Moido,
Kirjoitetaan nyt vielä ainakin yks viesti tän vuoden puolella.
Voisin melkein todeta omaavani riittävästi kokemusta treenaamisesta tähän asiaan vastatakseni kun sitä on jo 10-vuotta kisat mielessä tullut tehtyä.
Koiria ja muitakin eläimiä koulutetaan palkitsemalla, ei rankaisemalla. Eli siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että treenaamisella on jotain annettavaa palkkionmuodossa, niin homma toimii. Se on totta, että varsinkin F3C-maajoukkueen porukasta on tullut kuin suuri perhe. Eikä se kentällä olo tosiaankaan ole pelkkää turpa tukossa treenaamista. Kyllä siellä yhtenä isona asiana on kaverit. Tuskin tätä kukaan jaksaisi yksin tehdä kauaa, en ainakaan minä, enkä olisi päiväkään kentällä jos siellä ei olisi mukavaa (Anssin vittuiluista huolimatta).
Siinä vaiheessa kun lennättäminen ei ole mukavaa, katoaa keskittymiskyky ja homma alkaa muutenkin jurppia niin paljon, että kyky oppia uutta on aika olematon. Treenaamisen on siis aina oltava mukavaa ja mielekästä.
Kuten Juho jo kirjoittikin, niin siinä vaiheessa kun osaa lentää ohjelman liikkeet läpi, niin ei simutreenistä paljoa ole hyötyä, ainakaan F3C:ssä. Jotta treenaaminen olisi mielekästä ja mukavaa hommaa, niin siinä pitää asettaa tavoitteita ja kohteita joita harjoittelee. Se että joka päivä lentelee ohjelmaa läpi ilman sen kummempaa ajatusta asiasta ei auta juuri mitään ja se alkaa tuntua typerältä hommalta aika nopeasti. Tietysti siinä vaiheessa kun ohjelmaa alkaa alusta harjoittelemaan, niin se vaatii tietynmäärän tuollaista läpilentelelyä jotta saa tuntumaa liikkeisiin ja ohjelma ja sen liikkeet alkaa tuntua tutuilta. Siinä vaiheessa kun tulee ekan kerran mieleen se, että tässäkö tää nyt oli, veivaan samaa juttua koko ajan. Niin sitten siirrytään seuraavaan kappaleeseen.
Kirjoitan nyt F3C-maajoukkueen treenaamisesta koska se on tuttua. Me kaikki osaamme siinä jollain tavoin lennättää noita koptereita. Osaamme jopa lentää suurimmaksi osaksi samat liikkeetkin. Se mitä me harjoittelemme on tuulikorjaukset, liikkeiden sijoittaminen, lentolinjan pitäminen ja erilaiset ohjauksen ajoittamiseen liittyvät asiat. Tuolla ajoittamisella tarkoitan sitä, että miten cobrarollissa esimerkiksi ohjataan flipin aikana lapakulmia jotta kopteri pysyisi paikoillaan. Tuon hallinta erilaisissa tuulioloissa sitten vaatii treeniä jotta sitä kokemusta näistä kaikista eri jutuista saa. Itse tulen tulevana kautena keskittymään eritoten lentolinjan ja kopterin asennon hallintaan liikkeen aikana.
Sitten syvennytään hieman leijuntaharjoitukseen. Te jotka olette nähneet kun leijutamme jotain liikettä. Niin ette varmaan koskaan ole nähneet, että meillä olisi leijuntaliike täysin epäonnistunut. Niistä voisi todeta, että niitä lennettäessä on muutama pääkohta joita harjoitellaan. Tuulikorjausten tekeminen, korkeuden hallinta, liikkeen osien ajoitukset ja ennen kaikkea keskittymiskyky. Yksi leijuntaliike kestää ajallisesti noin 1 minuutin 20 sekuntia. Koko ajan pitää olla skarppina tuulenpuuskia varten ja tekemään pieniä korjauksia liikkeeseen jne... Tuo leijuttaminen on psyykkisesti kaikkein raskain ja vaativin osa koska siinä pitää olla keskittyneenä niin pitkä aika jatkuvasti. Oman vaikeutensa siihen tuo se, että jos sää muuttuu kesken kaiken niin hyvin alkanut liike haluttaisiin saada hyvänä loppuun asti. Tällöin sitä helposti turhaantuu tuulenpuuskiin kun nimenomaan pitäisi pystyä täysin keskittyneenä kokoa ajan. Tuo on haastavaa. Sitten kun leijunnat onnistuu hyvin ja mennään taivaalle alkaa se panikointi, että koska tulee tehtyä joku virhe jolla pilaa sen kierroksen. Siinä on hermojen hallinta aika merkittävässä roolissa. Jos joku virhe tulee, niin pitäisi kyetä kokoamaan itsensä heti uudelleen. Osaksi se suuri harjoittelumäärä on tosiaan sitä rutiinin saamista. Kun lentää jonkun liikkeen vaikkapa 200 kertaa hyvin läpi, sitä alkaa luottamaan itseensä yhä enemmän eikä ole vaaraa tuollaisille herpaantumisille kesken suorituksen.
Sitten ne virheet, niitähän me tehdään sitten huolella ja sitä varten on kaverit kentällä mukana. Osan virheistä huomaa itse, osan ei. Kaverit kyllä huomaa ne. Niitä on paljon helpompi alkaa korjaamaan kun on joku joka sanoo mitä tekee väärin. Vielä enempi apua on siitä kun kaveri kertoo miten joku asia pitäisi tehdä. Tällöin ei tarvitse itse hakata jonkun asian kanssa niin paljoa päätä seinään. Tästä on aivan tolkuton apu ja tätä me tehdään jatkuvasti keskenämme. Eli tehokas treenaaminen on joukkupelaamista parhaimmillaan jossa kaverit sparraavat toisiaan koko ajan parempiin suorituksiin.
Sitten lopuksi se karu totuus. Huipulle ei pääse pelkästään juhlimalla. Meillä on sanonta, että kaikki osaa lentää tyynessä, mutta tuuli karsii jyvät akanoista. Luulen, että ihan meistä jokaisesta on mukavaa olla kentällä kavereiden kanssa lennättelemässä hienossa aurinkoisessa säässä kun on pieni tuulenvire ja lämpötila huitelee siellä 22 hujakoilla. Ei ole liian kuuma eikä kylmä, tuuli on mukava jne... Mutta auta armias kun on kilpailut, niin keli vastaa joko hurrikaania tai jotain lumimyrskyä. Näitä "kisaolosuhteita" varten pitää myös treenata tuulisessa kylmässä viimassa kun vettä tihkuttaa ja on hämärää ja näkyvyys on huono. Tuskin se kenestäkään on mukavaa, mutta menestyminen huipulla vaatii sitä. Siksi mä en olekaan huipulla, olen liian mukavuudenhaluinen
Ja joskus se menestyminen vaatii tosiaan aikaisia heräämisiä. Muistan kuvan 2004 Saksan EM-kisoista jossa Suomen joukkue oli aamutuimaan treenikentällä kun aamusumu oli vielä kentällä eikä aurinkokaan vielä näkynyt ja lämpötila oli lähellä nollaa vielä yön jäljiltä. Mutta tuo tulee eteen vasta todella isoissa kisoissa maailmalla.
Sitten niille jotka ovat sitä mieltä, että menestyminen maailmalla on suomalaisena vaikeaa kun harrastuskausi on niin lyhyt. Ari pieksi edellisissä EM-kisoissa monta jampaa etelä-euroopasta. EM-voittaja kertoi harjoitukaudekseen Sweitsissä saman mitä meillä Suomessa ja kaveri lensi edellisissä MM-kisoissa kolmanneksi. 3D-puolella moni jamppa on keskieuroopasta jossa harjoitteluaika on suunilleen samaa mitä suomessa. Ei se ero oikeasti ole kovin iso. Ei ne treenaa ympäri vuoden nekään paitsi jossain välimeren rannalla tai sen eteläpuolella.
--
Timo
Aihe: Vähän paremman näköistä F3N lentelyä (Luettu 13192 kertaa)
11 Toukokuu, 2009, 19:45:14