Niinkuin sanottu edellä jo moneen kertaan, niin leijuttelu on simussa vaikeamman tuntuista. Yhtenä syynä on varmaan tuo etäisyyden hahmottamisen vaikeus, johon voi totutella leijuttelemalla melkein omissa kintuissa ja suht alhaalla. tällöin näet taustaa vasten varemmin jos kopteri ryömii johonkin suuntaan.
Kun tuohon sitten tottuu, voi siirtyä kauemmaksi ja pian alkaa leijuttelut sen syvyyssuunnan kannalta sujumaan korkeammalla ja kauempanakin.
Simppelitkin liikkeet simussa lisää kokemusta ja parantaa reagointikykyä virheliikkeiden korjailun suhteen.
Helpoilta tuntuvia liikkeitä kannattaa myös tahkota ja pyrkiä parantamaan suoritusta pyrkimällä pitämään nopeus, etäisyys, korkeus, keskilinja, päädyt jne samana.
Joitain liikkeitä voi pyrkiä ajamaan mahdollisimman hitaasti. On paljon vaikeampaa ajaa vaikka ympyrää tai kahdeksikkoa mahdollisimman hitaasti, kuin että ottaa reippaan vauhdin ja "vääntää tikut sopivaan asentoon ja katsoo ruutua".
Itse ajan useasti yhden liikkeen toistoja kunnes radion ajastin ilmoittelee itsestään. Kun radio piippaa, vaihdan harjoiteltavaa liikettä tai pidän pienen paussin autorotaatioiden parissa ja nollaan ajastimen ja tahkoan lisää samaa liikettä.
Apinarallista taivaalla on varmman jotain hyötyä, mutta se yleensä on sellaista epämääräistä räiskimistä, joka ei kehittymisen kannalta liene kovin tehokasta.
Itseasiassa tuli mieleen yksi simuräimintä, jota tuli jossain vaiheessa harrastettua taukojumppana. Taustana phoenixissa lentokenttä (
tässä videossa), jossa näkyy asvaltoituna kiitorata ja jotain siirtymäväyliä.
Ei muuta kun rata-ajoa kopterilla mahdollisimman kovaa mahdollisimman alhaalla ja mahdollisimman hyvin asvaltin päällä. Kauempana taustalla on jotain tolppia joiden välistä koittaa ajaa jne.
Venäjän taustaa käyttäessä takana on aidassa aukko, josta voi ajella kopterilla läpi.
Stonehengessä voi tahkota
kivipaasien kimpussaAlpeilla on kiva lehdä isolla kopterilla laskuharjoituksia sinne vastarinteeseen
No joo, tää meni vähän ohi tohtorin koptereista, mut kuhan avauduin