelua. Jokainen tekee haluamallaan tavalla ja jokaisen kannattaa olla avoin ja kokeilla eri neuvojen soveltuvuutta omiin tarkoituksiinsa.