Simulaattoriharjoituksista hyöty irti

[täträ]

Avaanpa  aiheen, kun en äkkiseltään  löytänyt.
Syksyt pimenee  ja kylmenee talveksi, joten  ehkäpä  useilla simulaattoriharjoitukset lisääntyvät.

Huomioidaan, etenkin peruslentotaidon  hallintaharjoitukset simulaattorilla,  joilla  minimoidaan   Rc-  kopterin ohjausvirheistä johtuvia torppeja.

Päämäärätön lentäminen simulaattorilla ei taida olla  parhaimpia harjoitusmuotoja lentotaidon  kohottamaiseksi, eli  vinkkejä miten saadaan   simulaattoriharjoitukset tehokkaaksi   ?

 

[Tohtori R]

ihan mitään paikallaan leijutusta en heti lähtis simulla harrastamaan koska se tulee itestään sitte ajan kanssa! sen sijaan nimenomaan se päämäärätön kieputtaminen joka suuntaan on aika hyvää reeniä ja siinä oppii hallitsemaan kopua joka tilanteessa ja orientaatiossa! sit ku alkaa pysymään enemmän ilmassa ku maassa ni alottaisin harjottelemaan jotain tiettyjä temppuja esim vaakakierre, luuppi jnejne niin että jatkaa vaan sitä päämäärätöntä pyörittämistä ja aina välillä nykäsee sen luupin tai vaakakierteen hallitusti sinne väliin! hyvä olis myös koittaa saada se menemään ennalta suuniteltua reittiä pitkin...

sitte tietty lentelee ympäriinsä esim perä edellä, perä edellä ylös alasin, nokka edellä ylös alasin jnejne vaihtelee välillä ja muistaa myös räimiä päättömästi!

aina ku on simu auki ja tikut heiluu tapahtuu oppimista vaikkei sitä heti tiedostaisikaan!

e. itse en ainakaan jaksa keskittyä tietyn liikkeen suorittamiseen kertatoisensa jälkeen tuntitolkulla vaan tekee sitä liikettä mitä haluaa oppia sen päättömän räimimisen ja ympäriinsä pörräilyn välissä aina random orientaatiosta / tilanteesta ni ei opi tekemään asioita aina samoin päin ja samalla lailla mitä helposti käy jos hinkkaa vaan yhtä liikettä keskittyneesti!

(ihan on vaan omia mielipiteitä jotka ainakin mulla on toiminu)

[1m4s0_]

Itsekkin suosittelen tuota päämäärätöntä roiskimista ja jotain lentokuvioita ja taitolento temppuja. leijuttelusta ei lop lop paljo irtoa, ehkä inverted leijusta jotain.. hidas piroleijuttelu on myös kohtuu opettavaa paljon tehtynä ^^

[JCA]

Tähän varmaan ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, jokainen oppii omalla tavallaan, mutta omia kokemuksiani:

- Alkuun treenasin ihan älytöntä adhd pyöritystä. Ei siis mitään järkeä oikeastaan siinä lentämisessä, sellasta ajatuksetonta pyörittämistä. Flippejä, silmukoita, kaikkea mahdollista. Sillain vain että oppi nopeasti kopterin suunnat ja tuli paljon sellasia läheltäpiti tilanteita mitä oppi nopeasti korjaamaan ja reagointinopeus parani.
- Kun tuo järjetön pyörittäminen alkoi riittää ja oleen tylsää + oli nähnyt oikeita kisoja ja varsinkin F3C:n innoittamana rupesin treenaamaan oikeita "kuvioita". Printtasin ihan nuo F3C Poppis kisakuviot paperille, sekä F3N yms. ja koitin niitä treenailla, tai tässä vaiheessa mennään edelleen.

Itsellä on taustalla rc-vene/auto harrastusta niin nuo ohjaimet ja suunnat oli hallussa (ja Flight Simulatorikin auttoi oman osansa kun on siinä noita Airbusseja lentäny ilotikulla). Muuten varmaan alottelijoilla menee hetki jo siinäkin että kun ottaa kopterin ilmaan ja miettii että mihkä suuntaan se kopteri lähtee mistäkin tikusa. Vaikka sekin on ihan järettömän loogista, vasurista ylös-alas ja vasemmalle-oikeelle, oikeesta kallistukset joka suuntaan eteen,taakse, sivuille..

[Sammy]

Itse olin kai poikkeava ja treenasin leijuttelun simussa. molemmat kyljet itseen päin kuten myös nose in-leijutuksenkin. Puupää kun oli, sekin piti tietoisesti tehä sillä pienimmällä ja kiikkerimmällä kopterilla, jota simusta löytyi.

Lisäksi kun oon ilmeisesti vanha ja niin hidas, ettei oikein saa tuosta sikin sokin taivaalla ajamisesta mitään irti, joutuu kärsimään ja treenaamaan kuten urheilijatkin; riittävällä määrällä toistoja.

Timeriä käyttäen treenaan simussa, jotta tulee toistoja riittävästi treenattavalle liikkeelle.
Toisaaltaan Gyne R. tuossa jo mainitsikin, että randomina treenin alla olevaa liikettä räiminnän ohessa, jolloin tulee toistoja ko liikkeelle. Ja varmasti monipuolisista asennoista ja suunnista ainakin Gynen lennätystä katsottua

Joskus aina pompsahtaa esille väitöksiä, ettei simuharjoittelusta ole mitään hyötyä.
Pitänee varmastikin paikkansa, jos esimerkiksi on ahkeraan treenannut koko talven simulaattorilla ja aikaa tuohon simutreeniin on saattanut kulua koko talvikautena peräti kaksi ja puoli tuntia yhteensä...

Noi aiemmat viitteeni urheilijoihin pätee myös simuttamiseen. Sillä pitää treenata paljon, jotta siitä on jotain hyötyä.
Jos itse alkaisin tästä urheilemaan ja päättäisin vaikka aloittaa juoksuharrastuksen että ensi kesänä voi sitten kietasta jonkun jykevän juoksulenkin jossain tapahtumassa, joutuisin varmaan treenaamaan usemmain kuin kerran parissa viikossa, koska nykyisen kuntoni kanssa pärjään korkeintaa Radio Rockin nakujuoksussa, kun taas Maikon tapauksessa herra päätti aikansa kuluksi kipaista maratonin

Kun treenaa simulla paljon, tulee väkisinkin treenattua myös nuo Johnyn mainitsemat pelastukset, joista on myöhemmin paljon hyötyä.
Toisaaltaan jos on paljon ylimääräistä rahaa ja halua korjata noita kepakoita yhtenään, niin miksi vaivautua treenaamaan simulla?


Toisille tuo simuttaminen ei tule lainkaan kyseeseen, koska koneella ei jaksa istua 'pelaamassa' hetkeäkään.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin heitä, koska itsekin ammatikseen pienen hetken nörtteilleenä tuntuu joskus siltä, että tekisi enemmän mieli testata lämpeääkö takka kannettavalla tietokoneella, kuin laittaa se päälle ja tahkota simulaattorilla.



Heh, johan oli pakina. Seuraavaksi taidan kirjoittaa romaanin: Johnyhe, Espoolainen

[Timo]

Moido,

Viime talvena tuli jonkun verran treenattua simulaattorilla. Kentällä ollessa tulee lähes yksinomaan treenattua kisaohjelmia. Joten sen vuoksi kaikki muu on jäänyt vähemmälle ja sen kyllä huomaa ;( No simulla sitten treenailen takaperin lentoa sekä selkälentoa. Ja tosiaan ajastimen kanssa. Viime talvena lentelin sellaistakin treeniä jossa lensin 5 - 8 minuuttia takaperin kahdeksikkoa. Tässä oli vielä ideana se, että sitä piti kyetä lentämään melko lujaa ja matalalla ja kopterin piti pysyä se ajastimeen laitettu aika ehjänä. En siis antanut itselleni lupaa lopettaa ennen kuin jotain liikettä pystyi toistamaan alhaalla suurella nopeudella riittävän monta kertaa. Se miksi vaadin itseltäni suoritusta alhaalla johtui siitä, että liian raju väärä korjaus aiheutti tumppauksen. Se siis teki hommasta vaativampaa ja piti enempi ajatuksella harjoitella.

Leijunta treenaamisesta sen verran, että leijuntaa on ihan hyvä harjoitella vaikka se simussa on tosi vaikeaa. Mitään F3C-ohjelman leijuntaliikkeitä simulla on ihan turha treenata, mutta perus kylkileijunnat, piruettien tekemiset ja nokka itseäpäin leijunta onnistuu hyvin. Samoin selällään leijuttelua voi todella mainiosti treenata simulaattorilla.

Itse treenasin viime talvena myös uusien liikkeiden tekemistä jonkun verran. F3C-tyylisiä isoja liikkeitä on vaikeampi varmaan simulla treenata mitä 3D-temppuja. Yksi asia mitä joskus treenasin oli hienosti sanottuna erikoistilanne harjoitukset. Eli ideani oli treenata kopterin asennon korjaamista kesken liikkeen tai jos se meni liikkeeseen huonossa asennossa, niin miten korjaan liikkeen kopterin ollessa erikoisessa asennossa. Esimerkiksi cobra-roll liikkeessä kun laelta tullaan 45-asteen syöksyä selällään. Miten korjaan jos kopterin nokka osoita oikeaan suuntaan jne... Uskoisin, että erittäin hyvä erikoistilanne harjoitus voisi olla monelle uudelle harrastajalle sellainen, jossa kopteri on ei toivotussa asennossa ja siitä pitää pelastaa kopteri. Esimerkiksi lennetään kopteri ylös, laitetaan silmät pariksi sekunniksi kiinni ja samalla veivataan tikkuja ihan mielipuolisesti. Avataan silmät ja kas, meillä on ilmeisesti kopteri jossain käsittämättömässä asennossa putoamassa kohti maata. Tuosta olisi hyvä saada pelastettua tilanne ennen kuin kopteri ja maa kohtaavat. En muista saiko Phoenixissa simuloitua vikoja. Mutta yksi hyvä erikoistilanne treeni olisi myös se, että peräservo poistuu pelistä kesken kaiken. Silloin tällöin on tilanteita kun perän työntötanko esimerkiksi menee poikki yllättävässä paikassa. Tällöin kopteri pitää saada maahan ehjänä. 1,5 vuotta sitten ruotsissa kisoissa ruotsin ykköstykillä kesken lennon katkesin perän tönis pystykäännöstä tehtäessä. Siinä ei ole aikaa alkaa kauaa arpomaan mitä tehdään jos haluaa kopterin saada ehjänä alas.

Ensi kesänä suomessa lennetään F3C-kisoissa neljän tai viiden parhaan osalta vielä F-ohjelma. Ennen lennettiin vain perus P-ohjelmaa. Mutta nyt todettiin, että suomenkin taso on sitä luokkaa jo, että EM- ja MM-kisojen finaaliohjelmaa pitää alkaa treenaamaan joten se lisätään potentiaalisille maajoukkuekavereille myös suomen kisoihin ensi kesästä alkaen. Tästä syystä on simulaattorille taas käyttöä ensi talvenakin. Silmukoita pitää lentää nyt ulkopuolisena ja samat korjaukset liikkeen aikana siinäkin pitäisi koeta tekemään kuin nyt normaalia silmukkaa lentäen jne...

Ensi kesää varten tulee varmasti noita 3D-liikkeitäkin harjoiteltua jonkun verran kun tarkoituksena on F3N-kisoihinkin ottaa osaa.

Sanoisin kuitenkin, että kaikkein tehokkainta ja mielekkäintä simulaattori treenistä saa kun asettaa itselleen jotkin tavoitteet ja päämäärät harjoitteluun. Sama pätee ihan mihin tahansa lajiin. Osalle se tavoite voi olla vaikka nouseminen ja laskeutuminen 10 kertaa nokka itseä kohti ja molemmat sivut itseä kohti ilman, että kopteri välissä hajoaa. Toisella se voi olla 5 ympyrän lentäminen takaperin ilman, että kone lähtee lapasesta niin pahasti että suoritus keskeytyy. Idean on kuitenkin sama, on päämäärä johon pyritään ja toistoja on riittävä määrä ettei voida enää sanoa, että joku asia nyt sattui tuurilla onnistumaan, vaan se oikeasti onnistuu. Itselleni tärkeää on myös vanhojen harjoitusten kertaaminen. Se, että sain lennettyä vaikka 20 kahdeksikkoa eri suuntiin takaperin viidessä minuutissa joku ilta, ei tarkoita sitä, että muutaman viikon päästä enää onnistuin siinä. Vaan ne treenit vaativat toistoja.

Aina sitä ei tosin jaksa ihan niin vakavalla mielellä olla, tällöin saatoin treenata esimerkiksi F3C-ohjelman lentämistä perä edellä, varsin mielenkiintoista ja kivaa sekin homma. Tässäkin oli tärkeää se, että liikkeitä lennettiin molemmista suunnista jotta molemmat suunnat vahvistuvat. Taitaa koko ajan olla keskuudessamme harrastajia jotka osaavat lentää vaikka rotaation vain toisesta suunnasta. Kyllähän sen pitäisi olla ihan sama mistä päin se kopteri tulee kun lennetään. Lennokkikavereillakin silloin tällöin näen, että lennetään laskukierros vaikka aurinkoon tai tehdään myötätuulilasku kun ei osata lentää sitä proseduurikäännöstä kun vain yhteen suuntaan. Eli jos joku juttu tuntuu vaikealta tai ikävältä lentää, niin sitä sitten harjoittelemaan kunnes se ei enää tunnu ikävältä Esimerkiksi meille kaikille piruetin tekeminen hitaasti on vaikeampaa toiseen suuntaan. Osalla se jopa lähtee lapasesta... Sen pitäisi olla yhtä helppoa molempiin suuntiin. Simulla näitä on hyvä harjoitella.

--
Timo

[Jussi.]

Sanoisin kuitenkin, että kaikkein tehokkainta ja mielekkäintä simulaattori treenistä saa kun asettaa itselleen jotkin tavoitteet ja päämäärät harjoitteluun

Samaa mieltä.  Nykyään käynnistän simulaattorin vasta kun keksin mitä aion treenata. Juuri nyt ohjelmassa on loput 7 tapaa lentää funneli   valitsen jonkun, esim nose down inverted ja veivaan 20-30 minuuttia ja lopetan. kuukauden parin sisään pitäisi olla joku käry kaikista funneleista.
Tätä ennen treenasin kylki edellä lentoa, eli perus pystykäännöksiä, kahdeksikkoja, silmukoita mutta harjoituskerralla aina jompi kumpi kylki kerrallaan inverted tai ei.. sanoisin että näissä treeneissä aukesi funnelin lento jota nyt hieron kuntoon.

Leijuttamisen treenaaminen simussa on ehkä kaikkein raskainta, yleensä leijuttelen eurosportin M kirjainta ja salmiakkia, välillä inverted.  Mielellään pienellä liian nopealla kopterilla. Nyt lienee aika faihtaa FAI leijuihin... Se ei käyttäydy kuten oikea, mutta kyllä se auttaa "mikrokorjailun" oppimiseen.

Tavallaan voisi sanoa että simuttelu ei aina ole kovin hauskaa, mutta uusien asioiden oppiminen on.

Siitä kun alan treenaamaan piroflippiä, pirosilmukkaa ja apinarallia, tiedän, että on aika laittaa simu kiinni. Liian aikaista.

[Falconi]

Minäkin opettelin leijutuksen simulaattorissa. Tai no en kait vieläkään osaa leijuttaa kunnolla, ainakaan korkealla kun pitäisi jotain videoo ottaa. Mutta jotenki simulaattorilla varsinkaan korkealla ei saa oikein otetta leijutukseen.

Leijuttelun jälkeen räimin kaikkee sekalaista ja tajusin, etten uskalla tehdä juuri mitään niitä liikkeitä oikealla rc-kopterilla. Sitten rupesin timerin kanssa 5-6 minuutin pätkissä treenaamaan ympyrän ajoa. Ja juurikin niin että mahdollisimman hitaasti mahdollisimman nättiä ympyrää se 5 minuuttia ja sitten leijutus nokan edessä ja timeri uudelleen päälle ja toiseen suuntaan sama homma. Siitä ainakin mulle oli hyötyä kun muuten käännökset näytti ihan miltä sattuu.

Tosin nyt en ole pitkään aikaa mitään ympyröitä lennelly vaan aika simuttaessa on mennyt takaperin lentelyyn. Yritin hidasta ympyrää takaperin, mutta ei siitä tullut mitään niin ajattelin ensin treenata tuntumaa kovemmassa vauhdissa ja siitä sitten hiljentaa. Ja nykyään tulee reenailtua siinä samassa funneleita, tuplavaakakierteitä ja silmukoita jossa katolleen ollessa pyöräytän 180 astetta kopteria ja tulen perä edellä silmukasta "ulos". Nykyään treenaan ilman timeria ja paljon rennommalla asenteella, joka kyllä näkyy hitaana oppimisena.

Myöskään en ole harjoitellut enää hirveästi vanhoja juttuja. esim. just tota ympyrän ajoa ja totta tosiaan ei se enää niin hienosti mene heti aluksi kuin silloin kun paljon treenasin. Mutta nopeasti se kuitenkin muistuu mieleen.

Tavoitteeksi olen asettanut, että ensi kesänä leijun selällään tuolla oikealla vekottimella ja simulla on tullut sitäkin reenattua välillä enemmän välillä vähän vähemmän. Nyt myöskin kiinnostaa nuo eurosport ja poppis liikkeet niin ajattelin niitä alkaa treenaamaan ensi kesänä myös. Tämän kesän tavoite on oikeastaan jo ylittynyt kun tavoitteena oli lentää vain kahdeksikkoa. Nyt jotain epämääräisiä luuppeja, flippejä, pystäreitä ja vaakakierteitä tulee "lennettyä".

Niin tosiaan aloitin tämän harrastuksen keväällä. Ostin simulaattorin noin kuukautta ennen kopterin hankitaa ja sillä reenasin oikeastaan vain leijutusta ja kahdeksikkoa ennen kuin kopteri tuli hommattua.

[Tohtori R]

näistä nyt tulleista mielipiteistä huomaa hyvin että jokaisella on omat mieltymyksensä! itse en esim jaksaisi tota Timon kuvailemaa prosessia jauhaa kovin kauaa ilman että alkais maistua pakkopullalta ja sit ei tulis lennettyä simua ollenkaan!

pointti onkin varmaan se että homman pitää olla jotenkin mielekästä ja eri ihminen hakee eri asiaa eri lailla!
pakkopullaa tosta ei saa tehdä! simuttaminen on loppupeleissä ihan kivaa hommaa sekin!

[[mitch]]

Simulaattorilla pyörittelin itsekin n. 2kk, ennen kuin uskalsin rexän nostaa ekan kerran ilmaan. Alkuun leijuttelu hanskaan, ja sitten "hanaa". Eli taidan itsekin pudota tuohon "kuin päätön kana" -kategoriaan Lentely kun on tosiaan vaan kevyttä hupilentelyä, ei vielä mitään varsinaisia temppuja. Simussa sitte rohkeemmin. Ainoa harjoiteltu liike simussa lienee katollaan leijuttelu ja nose-init yms. Joita en vielä ole oikealla tehnyt.

Mutta ei toi räimiminen ihan hukkaan oo mennyt. Kerran katosi kirkasta taivasta vasten orientaatio, kävi perinteiset ja korjasin väärään suuntaan. Kopteri lähti aika vauhdilla alas, mutta heti kun tajusin miten päin laitos on, niin rivakka nykäisy cyclicciä nosti vehkeen takaisin ylös. Kävi noin 0,5m päässä meren pinnasta...

Näitä "läheltä piti" -tilanteita tulee siis simuräiminnässä aika reilustikin. Tosin aina ne ei jaksa oikasta...

[Verre]

Minä ainakin aloitin koko homman simulaattorilla. Sain toki varsinaisen kopterin käteeni kaikista romppeista ensimmäisenä, mutta simun ja mankan saavuttua postin kyydillä aloitin verrattaen lyhyen simulaattoriharjoittelun . Treenasin noin 4, ehkä 5 tuntia leijuttelua simulaattorilla jonka jälkeen uskalsin ensimmäisen kerran nostaa apupyörillä varustetun Copter-X:n ilmaan. Sen jälkeen leijutusharjoitukset siirtyivätkin kokonaan ulos oikean kopterin kanssa ja simulaattoritreenit on melkein kokonaan jääneet. Nyt viime aikoina olen muutamaan kertaan harjoitellut taivasajoa ja viimeisimmän hyvän kokemuksen jälkeen senkin harjoittelu siirtyy todennäköisesti ulkotilaan. Eli aika vähällä simulaattoriharjoittelul la on menty, mutta täytyy sanoa, ettei ilman simulaattoria olisi alussa leijuttelusta tullut yhtään mitään eli kyllä siitä minulle hyötyä oli paljon.

Olen joka tapauksessa vielä niin aloittelija, että simulaattorista tulee myöhemminkin olemaan hyötyä. Ehkäpä talven aikana tulee riittävästi harjoiteltua, että ensi keväänä on sitten mukava lähteä kunnolla lentämään oikealla kopulla =)